Sa­mu­e­lin kir­jat kuu­lu­vat Van­han tes­ta­men­tin his­to­ri­a­kir­joi­hin. En­sim­mäi­nen kir­ja ker­too Is­ra­e­lin kan­san vai­heis­ta Sa­mu­e­lin ajois­ta ku­nin­gas Sau­lin kuo­le­maan as­ti ja toi­nen ku­vaa Daa­vi­din ku­nin­kuu­den kaut­ta.

Sa­mu­el eli noin 1 000 vuot­ta en­nen Kris­tus­ta. Hä­nen elä­män­sä ja toi­min­tan­sa liit­tyy nii­hin ta­pah­tu­miin, jol­loin tuo­ma­rien joh­ta­ma ha­ja­nai­nen hei­mo­liit­to muut­tui ku­nin­gas­ten hal­lit­se­mak­si kan­sal­lis­val­ti­ok­si. Vii­mei­nen tuo­ma­rien ajan kan­san­joh­ta­ja ja pro­feet­ta Sa­mu­el voi­te­li maan en­sim­mäi­sek­si ku­nin­kaak­si ben­ja­mi­ni­lai­sen Sau­lin.

Saul luo­pui Ju­ma­las­ta

Saul me­net­ti luo­pu­muk­sen­sa vuok­si ku­nin­kuu­ten­sa. Her­ra sa­noi: ”Minä ka­dun, et­tä tein Sau­lis­ta ku­nin­kaan, sil­lä hän on luo­pu­nut mi­nus­ta ei­kä ole täyt­tä­nyt käs­ky­ä­ni” (1. Sam. 15:11). Tä­män jäl­keen Sa­mu­el Ju­ma­lan joh­ta­ma­na voi­te­li uu­dek­si hal­lit­si­jak­si bet­le­he­mi­läi­sen Ii­sain nuo­rim­man po­jan, Daa­vi­din.

Seu­raa­va ly­hyt kat­kel­ma van­has­ta Sa­mu­e­lis­ta, mie­huu­den voi­mis­sa ole­vas­ta Sau­lis­ta ja nuo­res­ta Daa­vi­dis­ta va­lai­see tii­vis­te­tys­ti eräs­tä Is­rae-lin kan­san mer­kit­tä­vää vai­het­ta. ”Sa­mu­el ot­ti öl­jy­sar­ven­sa ja voi­te­li Daa­vi­din sii­nä vel­jes­ten kes­kel­lä, ja Her­ran hen­ki tuli Daa­vi­diin ja py­syi hä­nes­sä sii­tä päi­väs­tä al­ka­en. Sit­ten Sa­mu­el pa­la­si Ra­maan. Her­ran hen­ki siir­tyi pois Sau­lis­ta, ja Her­ran lä­het­tä­mä paha hen­ki al­koi ah­dis­taa hän­tä.” (1. Sam. 16:13–14.)

Sa­mu­e­lin toi­min­ta us­kon­nol­li­se­na he­rät­tä­jä­nä ja nä­ki­jä­nä koi­tui­kin koko kan­san pe­las­tuk­sek­si. Is­ra­el saat­toi us­kon­ton­sa säi­lyt­tä­en ke­hit­tyä yh­te­näi­sek­si ku­nin­gas­kun­nak­si.

Ru­kous­ten lap­si

Sa­mu­e­lin elä­mää oh­ja­si syn­ty­mäs­tä as­ti ih­meel­li­nen Ju­ma­lan joh­da­tus. Hä­nen hep­re­an­kie­li­nen ni­men­sä­kin, joka mer­kit­see Ju­ma­lal­ta pyy­det­tyä, viit­taa tä­hän. Sa­mu­el oli ru­kous­ten lap­si. Hä­nen äi­tin­sä oli Han­na ja isän­sä El­ka­na. Han­na toi­voi las­ta ja lu­pa­si ru­kouk­ses­saan, et­tä luo­vut­tai­si tu­le­van lap­sen­sa na­sii­rik­si eli Her­ran pal­ve­luk­seen ero­te­tuk­si koko elä­män­sä ajak­si. Kun lap­si syn­tyi, Han­na an­toi hä­nel­le ni­men Sa­mu­el ja sa­noi: ”Her­ral­ta minä hän­tä pyy­sin” (1. Sam. 1:20).

Lap­suu­des­taan al­ka­en Sa­mu­el kas­voi Sii­lon py­hä­kös­sä pap­pi Ee­lin hoi­vis­sa. Ef­rai­min alu­eel­la si­jait­se­va Sii­lo oli koko maan us­kon­nol­li­sen elä­män kes­kus vuo­si­sa­to­jen ajan, ja siel­lä oli ta­pa­na viet­tää vuo­sit­tain Her­ran juh­laa. Lu­va­tun maan val­loi­tuk­sen jäl­keen Joo­sua vei Il­mes­tys­ma­jan Sii­loon, kun­nes fi­lis­te­a­lai­set Ee­lin ai­ka­na sai­vat sen val­la­tuk­si. Sii­lon temp­pe­lis­sä nuo­ri Sa­mu­el sai yöl­li­sen kut­sun Ju­ma­lal­ta. Sa­mu­el luu­li Ee­lin kut­su­van hän­tä. Kut­sun yhä uu­siu­tu­es­sa hän sai kas­vat­ta­jal­taan neu­von vas­ta­ta sii­hen, et­tä ”Puhu, Her­ra, pal­ve­li­ja­si kuu­lee”.

Sa­mu­e­lia on elä­män­teh­tä­vän­sä mu­kaan luon­neh­dit­tu ”toi­sek­si Moo­sek­sek­si”. Yh­tä­läi­syys on ha­vait­ta­vis­sa jo ti­lan­teis­ta, jol­loin Moo­ses ja Sa­mu­el kut­sut­tiin Her­ran pal­ve­luk­seen. Kun Ju­ma­la kut­sui Moo­ses­ta Hoo­re­bil­la pa­la­vas­ta pen­saas­ta, Moo­ses vas­ta­si: ”Täs­sä minä olen” (2. Moos. 3:4). Sekä Sa­mu­e­lin et­tä Moo­sek­sen vas­tauk­sis­ta il­me­nee nöy­rä kuu­li­ai­suus ot­taa vas­taan Ju­ma­lan an­ta­ma teh­tä­vä. Kuu­li­ai­suut­ta seu­raa Ju­ma­lan siu­naus.

Sa­mu­el luot­ti Ju­ma­laan

Ee­lin su­vun kuo­le­man jäl­keen Sa­mu­el al­koi vai­kut­taa ene­ne­väs­sä mää­rin kan­san­sa joh­ta­ja­na. Hä­nen käs­kys­tään kan­sa uu­dis­ti us­kol­li­suu­den lii­ton Her­ran kans­sa. Fi­lis­te­a­lais­ten uh­ka saa­tiin tor­ju­tuk­si ja lii­to­nark­ku saa­tiin ta­kai­sin. Sa­mu­el ke­hot­ti kan­saa luo­pu­maan vie­rais­ta ju­ma­lis­ta ja pa­laa­maan Her­ran luo. Ju­ma­lan Hen­gen vai­ku­tus sai muo­ka­ta sy­dä­miä ja muut­taa mie­let. Is­ra­e­li­lai­set hä­vit­ti­vät baa­lit ja as­tar­tet ja pal­ve­li­vat ai­no­as­taan Her­raa. Kan­sa paas­to­si Her­ran edes­sä ja pa­ran­nuk­seen käy­den se tun­nus­ti: ”Me olem­me rik­ko­neet Her­raa vas­taan.”

Kun tais­te­lu vi­hol­lis­ta vas­taan oli pe­lot­ta­vaa, Sa­mu­el kan­san pyyn­nös­tä huu­si avuk­si Her­raa. Hän ot­ti ka­rit­san ja uh­ra­si sen polt­touh­ri­na Her­ral­le. Ju­ma­la vas­ta­si Sa­mu­e­lin ru­kouk­seen. Hän var­je­li ja aut­toi kan­saan­sa. Kun vi­hol­li­nen oli ku­kis­tet­tu, Sa­mu­el ot­ti ki­ven. Hän an­toi sil­le ni­men Eben-Eser, Avun­ki­vi, ja sa­noi: ”Tä­hän as­ti Her­ra on aut­ta­nut mei­tä” (1. Sam. 7: 12).

Sa­mu­e­lin us­koon ja ope­tuk­seen vii­ta­taan Uu­des­sa tes­ta­men­tis­sa. Kun apos­to­li Pie­ta­ri piti pu­heen­sa Je­ru­sa­le­min temp­pe­lis­sä Sa­lo­mon pyl­väi­kös­sä, hän ke­hot­ti kuu­li­joi­taan kään­ty­myk­seen ja ka­tu­muk­seen syn­neis­tä ja kat­so­maan Va­pah­ta­jaa. Pie­ta­ri mai­nit­see Sa­mu­e­lin pu­hu­es­saan pro­feet­to­jen en­nus­tuk­sis­ta: ”Hä­nen Voi­del­tun­sa tuli kär­siä ja kuol­la. – – Sa­moin ovat muut pro­fee­tat, niin Sa­mu­el kuin kaik­ki myö­hem­mät­kin, kan­sal­le pu­hu­es­saan myös en­nus­ta­neet näis­tä päi­vis­tä.” (Ap. t. 3:18, 24.)

Kuu­li­ai­suus on pa­rem­pi kuin uh­ri

Sa­mu­e­lin sa­nat tot­te­le­mat­to­muu­teen lan­gen­neel­le ku­nin­gas Sau­lil­le oli­vat va­ka­vat: ”Kum­pi on Her­ral­le mie­leen, uh­rit vai kuu­li­ai­suus? Kuu­li­ai­suus on pa­rem­pi kuin uh­ri, tot­te­le­mi­nen pa­rem­pi kuin oi­nas­ten ras­va. – – Sinä olet hy­län­nyt Her­ran sa­nan. Sik­si hän hyl­kää si­nun ku­nin­kuu­te­si.” (1. Sam. 15:22–23.)

Jo­kai­sel­ta kil­voit­te­li­jal­ta ky­sy­tään oma­koh­tais­ta us­koa Ju­ma­laan, luot­ta­mus­ta hä­nen apuun­sa ja joh­da­tuk­seen­sa sekä kuu­li­ai­suut­ta Ju­ma­lan ää­nel­le. Ju­ma­lan lap­set ovat elä­vi­nä ki­vi­nä sii­nä ra­ken­nuk­ses­sa, jon­ka pe­rus­tuk­se­na ovat apos­to­lit ja pro­fee­tat ja jon­ka kul­ma­ki­ve­nä on it­se Kris­tus Jee­sus (Ef. 2:20). Us­ko an­taa voi­man kul­kea en­tis­ten mat­ka­mies­ten saa­tos­sa, lam­mas­ten puo­les­ta hen­ken­sä an­ta­neen Hy­vän Pai­me­nen ar­mol­li­ses­sa hoi­dos­sa.

Pent­ti Sau­lio

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­via raa­ma­tun­koh­tia: 1. Sam. 2:18, 19, 26

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 2/2014