JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Jee­sus it­se on to­tuus

Matkaevääksi
4.11.2020 8.00

Juttua muokattu:

4.11. 08:37
2020110408373720201104080000

Marielle Raappana

Marielle Raappana

Han­nu In­ke­roi­nen

En muis­ta, min­kä sa­nan it­se opin en­sim­mäi­se­nä. Olen kui­ten­kin saa­nut seu­ra­ta pu­hu­maan op­pi­mis­ta omien las­te­ni ja vie­lä las­tem­me lap­sien koh­dal­la. En tar­kas­ti muis­ta, mikä oli en­sim­mäi­nen sana kel­lä­kin, mut­ta sen olen ha­vain­nut, et­tä en­sim­mäi­se­nä opi­taan tär­keim­mät sa­nat.

En­sim­mäi­nen sana on usein ”äi­ti” tai esi­mer­kik­si ”an­na” tai jos­kus jopa ”isä”. Las­ten kas­va­es­sa ope­te­taan heil­le mo­nia hy­viä ja tar­peel­li­sia sa­no­ja: ”kii­tos”, ”an­teek­si” ja niin edel­leen. Mut­ta ai­van en­sim­mäi­set sa­nat useim­mi­ten kes­kit­ty­vät lap­sel­le kai­kis­ta tär­keim­piin asi­oi­hin. Täs­sä jäl­leen lap­set saa­vat ol­la esi­merk­kei­nä van­hem­mil­le – pu­hees­sa on hyvä kes­kit­tyä olen­nai­seen.

Paa­va­li opet­taa efe­so­lai­sia pu­hu­maan tot­ta ja sel­lais­ta, mikä on kuu­li­joil­le hyö­dyk­si ja ilok­si (Ef. 4:29). Suo­mes­sa on ole­mas­sa sa­non­ta, jos­sa neu­vo­taan, et­tä vai­ke­ne­mi­nen on kul­taa ja pu­hu­mi­nen ho­pe­aa. Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan pal­jon pu­hu­mi­ses­ta, Jee­sus muun mu­as­sa vuo­ri­saar­nas­sa neu­voo, kuin­ka kyl­lä on kyl­lä ja ei on ei, muu on pa­has­ta (Matt. 5:37). Isä mei­dän -ru­kouk­ses­ta hän opet­taa, kuin­ka ei ole hyvä ol­la pa­ka­noi­den kal­tai­nen ja vain la­del­la tyh­jiä sa­no­ja. Jee­sus roh­kai­see ope­tus­lap­si­aan ja mei­tä: Ju­ma­la tai­vaas­sa kyl­lä tie­tää mei­dän tar­peem­me jo en­nen kuin edes aloi­tam­me ru­koi­le­maan. (Matt. 6:7–8.)

Eri­tyi­ses­ti Paa­va­li neu­voo pu­hu­maan tot­ta. On­ko to­tuus suh­teel­lis­ta? Olen kuul­lut käy­tet­tä­vän il­mai­sua, et­tä pu­hun niin tot­ta kuin voin. On­ko tämä mei­dän ai­kam­me il­miö? Var­maan osit­tain, vaik­ka jo Pi­la­tus ai­ka­naan ky­syi Jee­suk­sel­ta, mikä on to­tuus (Joh. 16:38). Ky­sy­mys as­kar­rut­taa myös tänä ai­ka­na.

Jee­sus ker­toi ole­van­sa it­se tie, to­tuus ja elä­mä (Joh. 14:6). Tämä vas­taus ei tah­do kel­va­ta ny­kyih­mi­sil­le. Kun me pu­hum­me Jee­suk­ses­ta, niin sil­loin ai­na­kin py­sym­me to­tuu­des­sa.

Moni ajal­li­nen asia sel­vi­ää pu­hu­mal­la, kie­li on vä­li­ne, jol­la hoi­dam­me omia ja tois­tem­me asi­oi­ta. Kie­lel­lä saa ai­kaan pal­jon hy­vää, mut­ta va­li­tet­ta­vas­ti myös pal­jon pa­haa. Kun­pa oma kie­le­ni sai­si ol­la ai­na pu­hu­mas­sa hy­vää, tot­ta ja oi­ke­aa.

Tänä eri­koi­se­na, vai­ke­a­na ai­ka­na olen kuul­lut ver­rat­ta­van, kuin­ka eläm­me lo­pun ai­ko­ja ja kuin­ka Raa­ma­tun en­nus­tuk­set täyt­ty­vät ja maa­il­man ai­ka täyt­tyy. Näin var­mas­ti ker­ran ta­pah­tuu, mut­ta iloit­sen sii­tä, et­tä Ju­ma­lan lap­sia ei ole lä­he­tet­ty tän­ne ai­kaan ju­lis­ta­maan maa­il­man lop­pua ja pe­lot­te­le­maan sil­lä ih­mi­siä.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­taan to­tuut­ta, vies­tiä Jee­suk­sen so­vi­tus­työs­tä. Lä­het­tä­es­sään ope­tus­lap­sia töi­hin Jee­sus an­toi heil­le saar­na­teks­tin mu­kaan. Hän neu­voi, kuin­ka ope­tus­las­ten tuli ju­lis­taa, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le. (Luuk. 10:1–9.) Näin myös me saam­me oma­na ai­ka­nam­me ol­la ju­lis­ta­mas­sa.

Jee­sus ky­syi omil­ta ope­tus­lap­sil­taan, et­tei­vät­kö he­kin mene pois hä­nen luo­taan. Pie­ta­ri ehät­ti vas­taa­maan, et­tä Her­ra mi­hin me me­ni­sim­me, sil­lä si­nul­la on ikui­sen elä­män sa­nat. (Joh. 6:67–68.) Jee­sus jät­ti nämä kai­kis­ta tär­keim­mät sa­nat omil­leen, us­ko­vai­sil­le ih­mi­sil­le.

Tä­nä­kin ai­ka­na nuo ikui­sen elä­män pa­ran­ta­vat sa­nat ovat kuul­ta­vis­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Siel­lä, ja vain siel­lä, saa kuul­la syn­nin­pääs­tön evan­ke­liu­min sekä us­koa omat syn­nit an­teek­si. Noi­ta sa­no­ja kan­nat­taa kuul­la.

3.12.2020

Her­ra, sinä olet lau­pi­as, muis­ta mi­nua, osoi­ta iki­ai­kais­ta hy­vyyt­tä­si. Älä muis­ta nuo­ruu­te­ni syn­te­jä, älä pa­ho­ja te­ko­ja­ni! Sinä, joka olet us­kol­li­nen ja hyvä, älä unoh­da mi­nua! Ps. 25:6–7

Viikon kysymys