”Jou­lu­ka­tu eli Kuok­ka­vie­ras syn­ty­mä­päi­vä­kes­teis­sä” -piir­ros jul­kais­tiin Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa ta­san kuu­si­kym­men­tä vuot­ta sit­ten.

Kari Suo­ma­lai­sen te­ke­mä piir­ros ää­nes­tet­tiin vuon­na 2009 Ka­rin kaik­kien ai­ko­jen suo­si­tuim­mak­si pi­la­piir­rok­sek­si. Piir­tä­jä ker­toi miet­ti­neen­sä ku­vaa teh­des­sään, mitä Jee­sus elä­es­sään sa­noi­si Hel­sin­gin jou­lu­kii­reis­tä. Ku­vas­sa jou­lu­va­lot pa­la­vat ja kaik­ki­al­la tun­gek­sii ih­mi­siä pa­ke­tit kai­na­lois­saan. Kai­kil­la on kii­re. Ka­dun reu­nal­la Jee­sus sei­soo or­von nä­köi­se­nä ker­jää­mäs­sä.

Piir­rok­sel­laan Kari osui jo vuon­na 1954 ai­van asi­an yti­meen. Kuva on nyt en­tis­tä ajan­koh­tai­sem­pi. ää­nes­tyk­sen tu­los Ka­rin suo­si­tuim­mas­ta piir­rok­ses­ta on toi­saal­ta osoi­tus sii­tä, kuin­ka suu­ren ris­ti­rii­dan use­at ih­mi­set nä­ki­vät jou­luun val­mis­tau­tu­mi­sen ja jou­lun to­del­li­sen sa­no­man vä­lil­lä.

Kuka seu­raa Her­ran tah­toa?

Mi­ten on ny­ky­ään? Kuin­ka moni enää us­koo, et­tä Ju­ma­lan poi­ka syn­tyi maa­il­maan? Kuka ha­lu­aa hil­jen­tyä ja nöyr­tyä vas­taa­not­ta­maan py­hän sa­no­man ja nou­dat­taa sitä elä­mäs­sään? Pro­feet­ta Je­re­mi­an sa­no­ma oman ai­kan­sa hy­vin­voin­nin kes­kel­lä elä­neel­le kan­sal­le oli: An­ta­kaa kun­nia Ju­ma­lal­le, en­nen kuin tu­lee pi­meä (Jer. 13:16). Tämä sa­no­ma tun­tuu maal­lis­tu­nees­sa ajas­sam­me en­tis­tä ajan­koh­tai­sem­mal­ta.

Jou­lun pro­fe­tia (Jes. 9:1–6) pu­huu kan­sas­ta, joka va­el­taa pi­mey­des­sä ja ih­mi­sis­tä, jot­ka asu­vat kuo­le­man var­jon maas­sa. Nä­em­me kaik­ki­al­la ym­pä­ril­läm­me nämä kuo­le­man syn­kät var­jot ja pi­me­äs­sä va­el­ta­van kan­san, joka ei ha­lua an­taa kun­ni­aa Ju­ma­lal­le. Voim­me hy­väl­lä syyl­lä ky­syä: Kuka seu­raa Her­ran tah­toa? Kuka ka­tuu pa­huut­taan? Ju­ma­lal­le voi­daan an­taa kun­nia vain nou­dat­ta­mal­la hä­nen tah­to­aan. Sen hän on il­moit­ta­nut py­häs­sä sa­nas­saan.

Tun­non val­keus

Jou­lun Her­ra voi vie­lä­kin tuo­da ko­tei­him­me va­lon. Kuo­le­man var­jon maas­sa lois­taa kirk­kaus. Hä­tään­ty­neen ih­mi­sen vai­vaan tuli pyhä vas­taus Bet­le­he­min tal­lis­sa. Jou­lun Her­ra syn­tyi vaa­ti­mat­to­mis­sa olois­sa. Hä­nes­tä il­moi­tet­tiin en­sin köy­hil­le pai­me­nil­le. Rik­kaat ku­nin­kaat­kin nöyr­tyi­vät hä­nen edes­sään.

Jou­lun Her­ra asuu vie­lä­kin usein hal­val­ta näyt­tä­vän kan­san­sa kes­kel­lä. Sen si­säi­sen ole­muk­sen voi näh­dä vain uu­des­ti­syn­ty­mäl­lä (Joh. 3:5). Hä­nen ni­men­sä on Im­ma­nu­el – Her­ra mei­dän kans­sam­me (Jes. 7:14). Hän on pais­ta­nut tun­non val­keu­den us­ko­vien sy­dä­meen (2. Kor. 4:6).

Jee­sus on pa­ras jou­lu­lah­jam­me. Voim­me kuul­la hä­nen ää­nen­sä ja seu­ra­ta hä­nen tah­to­aan. Hän on ai­van lä­hel­läm­me, suus­sam­me ja sy­dä­mes­säm­me. Hän on ar­mo ja to­tuus. Hä­nen ni­mes­sään ja ve­res­sään saar­na­taan an­teek­si­an­ta­mus­ta kai­kil­le ka­tu­vil­le ja rau­haa et­si­vil­le. Jee­sus on rau­han­ruh­ti­nas, vä­ke­vä Ju­ma­la, joka voi an­taa rau­han sy­dä­meen. Evan­ke­liu­mi voi Ju­ma­lan lah­ja­na syn­nyt­tää sen vas­taa­not­ta­jas­sa us­kon, tuo­da loh­dun ja an­taa elä­vän toi­von ikui­ses­ta elä­mäs­tä.

Rau­han lap­set

Ra­kas mat­ka­ys­tä­vä, sinä köy­hien pai­men­ten si­sar ja veli! Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on rau­han las­ten val­ta­kun­ta. Pi­de­tään Ju­ma­lan sana va­lo­na us­kon tiel­lä. Ah­ke­roi­daan säi­lyt­tää us­ko ja hyvä oma­tun­to. Kun kul­jem­me en­ti­siä tei­tä, säi­ly­täm­me si­säi­sen rau­han ja le­von (Jer. 6:16). To­del­lis­ta jou­lua vie­täm­me sy­dä­mes­säm­me. Elä­vä us­ko on van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa Py­häs­sä Hen­ges­sä.

Vaa­ti­mat­to­mis­sa­kin olois­sa voi­daan jou­lu­na iloi­ta ja kiit­tää Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä ja rie­mui­ten lau­laa Va­pah­ta­jas­tam­me, joka tuli mei­dän kes­kel­lem­me. Sil­loin Jee­sus ei ole vain kuok­ka­vie­ras.

”Taas ai­ot jou­lu­vie­raak­se­ni ja saa­vut Jee­sus meil­le­kin. Oi avaa it­se sy­dä­me­ni, sun et­tä vas­taa­not­tai­sin.” (Hil­ja Haah­ti)

Mark­ku Sep­pä­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 17.12.2014.