Het­kel­li­ses­ti tai py­sy­väs­ti elä­mää muut­ta­va ko­et­te­le­mus hor­jut­taa luot­ta­mus­ta. Sel­vi­än­kö täs­tä? Voin­ko luot­taa edel­leen elä­mää kan­ta­vaan voi­maan? Jak­san­ko us­koa Ju­ma­las­ta hy­vää?

Ko­et­te­le­mus voi liit­tyä vaik­ka­pa omaan tai lä­hei­sen ter­vey­teen, toi­meen­tu­loon tai ih­mis­suh­tei­siin. Omal­le elä­mäl­le ase­te­tut ta­voit­teet voi­vat jää­dä to­teu­tu­mat­ta.

Epä­täy­del­li­nen ih­mi­nen

Jaa­ko­bin kir­jeen kir­joit­ta­ja on apos­to­li Jaa­kob, Jee­suk­sen veli. Jaa­kob näki oma­na ai­ka­naan lä­hel­tä kär­si­mys­tä, jota al­ku­a­jan kris­ti­tyt ko­ki­vat. Hän koki it­se­kin lo­pul­ta mart­tyy­ri­kuo­le­man. Sil­ti hän kir­joit­taa mo­nen­lai­sis­ta ko­et­te­le­muk­sis­ta ilo­na (Jaak. 1).

Ne tun­tu­vat kuu­lu­van elä­mään, vaik­ka ja­kaan­tu­vat­kin jos­kus epä­ta­sai­ses­ti. Jaa­kob nä­kee ko­et­te­le­muk­set us­koa vah­vis­ta­va­na asi­a­na.

Jaa­ko­bin kir­jeen on sa­not­tu jos­kus ole­van kuin pei­li: se ku­vaa, kuin­ka ih­mi­nen it­ses­sään ei ole täy­del­li­nen. Kris­tus, us­kon koh­de, säi­lyy sa­ma­na ja täy­del­li­se­nä ko­et­te­le­muk­sen­kin het­kel­lä.

Jaa­kob muis­tut­taa kir­jees­sään ko­et­te­le­muk­sis­ta sel­viy­ty­mi­sen vah­vis­ta­van kes­tä­vyyt­tä ja kes­tä­vyy­den joh­ta­van täy­del­li­seen tu­lok­seen. Kes­tä­vyys tar­koit­taa ky­kyä sel­viy­tyä pit­käs­tä ra­si­tuk­ses­ta uu­pu­mat­ta. Jos kyse on ih­mi­sen omas­ta voi­mas­ta, ky­vyis­tä tai tai­dois­ta, pu­hu­taan ai­na ra­jal­li­ses­ta asi­as­ta.

Ko­et­te­le­muk­set rii­su­vat

Ko­et­te­le­muk­sis­sa ih­mi­nen voi huo­ma­ta, et­tä omat aja­tuk­set ei­vät rii­tä se­lit­tä­mään elä­mää. Jou­tuu pyy­tä­mään ym­mär­rys­tä, et­tä nä­ki­si Ju­ma­lan tah­don.

Jaa­ko­bin kir­je roh­kai­see lä­hes­ty­mään tai­vaal­lis­ta Isää luot­ta­muk­ses­sa ja us­kos­sa. Ko­et­te­le­muk­sen al­la elä­es­sä ih­mi­nen tu­lee rii­su­tuk­si niin, et­tä jos­kus epä­toi­voi­sen­kin tun­tui­nen ti­lan­ne avaa ti­laa luot­ta­muk­sel­le Ju­ma­laan.

Toi­sen paas­to­na­jan sun­nun­tain yk­si teks­ti ker­too isäs­tä, joka pyy­tää Jee­suk­sel­ta apua, ”jos sinä jo­ta­kin vain voit”. Jee­sus aut­toi hän­tä.

Kirk­kom­me ka­te­kis­muk­ses­sa to­de­taan: ”Kaik­kein vai­keim­mis­sa­kin ah­dis­tuk­sis­sa voim­me kään­tää kat­seem­me Ju­ma­laan ja hä­nen sa­nan­sa lu­pauk­siin. Hän an­taa meil­le voi­maa kes­tää ko­et­te­le­muk­sis­sa.”

Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja muis­tut­taa: ”Kos­ka hän on it­se käy­nyt läpi kär­si­myk­set ja kiu­sauk­set, hän ky­ke­nee aut­ta­maan nii­tä, joi­ta ko­e­tel­laan” (Hepr. 2:18).

Kat­se eteen­päin

Ih­mi­nen voi muis­tel­la ko­et­te­le­muk­sis­sa, mi­ten Ju­ma­lan Poi­ka it­se kär­si ja kuo­li, kan­toi sai­rau­den ja ki­vun taa­kan, so­vit­ti syn­nit ja rik­ko­muk­set. Kun syn­nit saa us­koa an­teek­si an­ne­tuk­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä, mie­li roh­kais­tuu kat­so­maan eteen­päin luot­ta­muk­sel­la.

Evan­ke­liu­mi liit­tää sen us­ko­jat yh­dek­si ruu­miik­si: ”Jos yk­si jä­sen kär­sii, kär­si­vät kaik­ki muut­kin jä­se­net, ja jos yk­si jä­sen saa osak­seen kun­ni­aa, iloit­se­vat kaik­ki muut­kin sen kans­sa” (1. Kor. 12:26).

Sa­ka­ri Typ­pö

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 21.2.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Art­tu Ala­saa­re­la