Eero Autio
Eero Autio
Antti Koivisto
Mikä se turva oikein on? Tätä kolmevuotias kyseli aikoinaan useampana iltana, kun lauloin hänelle iltalaulun. Se päättyi sanoihin: ”Siellä mä olen turvassa.”
Mikä se turva oikein on? Kuinka sen voisi selittää kolmevuotiaalle? Yritin kertoa, että turva on paikka, jossa ei tarvitse pelätä. Kun esimerkiksi hippaleikissä menee turvaan, saa hetken hengähtää, eikä tarvitse olla alituiseen varuillaan ja pelätä, milloin hippa saa kiinni.
Tunne turvasta on yksi ihmisen peruskokemuksia, joka yleensä syntyy jo lapsuudessa. Aikuinen pyrkii rakentamaan elämänsä siten, että hänellä on asioita, joihin turvata ja joiden varaan perustaa elämä.
Kolmevuotiaan on helppo turvata ja luottaa, että vanhempien lisäksi parasta suojaa antaa taivaallinen vanhempi, kaikkivaltias Jumala. Aikuisen ei ole yhtä yksinkertaista luottaa Jumalan antamaan turvaan.
Nykyään harvan suomalaisen tarvitsee pelätä, ettei saisi ruokaa tai ei olisi paikkaa, missä asua. Hyvinvoinnin kasvu ja sosiaaliturvan korkea taso voivat saada ihmisen unohtamaan Jumalan antaman ikuisen turvan. Ensimmäisen käskyn selityksessä katekismuksessa sanotaankin meidän luulevan helposti, että ”raha, valta, kunnia suojaavat meitä. Rakennamme elämämme itsemme ja omien tekojemme varaan.”
Jeesuksen opetuslasten elämä ei ajallisesti ollut kovinkaan turvattu. Toimeentulo oli tiukassa. He joutuivat usein kokemaan nälkää ja pelkäämään, riittäisikö ruoka. Kuitenkin Jeesus oli heille turva ennen kaikkea ikuisissa asioissa.
Kun Pietari saa Jeesuksen neuvoilla suuren kalansaaliin, hän ei ajattele hyötyvänsä Jeesuksesta kalastusbisneksissään. Saalis saa Pietarin pikemminkin pelkäämään ja huomaamaan oman syntisen tilansa. Kalansaaliin nähdessään Simon Pietari lankeaa Jeesuksen jalkoihin ja sanoo: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Jeesus ei kuitenkaan lähde. Hän sanoo Pietarille ”Älä pelkää” ja kutsuu hänet seuraajakseen. (Luuk. 5:1–11.)
Jumalan ihmeiden ja koetusten edessä perustuksia koetellaan. Jumala joskus lempeästi, toisinaan kiivaasti kyselee, missä meidän turvamme on. Virressä pyydetään Jumalalta: ”Sä tuet väärät kukista” (VK 121:1). Tarkoitetaanko tässä juuri niitä elämän tukia, jotka eivät ole ikuisesti kestäviä?
Viimeistään elämän rajallisuuden edessä ajalliset turvat murtuvat. Toisessa virressä lauletaan: ”Ei kunniaa, ei valtaa kavahda kuolema, ei hetken viivästykseen se suostu maksusta. Jokainen meistä sille on samanarvoinen. Ei rukous, ei viha taltuta voimaa sen.” (VK 616:3.)
Kun väärät tuet on kukistettu, ei Jumala jätä turvattomaksi tai yksin. Lapselle laulamani iltalaulun viimeinen säe kuuluu kokonaisuudessaan: ”Varjele Herran laumassa, siellä mä olen turvassa.”
Turva löytyy Herran laumasta, Jumalan valtakunnasta. Jumalan valtakunta taas tulee ilmi siellä, missä Jumalan sanan julistus saa puhtaana ja elävänä kuulua. Kristus on läsnä Pyhän Hengen voimasta julistetussa sanassa ja lähestyy turvaa etsivää ihmistä sanoen: ”Älä pelkää.” Sana kutsuu seuraajakseen. Uskova saa turvata Kristuksen sovituskuolemaan ja ylösnousemukseen. Usko antaa myös toivon ikuisesta elämästä taivaassa. ”Siellä mä olen turvassa” – ikuisesti.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.