JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Mis­sä on aar­tee­si, siel­lä on sy­dä­me­si

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
12.3.2014 13.31

Juttua muokattu:

1.1. 23:43
2020010123432920140312133100

Jee­suk­sen tun­ne­tuin­ta pu­het­ta kut­su­taan Vuo­ri­saar­nak­si. Ni­men­sä puhe on saa­nut sii­tä, et­tä Jee­sus piti sen vuo­rel­la. Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan, kuin­ka suu­ret vä­ki­jou­kot seu­ra­si­vat Jee­sus­ta. Kun Jee­sus näki hei­dät, hän nou­si vuo­rel­le ja is­tuu­tui. Sit­ten hän al­koi opet­taa. (Matt. 5:1–2.)

Mik­si Jee­suk­sen seu­ras­sa oli Vuo­ri­saar­nan ai­ka­na pal­jon vä­keä? Evan­ke­lis­ta Mat­teus ker­too, et­tä Jee­sus oli hil­jat­tain aloit­ta­nut jul­ki­sen toi­min­tan­sa, ja hä­nen mai­neen­sa oli kii­ri­nyt jo koko Syy­ri­an alu­eel­le. Jee­sus oli opet­ta­nut seu­dun sy­na­go­gis­sa ja ju­lis­ta­nut ilo­sa­no­maa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Hä­nen luok­seen tuo­tiin eri­lai­sis­ta tau­deis­ta kär­si­viä ih­mi­siä, ja Jee­sus pa­ran­si hei­dät. (Matt. 4:23–25.) Ei si­ten ol­lut ih­me, et­tä Jee­suk­sen mu­ka­na kul­ki suu­ri jouk­ko ih­mi­siä.

Jee­sus opet­ti us­ko­mi­sen lah­jan tär­key­des­tä

Ke­nel­le ja mitä Jee­sus opet­ti Vuo­ri­saar­nas­sa? Vuo­ri­saar­na on niin ri­kas ja laa­ja, et­tä sen si­säl­töä on vai­kea luon­neh­tia ly­hy­es­ti. Vuo­ri­saar­nan ko­ko­nai­suu­des­ta on kui­ten­kin pää­tel­tä­vis­sä, et­tä puhe oli suun­nat­tu en­si si­jas­sa Jee­suk­sen seu­raa­jil­le, hä­nen ope­tus­lap­sil­leen eli us­ko­vai­sil­le ih­mi­sil­le. Tämä käy il­mi myös Mat­teuk­sen ta­pah­tu­ma­ku­vauk­ses­ta. (Matt. 5:2).

Vuo­ri­saar­nan kes­kei­nen sa­no­ma kos­ket­taa­kin sy­väs­ti Jee­suk­sen seu­raa­jien elä­mää. Jee­sus opet­taa laa­jas­sa ope­tus­ko­ko­nai­suu­des­sa us­ko­vai­sen ih­mi­sen osas­ta maan pääl­lä, us­ko­mi­sen lah­jan tär­key­des­tä ja Ju­ma­lan huo­len­pi­dos­ta elä­män eri vai­heis­sa.

Jee­sus opet­ti saar­nas­saan pu­hut­te­le­vas­ti asi­oi­den tär­keys­jär­jes­tyk­ses­tä ja ih­mi­sel­le tär­keim­mis­tä pe­ru­sar­vois­ta. Vuo­ri­saar­nas­sa, ku­ten use­as­ti muul­loin­kin, Jee­sus käyt­ti ha­vain­nol­li­sia, kuu­li­joil­le ym­mär­ret­tä­viä ver­tauk­sia ja kie­li­ku­via. Jee­sus aset­ti vas­tak­kain ajal­li­sen elä­män pyr­ki­myk­set ja ian­kaik­ki­sen elä­män osal­li­suu­den. Täs­sä hän käyt­tää ku­vaa aar­tees­ta, joka mer­kit­see Jee­suk­sen ope­tuk­ses­sa ih­mi­sel­le tär­kein­tä asi­aa.

Ajal­li­set aar­teet ovat ka­to­a­via

Jee­suk­sen ope­tus on py­säyt­tä­vä ja ai­na ajan­koh­tai­nen: ”Koot­kaa it­sel­len­ne aar­tei­ta tai­vaa­seen” (Matt. 6:20). Jee­sus opet­taa yti­mek­kääs­ti, kuin­ka us­ko­mi­sen asi­an tu­li­si ol­la ih­mi­sel­le tär­kein­tä. Kun ih­mi­nen us­koo ja seu­raa Jee­sus­ta, hä­nel­lä on aar­re odot­ta­mas­sa tai­vaas­sa. Jee­sus myös pe­rus­te­lee ope­tuk­sen­sa. Hän ku­vaa sitä, kuin­ka ajal­li­sen elä­män saa­vu­tuk­set, ”aar­teet maan pääl­lä”, ovat vain vä­li­ai­kai­sia – toi­sin kuin tai­vaal­li­set aar­teet. Koit ja ruos­te te­ke­vät työ­tään ja var­kaat va­ras­ta­vat. (Matt. 6:19–20.)

Jo­kai­nen meis­tä voi tä­nään­kin pel­kän ar­ki­ko­ke­muk­sen pe­rus­teel­la yh­tyä Jee­suk­sen ope­tuk­seen ajal­li­sen hä­vi­ä­mi­ses­tä. Kau­nein ja par­hai­ten ra­ken­net­tu ra­ken­nus ker­ran hä­vi­ää, hie­noin au­to­kin me­nee lo­pul­ta ro­mu­tet­ta­vak­si. Työ­e­lä­mäs­sä saa­tu me­nes­tys, kun­nia ja mai­ne him­me­nee ja unoh­tuu ajan saa­tos­sa. Mi­kään ajal­li­sis­ta asi­ois­ta ei ole py­sy­vää. Koko elä­män lah­ja­kin on ikui­suu­den rin­nal­la ly­hyt: ”Vain kou­ral­li­sen päi­viä sinä an­noit mi­nul­le, elä­mä­ni on si­nun sil­mis­sä­si kuin ohi­kii­tä­vä het­ki. Vain tuu­len­hen­käys ovat ih­mi­set, kaik­ki tyyn­ni.” (Ps. 39:5.)

Sik­si Jee­sus opet­taa, et­tä ih­mi­sen ei tule lii­kaa kiin­tyä ajal­li­sen elä­män asi­oi­hin ja ra­ken­taa elä­mään­sä nii­den va­raan. Jee­sus ei kui­ten­kaan vä­hät­te­le ajal­li­sen elä­män tar­pei­ta, vaan hän opet­taa asi­oi­den tär­keys­jär­jes­tys­tä. Jos ajal­li­set asi­at tu­le­vat lii­an tär­keik­si, us­ko­mi­sen asia voi jää­dä taka-alal­le tai me­net­tää ko­ko­naan mer­ki­tyk­sen­sä. Tätä Jee­sus tar­koit­taa to­de­tes­saan: ”Mis­sä on aar­tee­si, siel­lä on myös sy­dä­me­si” (Matt. 6:21). On tär­kein­tä, et­tä sy­dä­men asuk­kaa­na on elä­män her­ra Jee­sus ja ih­mi­nen omis­taa us­kon lah­jan.

Jee­sus muis­tut­taa: ”Ku­kaan ei voi pal­vel­la kah­ta her­raa. Jos hän tois­ta ra­kas­taa, hän vi­haa tois­ta; jos hän tois­ta pi­tää ar­vos­sa, hän hal­vek­sii tois­ta.” Jee­suk­sen mu­kaan hä­nen ope­tus­lap­sen­sa ei­vät voi pal­vel­la sekä Ju­ma­laa et­tä mam­mo­naa. (Matt. 6:24.)

Aar­tei­ta tai­vas­ta var­ten

Mitä tar­koit­taa aar­tei­den ko­ko­a­mi­nen tai­vaa­seen? Jee­sus vas­taa tä­hän myö­hem­min Vuo­ri­saar­nas­sa: ”Et­si­kää en­nen kaik­kea Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kas­ta tah­to­aan” (Matt. 6:33). Tämä mer­kit­see kuu­li­ai­suut­ta Ju­ma­lan sa­nal­le ja Jee­suk­sen seu­raa­mis­ta opis­sa, elä­mäs­sä ja kär­si­mi­ses­sä. En­nen muu­ta se tar­koit­taa Jee­suk­sen so­vi­tus­työn us­ko­mis­ta oma­koh­tai­ses­ti: Jee­sus on mi­nut­kin lu­nas­ta­nut ja ar­mos­ta val­mis­ta­nut mi­nul­le tien tai­vaal­lis­ten aar­tei­den omis­ta­jak­si.

Jee­suk­sen Vuo­ri­saar­na oli vai­kut­ta­va. Mat­teus ker­too, et­tä kun Jee­sus oli lo­pet­ta­nut pu­heen­sa, kan­san­jou­kot oli­vat häm­men­nyk­sis­sä. ”Hän opet­ti niin kuin se, jol­le on an­net­tu val­ta, ei niin kuin lai­no­pet­ta­jat.” (Matt. 7:28–29.) Ar­mon ja loh­du­tuk­sen sa­nat, ku­vaus Ju­ma­lan huo­len­pi­dos­ta ja Ju­ma­lan rak­kau­den suu­ruu­den kir­kas­ta­mi­nen läm­mit­ti­vät mo­nien kuu­li­joi­den sy­dä­miä.

Jee­sus opet­taa yhä yh­tä vai­kut­ta­vas­ti. Maan pääl­lä on vie­lä­kin Jee­suk­sen seu­raa­jien jouk­ko, joka Py­hän Hen­gen voi­mal­la ja Jee­suk­sen an­ta­mal­la val­tuu­tuk­sel­la kuu­lut­taa ajas­sam­me asi­oi­den tär­keys­jär­jes­tys­tä: ”äl­kää koot­ko it­sel­len­ne aar­tei­ta maan pääl­le – – Koot­kaa it­sel­len­ne aar­tei­ta tai­vaa­seen” (Matt. 6:19–20). Syn­te­jään ka­tu­val­le ih­mi­sel­le ju­lis­te­taan syn­nin­pääs­töä Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä. Täl­löin koo­taan aar­tei­ta tai­vaa­seen.

Ant­ti Sa­ve­la

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­via raa­ma­tun­koh­tia: Matt. 6:19–21

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 3/2014

30.10.2020

Her­ra, si­nua ylis­tä­kööt kaik­ki luo­tu­si, us­kol­li­set pal­ve­li­ja­si kiit­tä­kööt si­nua! Ju­lis­ta­koot he val­ta­kun­ta­si kun­ni­aa, ker­to­koot mah­ta­vis­ta te­ois­ta­si. Ps. 145:10–11

Viikon kysymys