JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Työtä Jumalalle ja ihmisille

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
25.7.2017 6.06

Juttua muokattu:

1.1. 11:17
2020010111173820170725060600

Ju­ma­la an­toi ih­mi­sen osak­si työn te­ke­mi­sen jo luo­mi­sen aa­mus­sa en­nen syn­tiin­lan­kee­mus­ta.

Ju­ma­lan aset­ta­man jär­jes­tyk­sen mu­kaan ih­mi­sen tuli vil­jel­lä ja var­jel­la maa­ta. Työ ei ol­lut ki­rous vaan siu­naus. Vas­ta syn­tiin­lan­kee­muk­sen jäl­keen työ­hön tuli kuu­lu­maan ”lei­vän syö­mi­nen ot­sa hies­sä” eli työn­te­on vai­va ja ras­kaus. Työn te­ke­mi­nen kuu­luu ih­mi­sel­le ai­ko­jen alus­ta ai­ko­jen lop­puun, ”sil­lä niin kau­an kuin maa py­syy, ei lak­kaa kyl­vö ei­kä kor­juu” (1. Moos. 8:22).

Kuu­li­ai­suus työ­nan­ta­jal­le

Teem­me ajal­lis­ta työ­tä jon­kun työ­nan­ta­jan pal­ve­luk­ses­sa. Olem­me työ- tai vir­ka­suh­tees­sa esi­mer­kik­si jul­ki­sor­ga­ni­saa­ti­oon, jär­jes­töön, yk­si­tyi­seen yri­tyk­seen, osuus­kun­taan tai sää­ti­öön. Työs­tä vas­ta­taan vii­me kä­des­sä työ­nan­ta­jal­le, jota ylim­pä­nä edus­taa usein or­ga­ni­saa­ti­on hal­li­tus tai vas­taa­va toi­mie­lin. Yk­si­ny­rit­tä­jä­kin on vas­tuus­sa ai­na­kin it­sel­leen ja ra­hoit­ta­jil­leen.

Työn te­ke­mi­sel­lä pal­ve­lem­me lä­him­mäi­si­äm­me ja koko yh­teis­kun­taa. Työs­tä saa­dul­la pal­kal­la han­kim­me ruu­an, vaat­teet ja muut vält­tä­mät­tö­mät tar­peet. Työn­te­ki­jöi­nä luo­vu­tam­me osan pal­kas­ta ve­roi­na yh­teis­kun­nan käyt­töön. Työ­nan­ta­jam­me­kin osal­lis­tuu yh­teis­kun­nan ra­ken­ta­mi­seen yh­tei­sö­ve­ro­ja mak­sa­mal­la. Ve­ro­va­ro­ja käy­te­tään kaik­kien yh­tei­sek­si hy­väk­si: sai­raan­hoi­don yl­lä­pi­toon, mak­sut­to­man pe­ru­so­pe­tuk­sen ja kou­lu­ruo­kai­lun jär­jes­tä­mi­seen tai vaik­ka­pa kir­jas­to­jen toi­min­taan ja yleis­ten tei­den kun­nos­tuk­seen.

Syn­tiin­lan­kee­muk­sen tur­me­le­ma ih­mi­nen on luon­nos­taan tai­pu­vai­nen suo­rit­ta­maan työn­sä lais­kas­ti tai pyr­kien mak­si­moi­maan it­sel­leen saa­ta­van hyö­dyn. Työ­tä ei ai­na teh­dä toi­sen hy­väk­si niin hy­vin kuin it­sel­le teh­täi­siin tai esi­mie­hen läs­nä ol­les­sa työt teh­dään pa­rem­min kuin hä­nen pois­sa ol­les­saan.

Jos­kus voi­daan ah­neu­den seu­rauk­se­na pyr­kiä te­ke­mään mah­dol­li­sim­man pal­jon mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti jät­tä­en te­ke­mät­tä sel­lai­sia työ­vai­hei­ta, mit­kä ei­vät näy työn val­mis­tut­tua. Työ­vai­hei­den lai­min­lyön­ti esi­mer­kik­si ra­ken­nu­sa­lal­la voi tul­la nä­ky­viin vas­ta vuo­sien ku­lut­tua, jol­loin työn­te­ki­jä on eh­kä jo toi­sen työ­nan­ta­jan pal­ve­luk­ses­sa. Työ­nan­ta­jal­le voi koi­tua täl­lai­ses­ta me­net­te­lys­tä huo­mat­ta­vat ta­lou­del­li­set tap­pi­ot.

Paa­va­lin Ko­los­sa­lais­kir­jees­sä esit­tä­mät neu­vot työn­te­ki­jöil­le oh­jaa­vat vil­pit­tö­mään, sy­dä­mes­tä läh­te­vään työ­nan­ta­jan kun­ni­oit­ta­mi­seen. Työ­tä ei sai­si teh­dä mie­lis­te­le­vä­nä sil­män­pal­ve­li­ja­na, vaan re­hel­li­ses­ti, ah­ke­ras­ti ja epäit­sek­kääs­ti. Ai­taa ei tu­li­si ylit­tää siel­tä, mis­sä se on ma­ta­lin.

Te­ki­jäl­lä on vas­tuun­sa

Ju­ma­lan sana oh­jaa esi­val­taus­kol­li­suu­teen. Paa­va­lin mu­kaan ”jo­kai­sen on suos­tut­ta­va esi­val­tan­sa alai­suu­teen. Ei­hän ole esi­val­taa, joka ei oli­si Ju­ma­lal­ta pe­räi­sin, hä­nel­tä ovat val­lan­käyt­tä­jät saa­neet val­tuu­ten­sa.” (Room. 13:1.)

Työ­pai­kal­la esi­val­taa ovat esi­mie­het ja työ­nan­ta­ja. Työn­te­ki­jöi­nä olem­me vas­tuus­sa työs­täm­me, sen mää­räs­tä, laa­dus­ta ja sii­tä, mi­ten käy­täm­me työ­ai­kaa. Pyhä Hen­ki oh­jaa kris­tit­tyä tun­nol­li­suu­teen. Har­maan ta­lou­den tu­ke­mi­nen ve­ro­ja kier­tä­mäl­lä tai työ­nan­ta­jan omai­suu­den anas­ta­mi­nen ei­vät ole hy­vän oman­tun­non mu­kais­ta toi­min­taa. Ko­los­sa­lais­kir­je muis­tut­taa vas­tuus­tam­me to­te­a­mal­la, kuin­ka vää­rin­te­ki­jä saa mak­saa te­ke­män­sä vää­ryy­den.

Työl­lä pal­ve­lem­me Ju­ma­laa

Jo­kai­nen työ on Ju­ma­lan an­ta­ma kut­su­mus ja Ju­ma­lan lah­ja, jol­la pal­ve­lem­me lä­him­mäis­ten ja yh­teis­kun­nan li­säk­si vii­me kä­des­sä Ju­ma­laa. Hän on pe­rim­mäi­nen työ­nan­ta­jam­me. Työn­te­ol­lam­me jat­kam­me Ju­ma­lan pa­ra­tii­sis­sa ih­mi­sel­le an­ta­maa ke­ho­tus­ta ”vil­jel­lä” maa­ta.

Olem­me Luo­jan työ­to­ve­rei­ta. Hän pi­tää yl­lä elä­mää, ja se on ih­mi­sen­kin teh­tä­vä. Työm­me ja elä­män­teh­tä­väm­me, koko jo­ka­päi­väi­nen elä­mäm­me, on Ju­ma­lal­le tar­koi­tet­tua ”mie­lui­saa uh­ria” (Room. 12:1). Kai­ken mitä teem­me, mei­dän tu­li­si teh­dä niin kuin Her­ral­le ei­kä ih­mi­sil­le. Työn kaut­ta saam­me ko­kea myös elä­män tar­koi­tus­ta.

Suh­de työ­hön vää­ris­tyy sil­loin, kun le­po­päi­vä unoh­tuu. Työs­tä voi tul­la epä­ju­ma­la, elä­män tär­kein asia. Ju­ma­la it­se le­pä­si luo­mi­sen töis­tään seit­se­män­te­nä päi­vä­nä ja aset­ti näin työn ja le­von vaih­te­lun. Ai­na on vält­tä­mä­tön­tä työ­tä, jota on teh­tä­vä myös py­hä­päi­vi­nä, mut­ta yh­teis­kun­nan muut­tu­mi­nen 24/7-yh­teis­kun­nak­si muun mu­as­sa kau­pan alal­la on huo­les­tut­ta­va ke­hi­tys­suun­ta.

Kol­mas käs­ky oh­jaa le­po­päi­vän py­hit­tä­mi­seen. Käs­kyn on sa­not­tu ole­van maa­il­man en­sim­mäi­nen työ­ai­ka­la­ki. Mart­ti Lut­her ym­mär­si kol­man­nen käs­kyn tar­koi­tuk­sek­si pait­si le­pää­mi­sen myös py­hit­tä­mi­sen eli py­säh­ty­mi­sen Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­le. Käs­kyn nou­dat­ta­mi­nen on kuu­li­ai­suut­ta Ju­ma­lal­le.

Ari Pel­ko­nen

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 19.7.2017

Poh­jau­tuu raa­ma­tun­koh­taan Kol. 3:22–25.

Ku­vi­tus­ku­va: Heik­ki Vuo­no­ka­ri

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys