Ju­ma­la on an­ta­nut ih­mi­sel­le mo­nia hy­viä lah­jo­ja: elä­män, us­ko­mi­sen, lä­hei­siä ih­mi­siä, saat­to­mie­hiä. Yh­te­nä lah­ja­naan Ju­ma­la on aset­ta­nut avi­o­lii­ton mie­hen ja nai­sen vä­li­sek­si eli­ni­käi­sek­si lii­tok­si.

Ju­ma­la an­toi ih­mi­sel­le teh­tä­vän vil­jel­lä ja var­jel­la maa­ta sekä ke­ho­tuk­sen li­sään­tyä ja täyt­tää maa (1. Moos. 2:15; 1. Moos. 1:28). Avi­o­lii­tos­sa Ju­ma­la jat­kaa kaik­kein kes­kei­sin­tä luo­mis­työ­tään, uu­den ih­mi­se­lä­män luo­mis­ta. Joil­le­kin Ju­ma­la ei siu­naa lap­sia, ja joil­le­kin hän siu­naa lap­sia suu­ren­kin mää­rän.

Yh­den­ver­tai­sia lii­tos­sa

Avi­o­lii­tos­sa mie­hen ja nai­sen teh­tä­vä on en­si­si­jai­ses­ti Ju­ma­lan an­ta­man teh­tä­vän täyt­tä­mi­nen. Py­häs­sä avi­o­lii­tos­sa, kun se siu­na­taan Ju­ma­lan sa­nal­la Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä, on koti mie­hen ja nai­sen vä­li­sel­le rak­kau­del­le.

Mie­hen ja nai­sen yh­tei­se­lo al­koi, kun Ju­ma­la loi mie­hen luo­mi­sen jäl­keen nai­sen mie­hen kyl­ki­luus­ta. Adam sa­noi: ”Tämä on luu mi­nun luus­ta­ni ja liha mi­nun li­has­ta­ni” (1. Moos. 1:23).

Ada­min sa­nois­sa il­me­nee mie­hen ja nai­sen yh­teys ja yh­den­ver­tai­suus. Mies ja nai­nen tu­le­vat yh­dek­si li­hak­si ja elä­mään yh­des­sä. Vi­hit­tä­vä pari lu­paa si­tou­tua Ju­ma­lan käs­kyyn ja avi­o­lii­ton vel­vol­li­suuk­siin.

Vih­ki­mi­ses­sään avi­o­puo­li­sot lu­paa­vat tah­toa ra­kas­taa puo­li­so­aan myö­tä- ja vas­toin­käy­mi­sis­sä. On tär­keä muis­taa, mitä vih­ki­mys py­hään avi­o­liit­toon tar­koit­taa.

Pe­rus­pi­la­rit kan­nat­te­le­vat

Avi­o­lii­tos­sa mies ja nai­nen saa­vat toi­sis­taan avun ja kump­pa­nin elä­mään­sä. Se on suu­ri lah­ja, mut­ta sii­hen kuu­luu myös suu­ri vas­tuu. Ju­ma­la tah­too avi­o­puo­li­soi­den elä­vän an­ta­man­sa lah­jan mu­kai­ses­ti, kun­ni­oit­ta­van ja ra­kas­ta­van toi­si­aan ja toi­mi­van lah­joit­ta­man­sa teh­tä­vän mu­kai­ses­ti.

Ju­ma­la on sää­tä­nyt sen­kin, et­tä mi­kä­li hän an­taa lap­sia, niil­le on ai­kan­sa, mut­ta useim­mil­le avi­o­puo­li­soil­le tu­lee myös ai­ka elää toi­sil­leen. Sii­nä to­teu­tuu koko py­hän avi­o­lii­ton mer­ki­tys ja tar­koi­tus.

Avi­o­lii­ton pe­rus­pi­la­rei­ta ovat luot­ta­mus Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen, avi­o­puo­li­soi­den vä­li­nen us­kol­li­suus ja an­teek­si­an­ta­mus. Pe­rus­pi­la­rit voi­vat hor­jua, jos sie­lun­vi­hol­li­nen saa ai­kaan sä­rö­jä puo­li­soi­den vä­lil­le. Ko­los­sa­lais­kir­jees­sä ke­ho­te­taan: ”Kär­si­kää toi­nen tois­tan­ne ja an­ta­kaa toi­sil­len­ne an­teek­si, jos ke­nel­lä on moi­tet­ta tois­ta vas­taan” (Kol. 3:13).

Voi käy­dä niin­kin, et­tä toi­nen puo­li­sois­ta me­net­tää us­ko­mi­sen lah­jan. Myös sil­loin voi pyy­tää ja luot­taa, et­tä Ju­ma­la an­taa voi­mia elää yh­teis­tä elä­mää sii­tä eteen­kin päin.

Yh­teys ko­ti­sii­o­niin ja us­ko­nys­tä­vien tuki ovat tär­kei­tä asi­oi­ta. Luo­te­tun us­ko­nys­tä­vän kans­sa voi ja­kaa elä­män ilo­ja ja kuor­mia.

Luot­ta­kaam­me Ju­ma­lan siu­nauk­seen

Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan avi­o­puo­li­so on kal­li­sar­voi­nen lah­ja, jon­ka Ju­ma­la on lah­joit­ta­nut. Avi­o­suh­teen Ju­ma­lan tah­don mu­kai­sel­la vaa­li­mi­sel­la on suu­ri mer­ki­tys koko per­heen ja ko­din hy­vin­voin­nil­le.

Opis­ke­lem­me vuo­sia saa­dak­sem­me val­miuk­sia am­mat­tia ja mui­ta teh­tä­vi­äm­me var­ten. Avi­o­lii­tos­sa elä­mi­seen var­si­nai­nen opis­ke­lu muo­dos­tuu elä­män kes­tä­väk­si yh­tei­sek­si mat­kak­si. Kun se tah­do­taan elää puh­taas­ti, Ju­ma­la siu­naa sen lu­pauk­sen­sa mu­kai­ses­ti ja sii­nä to­teu­tuu avi­o­lii­ton kun­ni­oi­tus.

Han­nu Ter­vo­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 5.9.2018

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L.S.