JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Jumalan aika on rajallinen

Päivämies
Matkaevääksi
15.8.2018 6.46

Juttua muokattu:

31.12. 09:28
2019123109281220180815064600

Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan kai­kel­la Ju­ma­lan luo­mas­sa maa­il­mas­sa on mää­rä­ai­kan­sa. Saar­naa­jan kir­ja (3:1) sa­noo tä­män tyh­jen­tä­väs­ti: ”Kai­kel­la on mää­rä­het­ken­sä, ai­kan­sa joka asi­al­la tai­vaan al­la.”

Ju­ma­lan luo­mas­sa maa­il­mas­sa kaik­ki on ka­to­a­vaa. Jo­kai­sel­la asi­al­la ja jo­kai­sel­la Ju­ma­lan luo­mal­la olen­nol­la on mää­rä­ai­kan­sa. Myös ih­mi­nen, Ju­ma­lan kuva, ian­kaik­ki­suu­so­len­nok­si luo­tu, elää maa­il­mas­sa Ju­ma­lan sää­tä­män ajan.

Jo­bin kir­jan sa­nat loh­dut­ta­vat ja sa­mal­la py­säh­dyt­tä­vät ih­mi­sen: ”Ih­mi­sen elä­mä on las­ket­tu tar­koin, las­ke­tut ovat sen kuu­kau­det ja päi­vät. Sinä olet pan­nut hä­nel­le ra­jan, jota hän ei voi ylit­tää.” (Job. 14:5.)

Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­sen täyt­ty­vät

Kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la on elä­män ja kuo­le­man Her­ra. Hän on myös ajan Her­ra. Hä­nen tie­dos­saan on maa­il­man ja jo­kai­sen ih­mi­sen ai­ka. Jo en­nen syn­ty­mää ovat jo­kai­sen ih­mi­sen päi­vät ol­leet Luo­jam­me kir­jan­pi­dos­sa (Ps. 139:16).

Ju­ma­lan sa­nal­laan luo­ma maa­il­ma on ka­to­a­vai­suu­den alai­nen. Tä­män maa­il­man lop­pu on si­dok­sis­sa Jee­suk­sen toi­sen tu­le­mi­sen het­keen.

Evan­ke­liu­meis­sa ker­ro­taan Jee­suk­sen pu­hu­neen toi­ses­ta tu­le­mi­ses­taan ja maa­il­man­lo­pus­ta. Tuo päi­vä on vain tai­vaal­li­sen Isäm­me tie­dos­sa. Jee­sus sa­noo: ”Mut­ta sitä päi­vää ja het­keä ei tie­dä ku­kaan, ei­vät tai­vaan en­ke­lit ei­kä edes Poi­ka, sen tie­tää vain Isä” (Matt. 24:36).

Tu­hat vuot­ta kuin yk­si päi­vä

Apos­to­li Pie­ta­ri kir­joit­taa lo­pun ajan ”pilk­kaa­jis­ta”, ih­mi­sis­tä, jot­ka ky­see­na­lais­ta­vat ja te­ke­vät tur­hak­si Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­sen Kris­tuk­sen toi­ses­ta tu­le­mi­ses­ta. Apos­to­li roh­kai­see kir­jeen­sä vas­taa­not­ta­jia ja mei­tä­kin: ”Ei Her­ra vit­kas­te­le täyt­tä­es­sään lu­paus­ta, vaik­ka hän joi­den­kin mie­les­tä on myö­häs­sä” (2. Piet. 3:9).

Ju­ma­la on kär­si­väl­li­nen myös luo­pu­nei­ta ih­mi­siä koh­taan. Hän tah­too, et­tä kaik­ki kään­tyi­si­vät ar­mon ajas­sa pa­ran­nuk­seen.

Ih­mi­nen ei jär­jen kaut­ta ym­mär­rä Ju­ma­lan ai­ka­kä­si­tet­tä. Pie­ta­ri tah­too myös mei­tä tä­män ajan Ju­ma­lan lap­sia muis­tut­taa, et­tä Ju­ma­lan kä­si­tys ajas­ta on eri­lai­nen kuin ih­mi­sen.

Pie­ta­ri kir­joit­taa: ”Mut­ta äl­kää te, rak­kaat ys­tä­vät, unoh­ta­ko tätä: Her­ral­le yk­si päi­vä on kuin tu­hat vuot­ta ja tu­hat vuot­ta kuin yk­si päi­vä” (2. Piet. 3:8). Mei­dän kä­si­tyk­sem­me vuo­si­tu­han­sis­ta on Ju­ma­lan ajas­sa vain ly­hyt muu­ta­man päi­vän jak­so. Niin myös mei­dän kä­si­tyk­sem­me yh­des­tä päi­väs­tä on Ju­ma­lan ajas­sa tu­hat vuot­ta.

Tä­nään on ar­mon päi­vä

Ju­ma­lan sana ko­ros­taa en­nen kaik­kea ny­ky­het­ken, tä­män päi­vän ai­nut­laa­tui­suut­ta. Apos­to­li kir­joit­taa: ”Jos te tänä päi­vä­nä kuu­let­te hä­nen ää­nen­sä, äl­kää paa­dut­ta­ko sy­dän­tän­ne” (Hepr. 3:15).

Pie­ta­ri muis­tut­ti kir­jeen­sä vas­taa­not­ta­jia niis­tä erä­maa­va­el­luk­sen ih­mi­sis­tä, jot­ka ei­vät to­tel­leet, ol­leet kuu­li­ai­sia Ju­ma­lan sa­nal­le. He ei­vät pääs­seet pe­ril­le lu­vat­tuun maa­han. Apos­to­lin sa­noin: ”Huo­maam­me näin, et­tä pe­ril­le pää­syn es­ti epä­us­ko” (Hepr. 3:19).

Raa­ma­tun mu­kaan eläm­me Ju­ma­lan luo­man maa­il­man vii­mei­siä ai­ko­ja. Jee­sus ke­hot­taa omi­aan seu­raa­maan ajan merk­ke­jä. Yk­si va­ka­va merk­ki on Ju­ma­lan sa­nas­ta ja sen ar­vois­ta luo­pu­mi­nen.

Ju­ma­lan lap­si­na tah­dom­me en­nen kaik­kea ra­ken­taa us­kom­me ja elä­mäm­me Ju­ma­lan sa­nan ja Kris­tus-kal­li­on kes­tä­väl­le pe­rus­tal­le Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Roh­kais­kaam­me toi­si­am­me us­kos­sa ja rak­kau­des­sa.

Tah­dom­me­han ol­la kuu­li­ai­sia Ju­ma­lan sa­nal­le ja Py­hän Hen­gen ää­nel­le Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa. Jee­sus ke­hot­taa jo­kais­ta seu­raa­jaan­sa val­vo­maan us­kos­sa. Kun pa­nem­me pois syn­nin ja kuor­man, voim­me rau­has­sa ja toi­vo­en odot­taa Her­ram­me pa­luu­ta: ”Tule, Her­ra Jee­sus!” (Ilm. 22:20.)

Jaak­ko Kal­ta­ka­ri

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 15.8.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Han­na Ju­ti­la / Lu­ki­jan kuva

25.4.2024

Jeesus sanoo: ”Minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.” Joh. 16:22

Viikon kysymys