JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Jumala antaa tulevaisuuden ja toivon

Päivämies
Matkaevääksi
17.8.2016 7.01

Juttua muokattu:

1.1. 23:37
2020010123373120160817070100

Kesä on koh­ta ta­ka­na, ja on ai­ka siir­tyä koh­ti syk­syn aher­ruk­sia. Moni on ke­sän ai­ka­na saa­nut tie­don tu­le­vas­ta opis­ke­lu­pai­kas­ta ja suun­nit­te­lee ute­li­aa­na ja toi­veik­kaa­na elä­mään­sä uu­des­sa ym­pä­ris­tös­sä. Uu­si ti­lan­ne voi myös jän­nit­tää, eh­kä pe­lot­taa­kin.

Osa on jou­tu­nut to­te­a­maan, et­tä toi­vo­tun opi­nah­jon ovet ei­vät vie­lä au­en­neet. On teh­tä­vä vie­lä töi­tä tai kek­sit­tä­vä joku muu suun­ni­tel­ma tu­le­vai­suut­ta var­ten.

Tu­le­vai­suut­ta on hyvä suun­ni­tel­la ja miet­tiä. Il­man omia suun­ni­tel­mia asi­oi­ta ei ta­pah­du. On kui­ten­kin hyvä va­rau­tua sii­hen, et­tä kaik­ki suun­ni­tel­mat ei­vät to­teu­du.

Toi­vo kur­kot­taa tu­le­vai­suu­teen

On sa­not­tu, et­tä vii­mei­se­nä kuo­lee toi­vo. Täs­tä nä­kö­kul­mas­ta on kir­joi­tet­tu his­to­ri­al­li­sia ja po­liit­ti­sia muis­tel­mia, jois­sa on käy­ty läpi vai­kei­ta his­to­ri­an ti­lan­tei­ta. Sa­non­ta ker­too sii­tä, et­tä toi­vo tu­le­vas­ta, pa­rem­mas­ta sel­lai­ses­ta, aut­taa kes­tä­mään vai­keis­sa­kin ti­lan­teis­sa.

Aja­tus tu­le­vai­suu­des­ta ja toi­vos­ta on myös raa­ma­tul­li­nen. Je­re­mi­an kir­jas­sa ne lii­te­tään toi­siin­sa. ”Mi­nul­la on omat suun­ni­tel­ma­ni tei­tä var­ten, sa­noo Her­ra. Mi­nun aja­tuk­se­ni ovat rau­han ei­vät­kä tu­hon aja­tuk­sia: minä an­nan teil­le tu­le­vai­suu­den ja toi­von. Sil­loin te huu­dat­te mi­nua avuk­sen­ne, te kään­nyt­te ru­koil­len mi­nun puo­lee­ni, ja minä kuu­len tei­tä. Te et­sit­te mi­nua, ja te löy­dät­te mi­nut! Koko sy­dä­mes­tän­ne te mi­nua et­sit­te, ja minä an­nan tei­dän löy­tää it­se­ni, sa­noo Her­ra. Minä kään­nän tei­dän koh­ta­lon­ne ja ko­ko­an tei­dät kaik­kien kan­so­jen se­as­ta, kaik­ki­al­ta, min­ne olen tei­dät kar­kot­ta­nut. Minä tuon tei­dät ta­kai­sin sii­hen paik­kaan, mis­tä minä vein tei­dät pak­ko­siir­to­lai­suu­teen.” (Jer. 29:11–14.)

Toi­vo tu­le­vas­ta, usein epä­re­a­lis­ti­se­na­kin, an­taa voi­mia käy­dä eteen­päin. Se kur­kot­taa po­si­tii­vi­se­na koh­ti tu­le­vaa ym­pä­röi­vän maa­il­man kes­kel­lä. ”Vaik­ka tie­täi­sin, et­tä huo­men­na tu­lee maa­il­man­lop­pu, is­tut­tai­sin tä­nään ome­na­puun.” Tämä Mart­ti Lut­he­rin ni­mis­sä usein esi­tet­ty aja­tus liit­tää toi­von ja tu­le­vai­suus­nä­ky­män raa­ma­tul­li­ses­ti toi­siin­sa. Mitä ta­han­sa ta­pah­tuu­kin, on toi­vo ank­ku­roi­tu­nut hy­vään tu­le­vai­suu­teen, par­haa­seen mah­dol­li­seen.

Toi­vo us­kon ja rak­kau­den rin­nal­la

Raa­ma­tun mu­kaan tu­le­vai­suu­teen ank­ku­roi­tu toi­vo kur­kot­taa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan osal­li­suu­des­sa koh­ti ian­kaik­ki­suut­ta. Apos­to­li Paa­va­lin kir­jeis­sä toi­vo on kes­kei­nen kä­si­te, ja hän nos­taa sen us­kon ja rak­kau­den rin­nal­le.

Toi­vo on läh­töi­sin Ju­ma­las­ta, ja pe­las­tuk­sen toi­vo tuot­taa us­ko­vai­sel­le iloa. Vih­ki­pa­reil­le usein lu­e­taan kuin evääk­si mu­kaan yh­tei­sel­le mat­kal­le ko­rint­to­lais­kir­jeen koh­ta: ”Niin py­sy­vät nämä kol­me: us­ko, toi­vo, rak­kaus. Mut­ta suu­rin niis­tä on rak­kaus.” (1. Kor. 13:13.)

Kir­jai­li­ja Mika Wal­ta­rin sa­noin ”ih­mi­nen us­koo sitä, mitä hän toi­voo”. Tu­le­vai­suu­des­ta em­me ih­mi­si­nä tie­dä, mut­ta Je­re­mi­an kir­jan mu­kaan Ju­ma­la an­taa tu­le­vai­suu­den ja toi­von. Sii­hen on hyvä ja tur­val­lis­ta us­koa.

Jari Wi­her­saa­ri

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 17.8.2016

Kuva: Han­na Kan­to­la

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys