JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ju­ma­lan ar­mo kuu­luu kai­kil­le

Matkaevääksi
24.2.2021 7.45

Juttua muokattu:

24.2. 07:40
2021022407402520210224074500

Eveliina Saukko

Eveliina Saukko

Mat­ti Kont­ka­nen

Olen jou­tu­nut jos­kus sy­viin aja­tuk­siin elä­mä­ni koh­ta­lois­ta ja va­lin­nois­ta­ni. Olen ky­sy­nyt, mik­si mi­nul­le kävi näin ja mitä olen men­nyt te­ke­mään. Olen toi­vo­nut, et­tä oli­sin osan­nut va­li­ta toi­sin.

Vai­vaa­vien ky­sy­mys­ten al­la olen tun­te­nut syyl­li­syyt­tä, hä­pe­ää ja voi­mat­to­muut­ta. Sie­lun­vi­hol­li­nen­kin on tul­lut mu­kaan tä­hän kiel­tei­seen ajat­te­luun ja lait­ta­nut ver­taa­maan mui­hin ih­mi­siin tai sii­hen ihan­ne­mi­nään, jota mi­nus­ta ei kos­kaan tul­lut.

Epä­täy­del­li­syys vie voi­mat ja on vai­ke­aa ol­la ar­mol­li­nen it­sel­leen. Ilo, rau­ha ja va­paus ovat jos­sit­te­lun ta­ka­na: Jos oli­sin va­lin­nut toi­sin, oli­sin on­nel­li­sem­pi. Us­ko­mi­nen­kin oli­si on­nis­tu­nut sil­loin pa­rem­min ja roh­ke­ni­sin kat­soa suo­rem­min ih­mi­siä sil­miin. Olo on kuin sie­lun haa­vo­ja re­vit­täi­siin au­ki.

Psal­mien kir­jaa lu­kies­sa voi ha­vai­ta, et­tä Daa­vi­din sie­lus­sa oli ar­ka paik­ka. Hän oli nuo­re­na hai­rah­tu­nut huo­ruu­den syn­tiin so­ta­pääl­lik­kö Uri­an vai­mon kans­sa. Peit­tääk­seen teon hän ajau­tui vie­lä mur­han syn­tiin. (2. Sam. 11.) Daa­vid sai myö­hem­min pa­ran­nuk­sen ar­mon syn­neis­tään, mut­ta ar­vet jäi­vät sie­luun py­sy­väs­ti (2. Sam. 12:13).

Van­hem­pa­na Daa­vid ane­li, et­tä Her­ra oli­si hä­nel­le ar­mol­li­nen, ei­kä unoh­tai­si hän­tä ja muis­tai­si hä­nen nuo­ruu­ten­sa syn­te­jä (Ps. 25:6–7). Elä­män Her­ra sai ris­til­lä ko­kea sen, mis­tä Daa­vid ru­koi­li ar­mah­dus­ta. ”Ju­ma­la­ni, Ju­ma­la­ni, mik­si hyl­kä­sit mi­nut?” (Matt. 27:46.) Me­kin saam­me ru­koil­la voi­maa, et­tä jak­sai­sim­me luot­taa Ju­ma­lan ar­moon.

Jee­sus ta­pa­si Be­tes­dan lam­mi­kol­la mie­hen, joka oli ol­lut ram­pa 38 vuot­ta. Mies ma­ka­si lam­mi­kon reu­nal­la. Ai­na kun lam­mik­ko kuo­hui, sii­hen en­sin as­tu­va pa­ra­ni. Ku­kaan ei aut­ta­nut ram­paa mies­tä, ja hän jäi mui­den jal­koi­hin. Sii­hen mies oli tyy­ty­nyt.

Jee­suk­sen piti ky­sy­myk­sel­lään he­rät­tää ram­pa mies olo­suh­tei­den la­maan­nut­ta­vas­ta vai­ku­tuk­ses­ta: ”Tah­dot­ko tul­la ter­veek­si?” (Joh. 5:2–9.) Jee­suk­sen sa­nat roh­kai­si­vat mies­tä luot­ta­maan Ju­ma­lan ar­moon, joka kuu­luu kai­kil­le. Mies ym­mär­si, et­tä hä­nen va­ja­vai­suu­ten­sa ei ol­lut uh­ka, vaan sii­hen si­säl­tyi us­kon kaut­ta uu­si mah­dol­li­suus.

Apos­to­li Paa­va­li poh­ti elä­mään­sä en­nen pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­mis­ta. Hän piti it­se­ään apos­to­leis­ta vä­häi­sim­pä­nä, kos­ka oli vai­non­nut Ju­ma­lan seu­ra­kun­taa (1. Kor. 15:9). Hän myös koki jat­ku­vaa ki­pua syn­ti­syy­ten­sä ta­kia: ”Kuka va­pah­tai­si mi­nut täs­tä kuo­le­man ja syn­nin ruu­miis­ta?” (Room. 7:24.) Hän ei kiel­tä­nyt to­si­a­si­oi­ta it­ses­tään ja elä­mäs­tään, mut­ta ei kiel­tä­nyt myös­kään Ju­ma­lan ar­moa omal­le koh­dal­leen. ”Ju­ma­lan ar­mos­ta olen se mikä olen” (1. Kor. 15:10).

Paa­va­li opet­ti pi­tä­mään it­ses­tään koh­tuul­li­ses­ti sen us­kon mää­rän mu­kaan, jon­ka jo­kai­nen on saa­nut (Room. 12:3). Us­kon kaut­ta apos­to­li näki mah­dol­li­sek­si ko­kea ta­sa­pai­noa it­seen­sä koh­dis­tu­van to­tuu­del­li­suu­den ja ar­mol­li­suu­den vä­lil­lä.

Us­kon kaut­ta tun­nen, et­tä va­lin­nois­ta­ni huo­li­mat­ta saan ol­la Ju­ma­lan ar­mos­ta se mikä olen. Us­kon kaut­ta tie­dän, et­tä syn­ti­syy­des­tä­ni huo­li­mat­ta Her­ra on lau­pi­as. Us­kon kaut­ta myös luo­tan, et­tä kans­saih­mi­set osaa­vat ol­la mi­nul­le ar­mol­li­sia. Hei­kon us­ko­ni vah­vis­ta­mi­sek­si tar­vit­sen kui­ten­kin jat­ku­vaa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­min loh­du­tus­ta ja py­hien yh­tey­den ko­ke­mis­ta.

14.4.2021

Me ju­lis­tam­me teil­le ilo­sa­no­man: Min­kä Ju­ma­la lu­pa­si mei­dän isil­lem­me, sen hän on täyt­tä­nyt meil­le, hei­dän lap­sil­leen. Hän on he­rät­tä­nyt Jee­suk­sen kuol­leis­ta. Ap. t. 13:32–33

Viikon kysymys