JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ai­ot­ko tu­ho­ta van­hurs­kaan?

Matkaevääksi
4.8.2021 6.00

Juttua muokattu:

2.8. 11:15
2021080211155820210804060000

Ar­to Töl­li

Kes­ki­päi­vän au­rin­ko pais­toi kuu­mim­mil­laan. Ab­ra­ham is­tui telt­tan­sa ovel­la Mam­ren tam­mis­tos­sa. Sil­loin hän näki yl­lät­tä­en kol­men mie­hen lä­hes­ty­vän hei­dän ko­ti­aan. Ab­ra­ham ja Saa­ra ot­ti­vat yl­lä­tys­vie­raat iloi­ten vas­taan ja pal­ve­li­vat hei­tä. Us­ko­vai­sen ko­din ar­keen syn­tyi ilo ja rie­mu. Ab­ra­ham ja Saa­ra pal­ve­li­vat ko­dis­saan tai­vaan vie­rai­ta – tie­tä­mät­tään.

Le­vät­ty­ään ja vir­kis­täy­dyt­ty­ään mie­het jat­koi­vat mat­kaa koh­ti So­do­man kau­pun­kia. Ab­ra­ham läh­ti saat­ta­maan mie­hiä, ja sil­loin Ju­ma­la päät­ti ker­toa Ab­ra­ha­mil­le suun­ni­tel­mas­taan. Ju­ma­la ajat­te­li: ”Mik­si sa­lai­sin Ab­ra­ha­mil­ta, mitä ai­on teh­dä? Mi­nä­hän olen va­lin­nut hä­net, et­tä hän käs­ki­si poi­ki­aan ja jäl­keen tu­le­vaa su­ku­aan py­sy­mään Her­ran tiel­lä ja nou­dat­ta­maan oi­keut­ta ja van­hurs­kaut­ta, jot­ta minä voi­sin täyt­tää sen lu­pauk­sen, jon­ka olen Ab­ra­ha­mil­le an­ta­nut.” (1. Moos. 18:17, 19.)

Ab­ra­ham jou­tui kuu­le­maan Ju­ma­lan suun­ni­tel­man, joka ker­too hur­jan ja oi­ke­as­taan pe­lot­ta­van ku­vauk­sen So­do­man ja Go­mor­ran tu­hou­tu­mi­ses­ta. En­nen kau­pun­kien tu­hou­tu­mis­ta Ab­ra­ham kävi kes­kus­te­lua Her­ran kans­sa. Häm­men­ty­nee­nä ja ar­ka­na hän ky­se­li: ”Ai­ot­ko sinä tu­ho­ta van­hurs­kaan yh­des­sä ju­ma­lat­to­man kans­sa?” (1. Moos. 18:23.) Lo­pul­ta tuol­ta kau­pun­gis­ta pe­las­tui­vat vain Loot ja hä­nen kak­si ty­tär­tään.

Vaik­ka ker­to­mus on pe­lot­ta­va, sa­mal­la se osoit­taa, et­tä Ju­ma­la on oi­ke­a­mie­li­nen ja ar­mah­ta­vai­nen. Hän pe­las­ti tuol­ta jo­kai­sen, joka sy­dä­mes­sään us­koi Ju­ma­laan, ei­kä ol­lut hy­län­nyt hän­tä. Ker­to­mus myös vah­vas­ti muis­tut­taa sii­tä, et­tä jo­kai­sen kan­nat­taa ol­la Ju­ma­lan kut­sul­le kuu­li­ai­nen.

Tu­tus­sa vir­res­sä ih­met­te­lem­me, mik­si niin moni hyl­kää tai­vaan val­ta­kun­nan (VK 413). Sa­mas­sa vir­res­sä ih­mis­tä va­roi­te­taan kut­sun hyl­kää­mi­sen seu­rauk­sis­ta. Vir­si päät­tyy pyyn­töön ja ru­kouk­seen, et­tä Ju­ma­la avai­si ym­mär­ryk­sen kut­sul­le ja te­ki­si mei­dät tai­vas­kel­poi­sik­si en­nen kuin on lii­an myö­häis­tä. Vir­si on vah­va muis­tu­tus sii­tä, et­tä vie­lä on mah­dol­lis­ta löy­tää ar­mah­ta­va Ju­ma­la.

Mis­tä voi löy­tää ar­mol­li­sen Ju­ma­lan? Jee­sus an­toi omil­le ope­tus­lap­sil­leen teh­tä­vän ju­lis­taa syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta kai­kil­le ih­mi­sil­le. Hän myös lu­pa­si, et­tä hän it­se on omien­sa kes­kel­lä joka päi­vä maa­il­man lop­puun as­ti. Sik­si ar­mol­li­nen Ju­ma­la löy­tyy Ju­ma­lan las­ten kes­kel­tä. Kris­tuk­sen omien teh­tä­vä­nä on Py­hän Hen­gen val­tuu­del­la ja voi­mal­la saar­na­ta pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta kai­kil­le ih­mi­sil­le. Sen us­ko­ja pää­see Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kaak­si naut­ti­maan van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa. Vuo­ri­saar­nas­sa Jee­sus ai­ka­naan ke­hot­ti: ”Pyy­tä­kää, niin teil­le an­ne­taan. Et­si­kää, niin te löy­dät­te. Kol­kut­ta­kaa, niin teil­le ava­taan.” (Matt. 7:7.)

Ju­ma­lan suur­ta rak­kaut­ta on se, et­tä vie­lä on et­si­kon ai­ka. Tai­vaan Isä tie­tää, mis­sä on vas­taa­not­ta­vai­sia sy­dä­miä, ja kut­suu ek­sy­nei­tä val­ta­kun­taan­sa. Ju­ma­lan evan­ke­liu­min ilo­sa­no­ma va­paut­taa ih­mi­sen syn­nin or­juu­des­ta ja siir­tää Ju­ma­lan val­ta­kun­taan, joka on ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen val­ta­kun­ta. Ju­ma­la, tai­vaal­li­nen Isäm­me tah­too ai­na roh­kais­ta us­ko­maan syn­nit an­teek­si. Us­kon vas­taa­not­ta­mi­nen ja säi­lyt­tä­mi­nen ei­vät vaa­di ih­mi­sel­tä min­kään­lai­sia te­ko­ja tai an­si­oi­ta. Elä­vä us­ko on mah­dol­lis­ta kai­kil­le, mei­dän tar­vit­see vain us­koa.

25.10.2021

Ku­nin­kait­ten­kin edes­sä ker­ron ar­kai­le­mat­ta si­nun lii­tos­ta­si. Ps. 119:46

Viikon kysymys