JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ju­ma­la an­taa mat­kal­le voi­man­sa

Päivämies
Matkaevääksi
3.8.2017 15.05

Juttua muokattu:

1.1. 11:17
2020010111175820170803150500

Ih­mi­set ovat his­to­ri­an ku­lu­es­sa käy­neet lu­ke­mat­to­mia so­tia. Vies­ti­mis­tä jou­dum­me kuu­le­maan päi­vit­täin, et­tä maa­il­ma ei tä­män­kään asi­an osal­ta ole muut­tu­nut. Va­li­tet­ta­van mo­net kär­si­vät so­das­ta, vä­ki­val­las­ta ja le­vot­to­muuk­sis­ta.

Sota oli tut­tu asia myös Raa­ma­tun kir­joit­ta­jil­le. Apos­to­li Paa­va­li ot­taa Efe­so­lais­kir­jees­sään ai­ka­lai­sil­leen tu­tun ver­taus­ku­van, kun hän ke­hot­taa pu­keu­tu­maan Ju­ma­lan tais­te­lu­va­rus­tuk­seen (Ef. 6:13).

Kirk­kom­me vuo­den 1948 Kris­ti­nop­pi to­te­aa, et­tä sota on syn­nin seu­raus­ta ja et­tä kris­tit­ty ru­koil­len odot­taa ai­kaa, jol­loin koit­taa Ju­ma­lan lu­paa­ma py­sy­vä rau­ha (KO 99). Paa­va­li ko­ros­taa Efe­so­lais­kir­jees­sään, et­tä kris­tit­ty ei tar­vit­se tais­te­lu­va­rus­tus­ta ih­mi­siä vas­taan käy­tä­vään so­taan, vaan jot­ta voi­si pi­tää puo­li­aan pa­ho­lai­sen juo­nia vas­taan ja sel­viy­ty­mään tais­te­lus­ta pys­tys­sä py­sy­en (Ef. 6:11,13).

Pyhä Hen­ki joh­taa to­tuu­teen

Ju­ma­lan tais­te­lu­va­rus­tus ero­aa mer­kit­tä­väs­ti kai­kis­ta maal­li­sis­ta va­rus­teis­ta. Ju­ma­la lah­joit­taa sen ih­mi­sel­le us­kon kaut­ta, voi­mak­si ja tur­vak­si tai­vas­mat­kal­le. Sii­hen kuu­lu­vat us­ko, to­tuus, van­hurs­kaus, pe­las­tus, Ju­ma­lan sana ja alt­tius ju­lis­taa rau­han evan­ke­liu­mia.

Paa­va­li ke­hot­taa: ”Kiin­nit­tä­kää vyök­sen­ne to­tuus, pu­keu­tu­kaa van­hurs­kau­den haar­nis­kaan ja si­to­kaa jal­ki­neik­sen­ne alt­tius ju­lis­taa rau­han evan­ke­liu­mia” (Ef. 6:14–15). To­tuu­des­sa py­sy­mi­nen mer­kit­see sitä, et­tä ih­mi­nen ha­lu­aa elää Jee­suk­sen oma­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Vain Jee­suk­sen kaut­ta käy tie ikui­seen elä­mään (Joh. 14:6). Us­ko­vai­sen sy­dä­mes­sä asuu Pyhä Hen­ki, joka on To­tuu­den Hen­ki ja joh­taa Jee­suk­sen omat hä­nen seu­ra­kun­tan­sa yh­tey­des­sä kaik­keen to­tuu­teen (Joh. 16:13).

Ju­ma­lan lap­sel­la on van­hurs­kau­den haar­nis­ka, eli hän on Ju­ma­lal­le kel­paa­va us­kon kaut­ta, yk­sin Ju­ma­lan ar­mos­ta ja Jee­suk­sen an­si­on täh­den. Pyhä Hen­ki oh­jaa hän­tä elä­mään va­lon lap­se­na ja saar­naa­maan rau­han evan­ke­liu­mia jo­kai­sel­le syn­te­jään ka­tu­val­le. Evan­ke­liu­min us­ko­ja saa sy­dä­meen­sä Py­hän Hen­gen ja suo­jak­seen Ju­ma­lan täy­del­li­sen tais­te­lu­va­rus­tuk­sen.

Sie­lu elää Ju­ma­lan sa­nas­ta

Paa­va­li jat­kaa: ”Ot­ta­kaa kai­kes­sa suo­jak­sen­ne us­kon kil­pi, jol­la voit­te sam­mut­taa pa­han pa­la­vat nuo­let” (Ef. 6:16). Us­ko an­taa sy­dä­meen rau­han ja va­pau­den, ilon ja tur­van sekä luot­ta­muk­sen Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen. Se aut­taa kes­tä­mään ko­et­te­le­muk­sis­sa ja tais­te­le­maan evan­ke­liu­min voi­mal­la syn­ti­sen luon­tom­me, sie­lun­vi­hol­li­sen ja maa­il­man viet­te­lyk­siä vas­taan.

Paa­va­li ke­hot­taa ot­ta­maan myös pe­las­tuk­sen ky­pä­rän ja Hen­gen mie­kan, Ju­ma­lan sa­nan. Ih­mi­sen pe­las­tu­mi­nen ei ole hä­nes­tä it­ses­tään kiin­ni, vaan us­ko ja sen säi­ly­mi­nen on ko­ko­naan Ju­ma­lan lah­ja. Ju­ma­la lah­joit­taa ih­mi­sel­le us­kon su­las­ta ar­mos­taan ja rak­kau­des­taan.

Pyhä Hen­ki kiin­nit­tää Ju­ma­lan lap­sen sy­dä­men Ju­ma­lan sa­naan ja aut­taa py­sy­mään sen mur­tu­mat­to­mal­la pe­rus­tal­la. Us­kon­puh­dis­tuk­sen tär­keä löy­tö oli se, et­tä Raa­ma­tun tu­lee ol­la us­kon ja elä­män kor­kein oh­je. Tämä nä­kyy myös evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sen kirk­kom­me jär­jes­tyk­ses­sä, jon­ka en­sim­mäi­ses­sä py­kä­läs­sä to­de­taan: ”Kirk­ko pi­tää kor­keim­pa­na oh­jee­naan sitä tun­nus­tus­kir­jo­jen pe­ri­aa­tet­ta, et­tä kaik­kea op­pia kir­kos­sa on tut­kit­ta­va ja ar­vi­oi­ta­va Ju­ma­lan py­hän sa­nan mu­kaan.”

Ju­ma­lan sana on kes­tä­vä ja tur­val­li­nen pe­rus­ta ih­mi­sen elä­mäl­le. Jee­sus näyt­ti meil­le esi­merk­kiä tor­ju­es­saan sie­lun­vi­hol­li­sen kiu­sauk­set Ju­ma­lan sa­nal­la (Matt. 4:1–11). Ju­ma­lan sana on sie­lun ruo­kaa, jos­ta ih­mi­sen kuo­le­ma­ton sie­lu elää (Matt. 4:4). Ju­ma­la hoi­taa mei­tä sa­nal­laan, jot­ta ker­ran sai­sim­me kat­sel­la hä­nen py­hiä kas­vo­jaan tai­vaan kirk­kau­des­sa.

Pek­ka Ait­ta­kum­pu

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 2.8.2017

7.6.2020

Jee­sus sa­noo: "Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni." Joh. 15:9

Viikon kysymys