JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Per­heel­li­set ja yk­si­ne­lä­vät sa­ma­nar­voi­sia Sii­o­nis­sa

Hartauskirjoitukset
8.10.2014 0.00

Ko­rint­ti oli mui­nai­sen Krei­kan huo­mat­ta­vin so­ti­las- ja kaup­pa­kes­kus, ”Hel­laan sil­mä­te­rä”, jos­sa oli kol­me sa­ta­maa. Ko­rint­ti oli myös Poh­jois- ja Ete­lä-Krei­kan tun­ne­tuin kaut­ta­kul­ku­paik­ka. Roo­ma­lai­nen Lu­cius Mum­mius hä­vit­ti kau­pun­gin 146 eKr., mut­ta Ju­lius Ca­e­sar ra­ken­nut­ti sen uu­del­leen 44 eKr.

Kau­pun­ki­lais­ten elä­mää hal­lit­si­vat ra­han an­sait­se­mi­nen ja ylel­li­nen elä­mä sekä hu­vi­tuk­set. Kau­pun­gis­ta tuli ylel­li­syy­den ja pa­hei­den tyys­si­ja. Pa­heel­li­sen elä­män ver­tauk­sek­si tuli sa­non­ta ”elää ko­rint­ti­lais­ten ta­paan”.

Täl­lai­seen maa­il­maan tuli Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi. Toi­sel­la lä­he­tys­mat­kal­laan Paa­va­li saa­pui vuo­den 51 lo­pul­la Atee­nas­ta Ko­rint­tiin ja vii­pyi siel­lä 18 kuu­kaut­ta. Mo­net sai­vat pa­ran­nuk­sen ar­mon, mut­ta seu­ra­kun­ta ai­heut­ti Paa­va­lil­le pal­jon huol­ta.

Hän kir­joit­ti Ko­rint­tiin kol­me kir­jet­tä, jois­ta kak­si on säi­ly­nyt. Ko­rint­ti­lai­set oli­vat omas­sa kir­jees­sään ky­sy­neet hä­nel­tä neu­vo­ja avi­o­liit­to­a­si­ois­ta ja elä­män puh­tau­des­ta.

Vas­taus­kir­jeen­sä seit­se­män­nes­sä lu­vus­sa Paa­va­li kä­sit­te­lee avi­o­liit­toon ja nai­mat­to­muu­teen liit­ty­viä ky­sy­myk­siä.

Ju­ma­lal­ta ar­mo­lah­ja jo­kai­sel­le

Paa­va­lin ope­tuk­sen mu­kaan ”jo­kai­sel­la on oma Ju­ma­lal­ta saa­tu ar­mo­lah­ja, yh­del­lä yk­si, toi­sel­la toi­nen”. Kris­til­li­nen avi­o­liit­to on Ju­ma­lal­ta saa­tu lah­ja. Vi­hit­tä­es­sä ky­sy­tään: ”Tah­dot­ko osoit­taa us­kol­li­suut­ta ja rak­kaut­ta myö­tä- ja vas­toin­käy­mi­sis­sä ai­na kuo­le­maan as­ti?” Vas­tauk­sen myö­tä si­tou­du­taan kes­tä­mään myös avi­o­lii­ton vai­keu­det ja op­pi­maan niis­tä.

Vih­ki­ru­kouk­ses­sa sa­no­taan: ”Ju­ma­la, kai­ken luo­ja, sinä an­nat avi­o­lii­tos­sa mie­hen ja nai­sen kump­pa­nik­si toi­nen toi­sel­leen.” Kump­pa­nuus mer­kit­see yh­tei­sen lei­vän ja­ka­mis­ta tasa-ar­voi­si­na puo­li­soi­na.

Vaik­ka Paa­va­li suo­sit­te­lee Ju­ma­lan pal­ve­le­mis­ta nai­mat­to­ma­na, hän ei hal­vek­si nai­mi­siin me­ne­viä. Hän kir­joit­ti neu­vo­ja, jot­ka aut­ta­vat puo­li­so­ja suh­tau­tu­maan avi­o­liit­toon re­a­lis­ti­ses­ti ja te­ke­mään sii­tä kes­tä­vän.

Etu­si­jal­la yh­tei­nen hyvä

Raa­ma­tun mu­kaan lap­si on Ju­ma­lan an­ta­ma lah­ja, joka tuo per­hee­seen iloa. Lap­sen vas­taa­not­ta­mi­seen ja hoi­ta­mi­seen liit­tyy oma vai­van­sa ja kil­voi­tuk­sen­sa. Lap­set­to­muus voi myös muo­dos­tua us­kon ko­et­te­le­muk­sek­si tai tuo­da vai­keuk­sia avi­o­puo­li­soi­den vä­li­seen suh­tee­seen. Kai­kis­sa avi­o­lii­ton vai­heis­sa kes­tä­vä pe­rus­ta on us­kos­sa ja luot­ta­muk­ses­sa Ju­ma­lan hy­vään joh­da­tuk­seen ja hoi­toon.

Elä­män ar­jes­sa ko­e­tel­laan us­kom­me ja luot­ta­muk­sem­me. Koti on ar­jen ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen paik­ka. Kun sa­nan siu­naus ja vir­ren vir­voi­tus to­teu­tu­vat ko­din elä­mäs­sä ja puo­li­sot ovat tois­ten­sa sie­lun­hoi­ta­ji­na roh­kai­se­mas­sa toi­si­aan, sil­loin jak­se­taan Ju­ma­lan ar­moon luot­ta­en koh­da­ta vai­ke­at­kin ajat.

Sek­su­aa­li­suus on mer­kit­tä­vä osa avi­o­liit­toa, mut­ta kris­til­li­ses­sä avi­o­lii­tos­sa it­se­käs nau­tin­to ja hu­vi­tus ei­vät ole tär­kein­tä. Rak­kaus aut­taa kan­ta­maan yh­tei­sen elä­män ilot ja huo­let. Rak­kaus ja evan­ke­liu­min voi­ma ovat jak­sa­mi­sen läh­de. On­nel­li­ses­sa avi­o­lii­tos­sa tar­vi­taan pal­jon an­teek­si­an­ta­mus­ta.

Avi­o­suh­de on kaik­kien ih­mis­suh­tei­den jou­kos­sa ai­noa, joka on ase­tet­tu jo luo­mi­ses­sa. Avi­o­liit­to on tar­koi­tet­tu si­teek­si, joka pi­tää per­heen koos­sa. Kun on ky­sy­mys las­ten ja per­heen hy­vin­voin­nis­ta, yh­tei­nen hyvä me­nee it­sek­käi­den pyr­ki­mys­ten edel­le. Täs­sä van­hem­pien toi­min­ta­ta­voil­la on vah­va esi­mer­kin voi­ma.

Avi­o­liit­to on ih­mis­kun­nan his­to­ri­an van­hin ja edel­leen yh­teis­kun­nan mer­kit­tä­vin jul­ki­nen ja oi­keu­del­li­nen so­pi­mus. ”Pi­tä­kää huol­ta toi­sis­tan­ne”, toi­vot­ti eräs ys­tä­väm­me su­vi­seu­ra­ken­täl­lä Py­hä­jo­el­la kes­kus­te­lum­me päät­teek­si.

Per­heel­lis­ten ja per­heet­tö­mien ys­tä­vyys on lah­ja. Lap­set ja nuo­ret tar­vit­se­vat ko­din ul­ko­puo­li­sia ai­kui­sia, jot­ka tu­ke­vat us­kon kil­voi­tuk­ses­sa ja ovat esi­merk­kei­nä. Kum­mien mer­ki­tys hen­gel­li­si­nä van­hem­pi­na on tär­keä.

Ju­ma­lan käs­ky­jen nou­dat­ta­mi­nen

Ko­rint­to­lai­sil­le lä­het­tä­mäs­sään kir­jees­sä Paa­va­li sa­noo nai­mat­to­mil­le ja les­kil­le, et­tä hei­dän oli­si hyvä py­syä yk­sin, niin kuin hän­kin on. Toi­saal­ta Paa­va­li to­te­aa, et­tä jos nai­ma­ton tai les­ki me­nee nai­mi­siin, hän ei tee sii­nä vää­rin. Paa­va­lin neu­vois­sa on oleel­lis­ta, et­tä kun ih­mi­nen saa kut­sun Ju­ma­lan val­ta­kun­taan, ei hä­nen ul­ko­nai­sel­la ase­mal­laan ole mer­ki­tys­tä. Tär­ke­ää on Ju­ma­lan käs­ky­jen nou­dat­ta­mi­nen. (1. Kor. 7:19.)

Paa­va­li koki elä­män­sä il­man avi­o­puo­li­soa it­sel­leen ja omaan elä­män­teh­tä­vään­sä so­pi­va­na. Hä­nel­lä oli ys­tä­vi­nään sekä mie­hiä et­tä nai­sia ym­pä­ri maa­il­maa. Hän lä­het­ti heil­le ter­vei­siä kir­jeis­sään, toi­si­naan ai­van ni­mel­tä mai­ni­ten. Mies­ten ja nais­ten vä­li­nen ys­tä­vyys ja ar­vos­tus on tär­keä asia.

Joka nel­jäs ai­kui­nen suo­ma­lai­nen asuu yk­sin. Myös Sii­o­nin kes­kel­lä on yhä enem­män yk­sin asu­via ja yh­den van­hem­man per­hei­tä. Hei­dän nä­kö­kul­man­sa esil­lä pi­tä­mi­nen tu­lee li­sään­ty­mään yh­teis­kun­nas­sa. Us­ko­vais­ten yh­tey­den hoi­ta­mi­ses­sa läh­tö­koh­ta­na on ta­voi­te, et­tä kaik­ki mat­ka­ys­tä­vät löy­tä­vät paik­kan­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kes­kel­lä.

Kun Ju­ma­la loi ih­mi­sen omak­si ku­vak­seen, hän sa­noi, et­tei ih­mi­sen ole hyvä ol­la yk­sin. En­tä sit­ten, kun kai­paus puo­li­sos­ta jää vas­taus­ta vail­le? Mi­ten puo­li­soa kai­paa­va jak­saa yh­tyä Paa­va­lin kä­si­tyk­seen nai­mat­to­muu­des­ta ar­mo­lah­ja­na? Mi­ten kai­pauk­sen kes­kel­lä löy­tää elä­män si­säl­lön muis­ta Ju­ma­lan an­ta­mis­ta lah­jois­ta? Mis­tä yk­sin elä­vä löy­tää kans­sa­kul­ki­jan, sie­lun­hoi­ta­jan?

Ju­ma­lan tah­to to­teu­tuu ai­na sen kris­ti­tyn elä­mäs­sä, joka pyy­tää hä­nen joh­da­tus­taan. Elä­män pe­rus­ta­na on suos­tu­mi­nen Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja hä­nen ar­moon­sa. Täl­löin var­jel­lu­taan kat­ke­ruu­del­ta ja kyy­ni­syy­del­tä. Elä­mä tun­tuu elä­mi­sen ar­voi­sel­ta!

Jor­ma Nii­ni­kos­ki

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: 1. Kor. 7:1–19.

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 10/2014.

20.2.2020

Sa­nat, jot­ka Her­ra on pu­hu­nut, ovat hen­ki ja elä­mä. Joh. 6:63

Viikon kysymys