JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Py­hän Hen­gen lah­jat

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
10.9.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:45
2020010123455620140910000000

Rip­pi­kou­luo­pe­tuk­seen liit­tyy py­hän, kol­miyh­tei­sen Ju­ma­lan tut­ki­mi­nen. Täs­sä yh­tey­des­sä usein muis­te­taan kris­ti­no­pin pai­no­tus sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la il­moit­taa it­sen­sä meil­le Isä­nä, Poi­ka­na ja Py­hä­nä Hen­ke­nä. Ju­ma­luu­den kol­mas per­soo­na on Pyhä Hen­ki, joka on Isän Ju­ma­lan Hen­ki ja Jee­suk­sen Kris­tuk­sen Hen­ki. Vii­mei­sen ker­ran ope­tus­las­ten­sa kans­sa kool­la ol­les­saan Jee­sus lu­pa­si lä­het­tää omil­leen Py­hän Hen­gen voi­mak­si ja loh­dut­ta­jak­si (Joh. 14:26).

Py­hän Hen­gen vuo­dat­ta­mi­sen juh­la on hel­lun­tai. Hel­lun­tai on kol­mas suu­ri kris­til­li­nen juh­la jou­lun ja pää­si­äi­sen ohel­la. Pää­si­äi­ses­tä on vii­si­kym­men­tä päi­vää hel­lun­tai­hin. Apos­to­lien te­ois­sa ku­va­taan, kuin­ka tu­len liek­kien ta­voin Pyhä Hen­ki las­keu­tui Jee­suk­sen omien yl­le, kun he oli­vat kool­la hel­lun­tai­päi­vä­nä (Apt. 2:1–4).

Paa­va­li Ju­ma­lan lä­het­ti­lää­nä

Apos­to­li Paa­va­li vie­rai­li Ko­rin­tin seu­ra­kun­nas­sa toi­sel­la lä­he­tys­mat­kal­laan. Hän oli siel­lä kaik­ki­aan noin puo­li­tois­ta vuot­ta. Seu­ra­kun­ta tuli näin Paa­va­lil­le tu­tuk­si ja rak­kaak­si. Seu­ra­kun­nan kes­kel­lä syn­tyi hy­vin pian pu­het­ta Hen­ges­tä ja sen vai­ku­tuk­sis­ta. Kaik­ki puhe ja toi­min­ta ei ol­lut kui­ten­kaan ra­ken­ta­vaa. Paa­va­li lä­hes­tyy kir­jees­sään seu­ra­kun­taa ja ha­lu­aa Ju­ma­lan an­ta­mal­la vii­sau­del­la opet­taa vel­ji­ään. Hän ke­hot­taa yk­si­mie­li­syy­teen, va­roit­taa epä­ju­ma­lien pal­ve­le­mi­ses­ta, an­taa oh­jei­ta Her­ran ate­ri­an oi­ke­as­ta vie­tos­ta. Tar­peen oli myös pu­hua sel­ke­äs­ti Py­hän Hen­gen lah­jois­ta ja nii­den mer­ki­tyk­ses­tä.

Kol­man­nen us­kon­kap­pa­leen se­li­tyk­ses­sä Mart­ti Lut­her muis­tut­taa Py­hän Hen­gen teh­tä­väs­tä: ”Pyhä Hen­ki on kut­su­nut mi­nua evan­ke­liu­min kaut­ta, va­lis­ta­nut mi­nua lah­joil­laan, py­hit­tä­nyt ja var­jel­lut oi­ke­as­sa us­kos­sa” (Vähä ka­te­kis­mus). Pyhä Hen­ki vai­kut­taa seu­ra­kun­nan kes­kel­lä. Sen voi­mas­ta ju­lis­te­taan evan­ke­liu­mia. Py­hän Hen­gen voi­ma var­je­lee seu­ra­kun­nan asu­vai­sia py­sy­mään oi­ke­as­sa us­kos­sa, Ju­ma­lan lap­si­na.

Myös Ko­rin­tin Ju­ma­lan las­ten kes­kuu­des­sa oli­vat Py­hän Hen­gen lah­jat ja vai­ku­tus nä­ky­vis­sä mo­nin ta­voin. Hy­vin mer­kit­tä­vä on kir­jeen sa­no­ma: ”Hän an­taa Hen­gen il­me­tä it­se kus­sa­kin eri­tyi­sel­lä ta­val­la, yh­tei­sek­si hyö­dyk­si” (1. Kor. 12:7). Lah­jo­jen avul­la pal­vel­laan siis koko seu­ra­kun­taa. Ne on tar­koi­tet­tu Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn kir­kas­ta­mi­sek­si, ei oman ase­man nos­ta­mi­sek­si tai kers­kai­lun ai­heek­si. Ne ei­vät ole myös­kään ke­nen­kään seu­ra­kun­nan asu­vai­sen omaa an­si­o­ta. Tär­keä on kir­jeen muis­tu­tus: ”Kai­ken tä­män saa ai­kaan yk­si ja sama Hen­ki, joka ja­kaa kul­le­kin omat lah­jan­sa niin kuin tah­too.” (1. Kor. 12:11).

Ju­ma­lan Hen­ki ja An­tik­ris­tuk­sen hen­ki

Maa­il­mas­sam­me vai­kut­taa Py­hän Hen­gen voi­man li­säk­si Ju­ma­lan vas­tus­ta­jan voi­ma. Tuo sie­lun­vi­hol­li­sen voi­ma hou­kut­te­lee mei­tä. Usein meis­tä saat­taa tun­tua sil­tä, et­tä us­ko­vai­set ih­mi­set ovat sen eri­tyi­nen koh­de ja maa­li. Jo­han­nes pu­huu kir­jees­sään An­tik­ris­tuk­sen hen­ges­tä – hen­ges­tä, joka kiel­tää Jee­suk­sen. (1. Joh. 4:2–3). Ko­rint­ti­lais­kir­jees­sä Paa­va­li avaa kirk­kaan nä­ky­män. Vain Ju­ma­lan Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta sy­dä­mes­täm­me ja huu­lil­tam­me voi kai­kua us­kon­tun­nus­tus: Jee­sus on Her­ra.

Paa­va­li tun­tee Ko­rin­tin seu­ra­kun­nan asu­vai­set. Hän muis­tut­taa sii­tä, kuin­ka hei­dän ol­les­saan pa­ka­nuu­des­sa tämä Ju­ma­lan vas­tus­ta­jan voi­ma ajoi hei­tä myk­kien epä­ju­ma­lien pal­ve­le­mi­seen. Ju­ma­lan lap­si sen si­jaan saa tä­nä­kin päi­vä­nä ko­kea ole­van­sa Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa kai­ken ai­kaa Py­hän Hen­gen elä­vän saar­nan ja voi­man hoi­det­ta­va­na. Py­hän Hen­gen voi­man vai­ku­tus nä­kyy myös ar­mo­lah­joi­na ja pal­ve­lu­teh­tä­vi­nä.

Ar­mo­lah­jat ja teh­tä­vät

Tai­vaal­li­nen Isä on seu­ra­kun­tan­sa yh­tei­sek­si par­haak­si ja­ka­nut eri­lai­sia ar­mo­lah­jo­ja. Nii­tä on mo­nia, mut­ta Hen­ki on sama. Sa­moin pal­ve­lu­teh­tä­viä on mo­nia, mut­ta Her­ra on sama (1. Kor. 12:4–5). Paa­va­li kir­joit­ti Roo­man kris­ti­tyil­le: ”Meil­lä on saa­mam­me ar­mon mu­kaan eri­lai­sia ar­mo­lah­jo­ja. Se, jol­la on pro­fe­toi­mi­sen lah­ja, käyt­tä­köön sitä sen mu­kaan kuin hä­nel­lä on us­koa. Pal­ve­lu­teh­tä­vän saa­nut pal­vel­koon, ope­tus­teh­tä­vän saa­nut opet­ta­koon, roh­kai­se­mi­sen lah­jan saa­nut roh­kais­koon.” (Room 12:6–8.)

Ju­ma­la on va­rus­ta­nut mei­tä eri­lai­sin lah­join. Jol­le­kin vel­jel­le tai si­sa­rel­le on an­net­tu opet­ta­mi­sen jalo tai­to. Toi­sel­la on kuun­te­li­jan ja roh­kai­si­jan lah­jat. Sa­nan­pal­ve­li­jois­sa on eri­lai­sin lah­join va­rus­tet­tu­ja. Toi­sel­le avau­tuu Van­han tes­ta­men­tin pro­fe­ti­at, toi­sel­le Uu­den tes­ta­men­tin evan­ke­liu­mit. Jol­le­kin on an­net­tu esi­ru­koi­li­jan lah­ja, toi­sel­le tai­to pal­vel­la käy­tän­nön lah­joil­la esi­mer­kik­si toi­mi­ta­lon re­mon­toi­ja­na tai keit­ti­ön mart­ta­na. Kaik­kia tar­vi­taan yh­tei­sek­si par­haak­si ja evan­ke­liu­min sa­nan eteen­päin vie­mi­sek­si: ”va­rus­taak­seen kaik­ki seu­ra­kun­nan jä­se­net pal­ve­lu­työ­hön, Kris­tuk­sen ruu­miin ra­ken­ta­mi­seen” (Ef. 4:12).

Paa­va­li mai­nit­see Ko­rin­tin seu­ra­kun­nan lah­jois­ta seu­raa­via: vii­sau­den ja tie­don ja­ka­mi­sen, us­kon voi­man ja pa­ran­ta­mi­sen lah­jan, ih­mei­den te­ke­mi­sen voi­man ja pro­fe­toi­mi­sen lah­jan, hen­kien erot­ta­mi­sen ky­vyn sekä kie­lil­lä pu­hu­mi­sen ja ky­vyn tul­ki­ta täl­lais­ta pu­het­ta. Lah­jo­ja oli pal­jon Ko­rin­tis­sa ja niin on mei­dän­kin ajan Ju­ma­lan lap­sil­la. Kai­ken tar­koi­tuk­se­na oli sil­loin ja on yhä evan­ke­liu­min työ. Teem­me Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä, jot­ta mah­dol­li­sim­man moni voi­si löy­tää ar­mol­li­sen Ju­ma­lan sy­dä­meen­sä. Tä­hän työ­hön tar­vi­taan mo­ni­nai­sia lah­jo­ja. Kun­nia työs­tä jää lah­jo­jen an­ta­jal­le, Ju­ma­lal­le. Tär­kein ja suu­rin lah­ja on ian­kaik­ki­nen elä­mä. Tätä lah­jaa omis­tam­me ar­mos­ta, us­kon kaut­ta, Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn täh­den.

Juha Sep­pä­lä

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: 1. Kor. 12:1–11.

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 9/2014.

4.12.2020

Si­nun puo­lee­si, Her­ra, minä kään­nyn. Ju­ma­la­ni, si­nun apuu­si minä luo­tan.

En­hän luo­ta tur­haan, et­hän an­na vi­hol­li­sil­le­ni sitä rie­mua, et­tä he voit­ta­vat mi­nut! Ps. 25:1–2

Viikon kysymys