JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Miika – toivon ja tuomion profeetta

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
3.12.2014 9.41

Juttua muokattu:

1.1. 23:48
2020010123485420141203094100

Mii­ka oli Juu­dan pro­feet­to­ja, joka eli Je­sa­jan ai­ka­lai­se­na 700-lu­vun lop­pu­puo­lel­la en­nen Jee­suk­sen syn­ty­mää. Mui­den var­hais­ten pro­feet­to­jen ta­voin hän nuh­te­li kan­saan­sa syn­nis­tä, va­roit­ti Ju­ma­lan an­ka­ras­ta tuo­mi­os­ta ja tu­le­vas­ta ran­gais­tuk­ses­ta. Pro­feet­ta toi­mi Ju­ma­lan suu­na.

Mii­kan kir­jan alus­sa on sel­keä il­moi­tus teh­tä­vän an­ta­jas­ta: ”Tämä on Her­ran sana, joka tuli moo­re­se­ti­lai­sel­le Mii­kal­le Joo­ta­min, Aa­haan ja His­ki­an, Juu­dan ku­nin­gas­ten, päi­vi­nä – – se mitä hän näki” (1:1).

Luo­pu­muk­ses­ta seu­raa­vas­ta tuo­mi­os­ta, Baa­be­lin pak­ko­siir­to­lai­suu­des­ta, on va­vah­dut­ta­va en­nus­tus: ”Ty­tär Sii­on, niin­kuin syn­nyt­tä­jä, si­nun on läh­det­tä­vä ulos kau­pun­gis­ta ja asut­ta­va ke­dol­la ja men­tä­vä Baa­be­liin as­ti” (4:10). Si­veel­li­sen rap­peu­tu­mi­sen seu­rauk­se­na lu­pauk­sen kan­saa oli koh­taa­va Ju­ma­lan ku­ri­tus ja ko­et­te­le­muk­sen ai­ka.

Si­nun kes­kuu­des­ta­si nou­see hal­lit­si­ja

Nel­jän­nen lu­vun alus­sa on roh­kai­se­va lu­paus tu­le­vas­ta rau­han val­ta­kun­nas­ta: ”Ai­ko­jen lo­pus­sa on Her­ran temp­pe­lin vuo­ri sei­so­va vah­va­na, ylim­mäi­se­nä vuo­ris­ta, ja se on ole­va kor­kein kuk­ku­lois­ta, ja sin­ne vir­taa­vat kan­sat.” Je­sa­ja, jota on luon­neh­dit­tu pro­feet­to­jen ku­nin­kaak­si­kin, an­taa sa­man il­moi­tuk­sen tu­le­vas­ta: ”Tu­lee vie­lä ai­ka, jol­loin Her­ran py­hä­kön vuo­ri sei­soo lu­ja­na. Ylim­pä­nä vuo­ris­ta se ko­ho­aa, kor­keim­pa­na kuk­ku­lois­ta, ja kan­sat vir­taa­vat sin­ne.” (Jes. 2:2.)

Oi­ke­an, us­kol­li­sen pro­fee­tan kut­su­muk­se­na oli ju­lis­taa Ju­ma­lan tah­toa oma­na ai­ka­naan ja il­moit­taa Ju­ma­lan tu­le­via te­ko­ja maa­il­man päät­ty­mi­seen as­ti.

Teks­tim­me alus­sa Mii­ka viit­taa Bet­le­he­min seu­tuun, Ef­ra­taan, jos­ta on tu­le­va hal­lit­si­ja Is­ra­e­lis­sa. Tä­män hal­lit­si­jan al­ku­pe­rä on mui­nai­suu­des­ta, ian­kaik­ki­sis­ta ajois­ta. Pro­feet­ta kat­se­lee Kris­tus­ta, joka tuli ih­mi­sek­si en­sim­mäi­se­nä jou­lu­yö­nä. Evan­ke­lis­tat Mat­teus ja Jo­han­nes vah­vis­ta­vat tä­män en­nus­tuk­sen. Jo­han­nes il­mai­see sen näin: ”Kir­joi­tuk­sis­sa­han sa­no­taan, et­tä Mes­si­as on Daa­vi­din jäl­ke­läi­nen ja tu­lee Bet­le­he­mis­tä, Daa­vi­din ko­ti­kau­pun­gis­ta” (Joh. 7:42).

Muu­ta­mis­sa raa­ma­tun­koh­dis­sa Jee­sus­ta sa­no­taan Daa­vi­din po­jak­si. Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­sa tämä ni­mi­tys tois­tuu. Kun Jee­sus en­nen kär­si­mis­tään rat­sas­ti Je­ru­sa­le­miin, ih­mis­jouk­ko huu­si: ”Hoo­si­an­na, Daa­vi­din Poi­ka! Siu­nat­tu ol­koon hän, joka tu­lee Her­ran ni­mes­sä!” (Matt. 21:9.) Mii­kan vuo­si­sa­to­jen ta­kai­nen en­nus­tus tu­le­vas­ta hal­lit­si­jas­ta to­teu­tui.

To­ti­nen ih­mi­nen to­ti­ses­ta ih­mi­ses­tä

Kris­tus oli Ju­ma­lan Poi­ka, mut­ta myös to­ti­nen ih­mi­nen. Hän ot­ti or­jan muo­don ja tuli ih­mis­ten ver­tai­sek­si. Hä­nen syn­ni­tön si­ki­ä­mi­sen­sä Py­häs­tä Hen­ges­tä on ju­ma­lal­li­nen sa­lai­suus, jon­ka ym­mär­räm­me vain us­kon kaut­ta. Na­sa­re­ti­lai­nen neit­syt Ma­ria tuli Ju­ma­lan Po­jan äi­dik­si.

Las­ta odot­ta­van nai­sen sul­ha­nen sai ko­et­te­le­muk­seen­sa Ju­ma­lan il­moi­tuk­sen: ”Joo­sef, Daa­vi­din poi­ka, älä pel­kää ot­taa Ma­ri­aa vai­mok­se­si. Se, mikä hä­nes­sä on siin­nyt, on läh­töi­sin Py­häs­tä Hen­ges­tä. Hän syn­nyt­tää po­jan, ja si­nun tu­lee an­taa po­jal­le ni­mek­si Jee­sus, sil­lä hän pe­las­taa kan­san­sa sen syn­neis­tä.” (Matt. 1:20–21.) Mii­kan en­nus­tuk­sen mu­kaan esiin as­tui hän, joka on kait­se­va Her­ran voi­mas­sa, Her­ran, Ju­ma­lan­sa, ni­men val­ta­suu­ruu­des­sa (5:3).

Joo­sef ot­ti tä­män ih­meel­li­sen il­moi­tuk­sen us­kol­la vas­taan. Lap­sen syn­ty­män jäl­keen hän myös toi­mi näin. Ni­me­nan­to oli sa­mal­la lail­lis­ta­mis­toi­mi, jol­la Jee­sus lii­tet­tiin Joo­se­fin daa­vi­di­lai­sen su­vun täy­si­val­tai­sek­si jä­se­nek­si. Sik­si Jee­sus­ta ni­mi­tet­tiin Daa­vi­din po­jak­si.

Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min alus­sa ole­va Jee­suk­sen su­ku­lu­et­te­lo avaa osal­taan hä­nes­tä an­net­tu­ja pro­fee­tal­li­sia en­nus­tuk­sia. Tun­ne­tuim­pia lie­nee Je­sa­jan jou­lup­ro­fe­tia, jos­sa ku­va­taan ver­soa, joka puh­ke­aa Ii­sain kan­nos­ta (Jes. 11:1). Beet­le­he­mi­läi­nen Ii­sai eli Jes­se oli Daa­vi­din isä.

Vie­lä var­hai­sem­pi en­nus­tus liit­tyy pat­ri­ark­ka Jaa­ko­bin nel­jän­teen poi­kaan Juu­daan. Hä­nen ni­meen­sä pe­rus­tui tu­le­van ku­nin­gas­kun­nan nimi, ja Juu­dan hei­mo oli ku­nin­gas Daa­vi­din ai­ka­na tär­kein Is­ra­e­lin kah­des­ta­tois­ta hei­mos­ta.

Kun ai­ka oli täyt­ty­nyt, täs­tä hei­mos­ta il­mes­tyi Mes­si­as. Kun ikään­ty­nyt pat­ri­ark­ka Jaa­kob kuo­lin­vuo­teel­laan Egyp­tis­sä hy­väs­te­li poi­ki­aan, hän sa­noi Juu­dal­le näin: ”Ei siir­ry val­tik­ka pois Juu­dal­ta, ei­kä käs­ki­jän sau­va hä­nen su­vul­taan. Hä­nen hei­mos­taan on tu­le­va se, jol­la on val­ta, hän­tä kan­sat tot­te­le­vat.” (1. Moos. 49:10.) Hen­gen kaut­ta Jaa­kob kat­se­li tu­le­vaa; hän kat­soi San­ka­ria, Ju­ma­lan Ka­rit­saa, joka ot­taa pois maa­il­man syn­nin.

Mii­kan mu­kaan Kris­tuk­sen al­ku­pe­rä on ian­kaik­ki­sis­ta ajois­ta. Hän oli, hän on ja hän on myös ker­ran tu­le­va. Apos­to­li Jo­han­nes kir­joit­taa ajan päät­ty­es­sä ta­pah­tu­vas­ta Her­ran toi­ses­ta tu­le­muk­ses­ta: ”Kat­so, hän tu­lee pil­vis­sä, ja kaik­ki sil­mät saa­vat näh­dä hä­net, nii­den­kin, jot­ka hä­net lä­vis­ti­vät, ja kaik­ki maan su­ku­kun­nat vai­ke­roit­se­vat hä­nen tul­les­san­sa” (llm. 1:7).

Pent­ti Sau­lio

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: Mii­ka 5:1–4

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 12/2014.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys