JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ju­ma­lan huo­len­pi­dos­sa joka het­ki

Matkaevääksi
30.8.2017 7.00

Lu­kuis­ten seu­ro­jen kesä on jäl­leen vaih­tu­mas­sa syk­syyn. On saa­tu viet­tää Su­vi­seu­rat, opis­to­seu­ro­ja sekä oman paik­ka­kun­nan iso­ja ja pie­nem­piä ke­sä­seu­ro­ja. On saa­tu ko­kea seu­ra­siu­naus­ta ja hy­vän Ju­ma­lan huo­len­pi­toa.

Mo­nel­la nuo­rel­la on mie­les­sä myös ke­sän rip­pi­kou­lu­lei­ri­viik­ko ja kir­kos­sa pi­det­ty kon­fir­maa­ti­o­mes­su. Seu­rois­ta, rip­pi­kou­lus­ta ja muil­ta­kin lei­reil­tä on jää­nyt hy­viä muis­to­ja ja uu­sia ys­tä­viä.

Nyt syk­syn tul­tua ja tal­vea odo­tel­ta­es­sa seu­ra­mat­kat suun­tau­tu­vat omal­la paik­ka­kun­nal­la pi­det­tä­viin seu­roi­hin, py­hä­kou­lui­hin, ker­hoi­hin ja myös kris­til­li­syy­tem­me lei­reil­le ja vii­kon­lop­pu­kurs­seil­le.

Tuo­re öl­jy­puun leh­ti

Kai­kil­la ei ole ol­lut mah­dol­li­suut­ta läh­teä isoi­hin seu­roi­hin – mut­ta Ke­sä­seu­ra­ra­dio on vä­lit­tä­nyt koko hei­nä­kuun ajan seu­rat ko­tiin, työ­pai­kal­le, hoi­to­paik­kaan tai sai­ras­vuo­teen ää­rel­le. Sen vä­lit­tä­mät seu­ra­pu­heet, oh­jel­mat, vir­ret ja Sii­o­nin lau­lut ovat roh­kais­seet us­ko­maan ja kut­su­neet us­kon lah­jan ka­dot­ta­nei­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

Kuin­ka to­del­li­sil­ta ovat tun­tu­neet­kaan vir­ren sa­nat: ”Oi Isä mei­dän, huo­len meis­tä kan­nat, lei­päm­me meil­le joka päi­vä an­nat. Siis lap­sen lail­la si­nuun luo­tam­me ja hy­vyy­tee­si, Isä, tur­vaam­me.” (Vk. 366:1.)

Ju­ma­lan huo­len­pi­don, roh­kai­sun ja loh­du­tuk­sen sa­nat ovat tul­leet lä­hel­le, kun on tois­ta­mi­seen lu­vat­tu us­koa syn­nit ja epäi­lyk­set, vie­lä­pä vi­hol­li­sen kiu­sauk­set­kin an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä.

Nyt Ke­sä­seu­ra­ra­di­on vai­et­tua mei­dän on tär­ke­ää muis­taa hei­tä, jot­ka ei­vät sai­rau­ten­sa tai muun es­teen joh­dos­ta pää­se osal­lis­tu­maan oman ko­ti­sii­o­nin seu­roi­hin. Hen­ki­lö­koh­tais­ten seu­ra­ter­veis­ten vie­mi­nen on tuo­re ”öl­jy­puun leh­ti”. Vie­rai­lu ker­too, et­tä Ju­ma­la ei ole unoh­ta­nut las­taan ei­kä hä­nen ko­ti­o­soi­tet­taan.

Ju­ma­la on aut­ta­nut

Seu­rois­sa mei­tä on jäl­leen roh­kais­tu mo­nil­la Raa­mat­tuun kir­joi­te­tuil­la Ju­ma­lan huo­len­pi­dos­ta ker­to­vil­la ker­to­muk­sil­la. Vaik­ka edes­men­neil­lä­kin mat­ka­mie­hil­lä on ol­lut mo­nia vai­keuk­sia, Ju­ma­la on aut­ta­nut ja rai­van­nut es­teet tiel­tä.

Usein on muis­tel­tu esi­mer­kik­si Is­ra­e­lin kan­san mat­kaa koh­ti lu­vat­tua maa­ta. Egyp­tin or­juu­des­ta va­pau­tu­mi­sen rie­mu vaih­tui pian en­ti­sen or­juut­ta­jan ta­kaa-ajoon. Edes­sä oli meri, mut­ta Ju­ma­la ava­si tien eteen­päin. Ve­det ja­kau­tui­vat ja Is­ra­e­lin kan­sa saat­toi jat­kaa mat­kaa kui­vaa maa­ta pit­kin. Vi­hol­li­nen jouk­koi­nen­sa huk­kui. Is­ra­e­lin kan­sa kiit­ti Ju­ma­laa soi­toin ja lau­luin.

Sa­moin us­ko­vai­nen va­el­taa pe­lä­ten usein vi­hol­li­sen voi­maa. Ju­ma­la loh­dut­taa kui­ten­kin evan­ke­liu­min lu­pauk­sil­la ja tu­kee mat­ka­mie­hiä: ”älä pel­kää. Minä olen lu­nas­ta­nut si­nut. Minä olen si­nut ni­mel­tä kut­su­nut, sinä olet mi­nun. Kun kul­jet ve­sien hal­ki, minä olen si­nun kans­sa­si, kun vir­to­jen poik­ki, ne ei­vät tem­paa si­nua mu­kaan­sa, kun as­tut tu­len lä­vit­se, sinä et pala ei­kä liek­ki si­nua pol­ta. Minä, Her­ra, olen si­nun Ju­ma­la­si. Minä, Is­ra­e­lin Pyhä, olen si­nun pe­las­ta­ja­si.” (Jes. 43:1–3.)

Daa­vid muis­tut­taa: ”Her­ra pi­tää huo­len omien­sa jo­kai­ses­ta päi­väs­tä, ei­kä hei­dän pe­rin­tö­o­san­sa kos­kaan hä­viä. He ei­vät kär­si puu­tet­ta ko­vi­na­kaan ai­koi­na, nä­län päi­vi­nä heil­lä on kyl­lin syö­tä­vää.” (Ps. 37:18–19.)

Kat­se koh­ti tai­vas­ta

Ju­ma­lan ar­mo­hoi­don ja huo­len­pi­don al­la kat­seem­me kiin­nit­tyy sii­hen, mitä meil­lä on edes­sä­päin. Sii­o­nin lau­lun te­ki­jä on ru­noil­lut: ”Tai­vaas­sa mi­nul­la on si­nut, oi ar­mol­li­nen Ju­ma­la. Maan pääl­lä tur­vaan otit mi­nut, näin olet tur­va ai­noa. Jos käyn­kin tie­tä vai­ke­aa, kä­te­si oh­jaa, ta­lut­taa. Lä­hel­lä Her­raa, Ju­ma­laa­ni on ai­na mi­nun on­ne­ni. Näin tur­vaan si­nuun, aut­ta­jaa­ni, ja ker­ron ar­mo­töis­tä­si. Si­nul­le kii­tos, et­tä saan tie­tä­si käy­dä kun­ni­aan. (Sl. 233:1,3.)

Mart­ti Mur­to­pe­rä

Jul­kais­tu 30.8.2017

28.2.2020

Sy­vyy­des­tä minä huu­dan si­nua, Her­ra. Her­ra, kuu­le mi­nun ää­ne­ni. Ps. 130:1-2

Viikon kysymys