JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Armahdettuna syntisenä evankeliumin työssä

Päivämies
Matkaevääksi
20.7.2019 8.00

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302444620190720080000

Kir­joi­tan tätä teks­tiä su­vi­seu­ra­ken­täl­lä Mu­hok­sel­la. Ko­va­ää­ni­sis­tä kuu­luu tut­tu ja tur­val­li­nen evan­ke­liu­min vies­ti. Sa­nan­pal­ve­li­jat vuo­rol­laan va­kuut­ta­vat, et­tä jo­kai­nen kuu­li­ja saa us­koa syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen so­vi­tus­työn täh­den. Sii­nä on kuul­ta­va­na ja us­kot­ta­va­na evan­ke­liu­min ydin.

Vuo­si­tu­han­sien ai­ka­na ovat lu­ke­mat­to­mat us­ko­vai­set teh­neet evan­ke­liu­min työ­tä – ku­kin Ju­ma­lan an­ta­mil­la lah­joil­la. Jee­suk­sen ris­tin­kuo­le­man ja ylös­nou­se­muk­sen jäl­keen var­hai­set kris­ti­tyt eli­vät ul­ko­nai­ses­ti hy­vin eri­lai­sis­sa olo­suh­teis­sa tä­hän päi­vään ver­rat­tu­na.

Vie­rai­lin pari vuot­ta sit­ten Roo­man lä­hel­lä si­jait­se­vas­sa sa­ta­ma­kau­pun­ki Os­tia An­ti­cas­sa, joka si­jait­see Ti­ber-joen suul­la. Sen ar­ke­o­lo­gi­sis­sa kai­vauk­sis­sa on pal­jas­tu­nut var­sin hy­vin säi­ly­nei­tä ra­ken­nuk­sia en­sim­mäi­sil­tä vuo­si­sa­doil­ta. Vie­tin työ­to­ve­rei­de­ni kans­sa mie­len­kiin­toi­sen päi­vän tu­tus­tu­en an­tii­kin ajan ra­ken­nuk­siin, rau­ni­oi­hin ja maa­lauk­siin.

Vii­mei­sim­pien koh­tei­den jou­kos­sa oli­vat rau­ni­ot, jois­ta oli jäl­jel­lä vain hie­man sei­niä, pyl­väi­tä sekä alt­ta­ria muis­tut­ta­va ra­ken­ne. Siel­lä näim­me yh­des­sä pyl­vääs­sä ku­vi­on, joka py­säyt­ti. Sii­nä oli ero­tet­ta­vis­sa kris­til­li­nen tun­nus, al­fa ja ome­ga, kreik­ka­lais­ten aak­kos­ten en­sim­mäi­nen ja vii­mei­nen kir­jain. Jo­han­nek­sen il­mes­tys­kir­jas­sa Kris­tus il­mai­see it­sen­sä sa­noil­la: ”Minä olen A ja O, en­sim­mäi­nen ja vii­mei­nen, al­ku ja lop­pu” (Ilm. 22:13).

Sei­soin tuon pyl­vään edes­sä ja ajat­te­lin, et­tä sil­lä pai­kal­la oli eh­kä ol­lut var­haisk­ris­til­li­sen seu­ra­kun­nan ko­koon­tu­mis­ti­la. Siel­lä Roo­man alu­eel­la ai­ka­naan saar­nat­tiin Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta ja ju­lis­tet­tiin evan­ke­liu­mia, hy­vää sa­no­maa Kris­tuk­ses­ta, niin kuin näi­nä ai­koi­na Su­vi­seu­rois­sa ja muis­sa Ju­ma­lan las­ten ko­koon­tu­mi­sis­sa. ”Täy­det kak­si vuot­ta Paa­va­li sit­ten asui omas­sa vuok­ra-asun­nos­saan ja ot­ti vas­taan kaik­ki, jot­ka tu­li­vat hä­nen luok­seen. Hän ju­lis­ti Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja opet­ti, kuka Her­ra Jee­sus Kris­tus on, avoi­mes­ti ja ke­nen­kään es­tä­mät­tä.” (Ap. t. 28:30–31.)

Jee­sus lä­het­ti ope­tus­lap­set evan­ke­liu­min työ­hön: ”Hän sa­noi heil­le: ’Sa­toa on pal­jon, mut­ta sa­don­kor­jaa­jia vä­hän. Pyy­tä­kää siis her­raa, jol­le sato kuu­luu, lä­het­tä­mään vä­keä elon­kor­juu­seen.’” (Luuk. 10:2.) Ar­mah­de­tut syn­ti­set te­ke­vät evan­ke­liu­min työ­tä mo­nil­la eri lah­joil­la.

Apos­to­li Paa­va­li oli yk­si näis­tä evan­ke­liu­min työn te­ki­jöis­tä. Hän ju­lis­ti Ju­ma­lan sa­naa en­sim­mäi­sel­lä vuo­si­sa­dal­la, lä­hes 2 000 vuot­ta sit­ten. Hän kir­joit­ti nuo­rel­le op­pi­laal­leen Ti­mo­teuk­sel­le: ”Tämä sana on var­ma ja vas­taa­not­ta­mi­sen ar­voi­nen: Kris­tus Jee­sus on tul­lut maa­il­maan pe­las­ta­maan syn­ti­siä, jois­ta minä olen suu­rin” (1. Tim. 1:15).

Vaik­ka Paa­va­li oli ah­ke­ra Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työn­te­ki­jä, hän ei teh­nyt evan­ke­liu­min työ­tä omak­si an­si­ok­seen. Hän kir­joit­ti­kin Ti­mo­teuk­sel­le: ”Minä kii­tän Her­raam­me Kris­tus­ta Jee­sus­ta, joka on an­ta­nut mi­nul­le voi­maa. Kii­tän hän­tä sii­tä, et­tä hän kat­soi mi­nut luo­tet­ta­vak­si ja ot­ti mi­nut pal­ve­luk­seen­sa, vaik­ka olin ol­lut her­jaa­ja, vai­noo­ja ja vä­ki­val­lan­te­ki­jä. Hän ar­mah­ti mi­nut, kos­ka epä­us­ko­ni täh­den en tien­nyt, mitä tein.” (1. Tim. 1:12–13.)

Nyt on mei­dän vuo­rom­me ol­la evan­ke­liu­min työs­sä. Sa­toa on vie­lä­kin pal­jon.

Ju­ha­ni Ala­ran­ta

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä nro 29_17.7.2019

Ku­vi­tus­ku­va: SRK:n kuva-ar­kis­to

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys