Jor­ma Vuor­ma

Eräs opet­ta­ja­ni oli ka­dot­ta­nut us­kon ja hy­vän oman­tun­non. Hän sa­noi ker­ran mi­nul­le: "Älä läh­de Ju­ma­lan las­ten yh­tey­des­tä mi­hin­kään, sil­lä muu­al­ta sinä et löy­dä rau­haa ja oi­ke­aa Hen­keä sy­dä­mel­le­si.” Hän sa­noi sen omas­ta ko­ke­muk­ses­taan, kos­ka hän har­hai­li mo­nen eri hen­gel­li­sen op­pi­kun­nan ti­lai­suuk­sis­sa ei­kä löy­tä­nyt rau­haa sy­dä­mel­leen.

Ju­ma­lan Pyhä Hen­ki oh­jaa us­ko­vai­sen sy­dä­mes­sä. Hen­ki ais­tii myös, on­ko ih­mi­sel­lä Hen­gen yh­teys toi­siin. Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mi va­roit­taa vää­ris­tä pro­fee­tois­ta, jot­ka jopa kiel­tä­vät Jee­suk­sen ja Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­lon.

Hen­kien tais­te­lu on tut­tua Raa­ma­tun his­to­ri­as­sa. Van­han lii­ton ajal­ta on usei­ta esi­merk­ke­jä ih­mi­sen omaan voi­maan luot­ta­mi­ses­ta ja sii­tä aja­tuk­ses­ta, et­tei Ju­ma­laa ole ole­mas­sa. Ih­mi­set luot­ti­vat epä­ju­ma­lien apuun ja pal­ve­li­vat hei­tä.

”Kar­me­lin­vuo­rel­la Elia kään­tyi kan­san puo­leen ja sa­noi: 'Kuin­ka kau­an te hor­jut­te puo­lel­ta toi­sel­le? Jos Her­ra on Ju­ma­la, seu­rat­kaa hän­tä, jos taas Baal, seu­rat­kaa sit­ten hän­tä!' Kan­sa ei vas­tan­nut hä­nel­le mi­tään.” (1. Kun. 18:21.)

Al­ku­seu­ra­kun­nan ai­ka­na il­me­ni myös mo­nia Raa­ma­tun vas­tai­sia ope­tuk­sia Ju­ma­lan rak­kau­des­ta. Rak­kau­den apos­to­li Jo­han­nes oh­ja­si us­ko­vai­sia tun­nus­te­le­maan ”hen­keä”, on­ko se Ju­ma­las­ta vai ih­mi­ses­tä. Hän va­roit­ti sii­tä, et­tei­vät kaik­ki hen­get ole oi­kei­ta. Vää­rän hen­gen ope­tuk­sen taus­ta­na on ai­na opil­li­nen har­ha. (1. Joh. 4:1–6.)

Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tais­te­le­va seu­ra­kun­ta. Ju­ma­la ra­ken­taa val­ta­kun­taan­sa ja tais­te­lee sen puo­les­ta – ih­mi­set ereh­ty­vät ja jou­tu­vat vi­kaan. Ju­ma­lan tais­te­lu­a­seet ovat hen­gel­li­set ei­vät­kä li­hal­li­set.

Ju­ma­la on ja­ka­nut val­ta­kun­tan­sa asuk­kail­le mo­nen­lai­sia lah­jo­ja, kai­kil­le oman­lai­sen­sa ja tah­ton­sa mu­kai­ses­ti. Paa­va­li kir­joit­ti ko­rint­to­lai­sil­le mo­ni­nai­sis­ta lah­jois­ta: ”Joku saa voi­man teh­dä ih­mei­tä, joku pro­fe­toi­mi­sen lah­jan, joku ky­vyn erot­taa eri hen­get toi­sis­taan – – Kai­ken tä­män saa ai­kaan yk­si ja sama Hen­ki, joka ja­kaa kul­le­kin omat lah­jan­sa niin kuin tah­too.” (1. Kor. 12:10–11.)

Tais­te­lun kes­kel­lä on hyvä muis­taa rak­kaus kaik­kia ih­mi­siä koh­taan. Us­ko­val­la on jat­ku­va tais­te­lu tä­män maa­il­man hen­ki­val­to­ja, tä­män maa­il­man her­ruuk­sia ja omaa li­haa vas­taan.

Ih­mi­nen ky­see­na­lais­taa muun mu­as­sa Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­loa. Tämä hor­jut­taa myös us­ko­vais­ta ih­mis­tä. Sik­si Jo­han­nes neu­voo ko­et­te­le­maan, mis­tä hen­ges­tä jon­kun ih­mi­sen pu­heet ja toi­min­ta ovat.

Sii­tä, mi­ten ih­mi­nen tu­lee au­tu­aak­si ja pe­las­tuu, on täs­sä ajas­sa mo­nen­lais­ta ope­tus­ta. Ju­ma­la on rak­kaus -ope­tuk­sen taak­se voi kät­key­tyä si­tä­kin, et­tei Raa­ma­tun ope­tus ole niin tark­kaa tai vält­tä­mä­tön­tä enää 2000-lu­vul­la – ei­kö voi­si us­koa jo vä­hän väl­jem­min ja ra­ken­taa omaa tie­tä tai­vaa­seen?

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan pol­ku on käy­nyt ah­taak­si, ja pol­kua ja op­pia on halu laa­jen­taa. ”Sa­noi­ko Ju­ma­la to­del­la niin” on tut­tu ja vaa­ral­li­nen epäi­lys. Täl­lai­nen vää­rä hen­ki tur­me­lee ih­mi­sen.

Tais­te­lus­sa Pyhä Hen­ki an­taa voi­man ja vii­sau­den Kris­tuk­sen to­dis­ta­mi­seen. ”Pu­hee­ni ja ju­lis­tuk­se­ni ei pyr­ki­nyt va­kuut­ta­maan vii­sau­del­laan vaan il­men­si Ju­ma­lan Hen­gen voi­maa, jot­ta tei­dän us­kon­ne ei pe­rus­tui­si ih­mis­ten vii­sau­teen vaan Ju­ma­lan voi­maan” (1. Kor. 2:4).