Ari-Pek­ka Pa­lo­la

Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­ti, et­tä Jee­sus tuli vah­vis­ta­maan isil­le an­ne­tut lu­pauk­set osoit­taak­seen, et­tä Ju­ma­la py­syy sa­nas­saan (Room. 15:8–13). Jee­suk­ses­sa täyt­tyi­vät Van­han tes­ta­men­tin ajan us­ko­vai­sil­le an­ne­tut lu­pauk­set Mes­si­aas­ta, joka tu­lee va­paut­ta­maan kan­san­sa or­juu­des­ta eli syn­nin val­las­ta ja murs­kaa­maan käär­meen eli sie­lun­vi­hol­li­sen val­lan. Jee­sus it­se sa­noi, et­tei hän tul­lut ku­mo­a­maan kir­joi­tuk­sia vaan to­teut­ta­maan ne (Matt. 5:17).

Van­han tes­ta­men­tin lu­pauk­set oli an­net­tu Is­ra­e­lin kan­sal­le, Ju­ma­lan omai­suus­kan­sal­le. Jee­suk­sen teh­tä­vä ei kui­ten­kaan koh­dis­tu­nut vain Is­ra­e­lin kan­saan, vaan hän toi pe­las­tuk­sen kai­kil­le, jot­ka ot­ti­vat hä­net vas­taan. Kai­kil­le, jot­ka us­koi­vat hä­neen, hän an­toi oi­keu­den tul­la Ju­ma­lan lap­sik­si. (Joh. 1:11–12.) Sen vuok­si Paa­va­li ke­hot­ti kaik­kia kan­so­ja kiit­tä­mään Her­raa ja ylis­tä­mään hä­nen ni­me­ään.

Ke­ho­tus koh­dis­tui en­nen kaik­kea Ju­ma­lan omil­le, hä­neen us­ko­vil­le. Heil­lä oli ja on ai­na ai­het­ta kiit­tää Ju­ma­laa kan­so­jen kes­kel­lä. Us­kon kaut­ta myös mui­hin kan­soi­hin kuu­lu­vat saa­vat rie­mui­ta yh­des­sä Ju­ma­lan kan­san kans­sa.

Jee­suk­sen syn­ty­mäs­sä täyt­tyi myös lu­paus ver­sos­ta, joka nou­see Ii­sain juu­res­ta eli Daa­vi­din su­vus­ta ja ko­ho­aa kan­so­jen hal­lit­si­jak­si (Jes. 11:10). Jee­sus oli Ju­ma­lan Poi­ka ja Ma­ri­an poi­ka, yh­tä ai­kaa Ju­ma­la ja ih­mi­nen. Vain si­ten hän pys­tyi lu­nas­ta­maan ih­mi­set va­paik­si syn­nin val­las­ta.

Äi­tin­sä puo­lel­ta Jee­sus oli ku­nin­gas Daa­vi­din jäl­ke­läi­nen. Hän ei kui­ten­kaan ol­lut maal­li­nen ku­nin­gas, ei­kä hä­nen val­ta­kun­tan­sa ole täs­tä maa­il­mas­ta. Hä­nen ku­nin­kuu­ten­sa on tai­vaal­lis­ta ja hä­nen val­ta­kun­tan­sa ikui­nen. Sen ole­mas­sa­o­lo ei pää­ty tä­män maa­il­man lop­pu­es­sa, vaan kaik­ki sen asuk­kaat pää­se­vät ker­ran ian­kaik­ki­seen kun­ni­aan. Sik­si kaik­ki kan­sat voi­vat pan­na toi­von­sa Jee­suk­seen.

Paa­va­li ni­mit­ti Ju­ma­laa ”Toi­von Ju­ma­lak­si”. Kes­tä­vä toi­vo on läh­töi­sin Ju­ma­las­ta ja pe­rus­tuu us­koon. Tämä toi­vo kes­tää, vaik­ka ajal­li­set nä­kö­a­lat tun­tui­si­vat­kin vä­lil­lä toi­vot­to­mil­ta ny­kyi­se­nä pan­de­mia-ai­ka­na ja maa­il­man mels­kei­den kes­kel­lä.

Toi­von Ju­ma­la voi tä­nä­kin jou­lu­na täyt­tää kaik­ki hä­neen us­ko­vat ilol­la ja rau­hal­la, niin et­tä meil­lä on run­sas toi­vo us­kon kaut­ta ja Py­hän Hen­gen voi­mas­ta. Toi­vo myös kan­taa us­ko­vai­set pe­ril­le tai­vaan ko­tiin. Se on elä­mäm­me luja ja var­ma ank­ku­ri (Hepr. 6:19).