Kuulin tarinan ihmisestä, jolle seurapuheet ja uskovaisten joukossa oleminen olivat käyneet ahdistavaksi, koska hän oli niin monesta asiasta eri mieltä. Muun muassa osallistuminen urheilu-, musiikki- ja kulttuuritapahtumiin sekä käsitys perhesuunnittelusta ja naispappeudesta olivat tulleet keskeisiksi kysymyksiksi.
Hänen mieleensä olivat palautuneet myös kokemukset nuoruudesta, jolloin hän oli kokenut rajoittavana suhtautumisen musiikkiin ja nuorisokulttuuriin sekä seurusteluun. Hiljalleen ennen turvalliselta tuntunut yhteisö oli muuttunut vieraaksi.
Hän kertoi nyt löytäneensä vapauden toteuttaa itseään ja rakastaa lähimmäistään ja Jumalaa. Hän kuitenkin kaipasi yhteyttä, mitä oli aiemmin kokenut.
Kristus vapahti vapauteen
Tällaisesta lukiessa ja kuullessa mieleeni nousevat Paavalin sanat Timoteukselle (2. Tim. 3) ihmisistä, jotka haluavat toteuttaa itseään ja rakastaa tätä maailmaa. He ovat ulkonaisesti hurskaita, mutta kieltävät uskon voiman. He ovat aina alttiita uusille opetuksille, mutta eivät voi päästä selville totuudesta. Nämä uudet opit ja opettajat pyrkivät rikkomaan kotien ja myös Jumalan lasten perheyhteyden ja rakkauden.
Galatian seurakunnassa tällaiset opettajat olivat saaneet kannatusta (Gal. 5). Vapauden varjolla he olivat opettamassa toisenlaista rakkautta kuin Paavali ja muut apostolit opettivat.
Kun apostolit opettivat Kristuksen rakkauden neuvovan uskomaan kaikki synnit anteeksi ja elämään vapaana synnin ja lain orjuudesta, nämä opettajat opettivat vapautta, mikä oli yllykkeeksi lihalle ja ihmisluonnolle. He korostivat myös ympärileikkauksen tärkeyttä.
Paavalin neuvo galatalaisille oli: ”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko”. ”Pysykäät siis siinä vapaudessa, jolla Kristus meitä vapahtanut on.”
Paavalin neuvo on ajankohtainen
Tässäkin ajassa Jumalan sanan neuvo meille on sama kuin Paavalin neuvo Timoteukselle: ”Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut – – koska tiedät, keiltä olet sen oppinut” (2. Tim. 3:14). ”Säilytä usko ja hyvä omatunto!” (1. Tim. 1:19.)
Tämän kehotuksen ”päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta”. Eräät olivat jo Paavalin ajalla ”eksyneet tästä pois ja ruvenneet jaarittelemaan joutavia”. Eksyneitä Jumalan sana kutsui parannukseen ja varoitti niitä, jotka ”tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen” (1. Tim. 6:17).
Jumalan sana tahtoo rohkaista ja lohduttaa heikkoa Jumalan lasta: ”Jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä” (1. Joh. 1:7).
Tässä valkeudessa, sen osallisuudessa ja anteeksiantamuksessa, on Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskautensa. Ja sen ohessa kaikki muukin meille annetaan. (Matt. 6:33.)
Jari Latvala
Julkaistu Päivämiehessä 8.10.2014.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys