JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ju­ma­lan rau­haa

Päivämies
Matkaevääksi
25.3.2015 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:51
2020010123515720150325000000

Ol­les­saan elä­män­sä lo­pul­la ih­mi­sen aja­tuk­set ja pu­heet kes­kit­ty­vät tär­keim­piin asi­oi­hin.

Sa­dan vuo­den iän saa­vut­ta­nut Mir­ja-tä­ti­ni oli elä­nyt pit­kän ja mo­ni­vai­hei­sen elä­män. Hän muis­ti his­to­ri­aa koko it­se­näi­sen Suo­men ajal­ta. Vii­mei­si­nä päi­vi­nä en­nen kuo­le­maan­sa hän tois­ti lä­hei­sil­leen vain: ”Ju­ma­lan rau­haan.” Näil­lä sa­noil­la hän ha­lu­si hy­väs­tel­lä ja ku­va­ta, mitä tun­si sy­dä­mes­sään. Ju­ma­la oli val­mis­ta­nut hä­net siir­ty­mään van­hurs­kas­ten le­poon.

Rau­ha on meil­le erit­täin tär­keä asia. Vii­me ai­koi­na isän­maam­me rau­han vaa­li­mi­nen on nous­sut kes­kei­sek­si pu­hee­nai­heek­si. Mie­leen ovat tul­leet kan­sam­me ras­kaat kär­si­myk­set ja ko­et­te­le­muk­set so­tien ajoil­ta. Maa­il­ma on rau­ha­ton krii­sei­neen, so­ti­neen ja vä­ki­val­lan­te­koi­neen. Jän­ni­tys on li­sään­ty­nyt yl­lät­tä­en, vaik­ka jo­kin ai­ka sit­ten ajat­te­lim­me rau­han ole­van ai­na­kin Eu­roo­pas­sa ja ra­joil­lam­me hy­vin tur­vat­tu.

Rau­ha ja hyvä tah­to

Pal­mu­sun­nun­tain pro­fe­tia en­nus­taa Jee­suk­sen rat­sas­ta­van Je­ru­sa­le­miin nöy­rä­nä ja voit­toi­sa­na ku­nin­kaa­na, joka so­vi­tus­työn­sä an­si­os­ta tu­ho­aa so­ta­vau­nut ja -jou­set. Her­ran huo­nees­sa ta­o­taan mie­kat au­ran­te­rik­si ja kei­häät ve­su­reik­si (Sak. 9:9–10; Jes. 2:4). Jee­sus on to­del­li­nen rau­han­lä­het­ti­läs.

Ei­kö pro­fee­tan en­nus­tus to­teu­tu­nut­kaan, kun kat­som­me rii­tai­saa ai­kaam­me? Lau­loi­vat­han en­ke­lit­kin jou­lu­aa­mu­na pai­me­nil­le: ”Kun­nia Ju­ma­lal­le kor­keuk­sis­sa, maas­sa rau­ha ja ih­mi­sil­le hyvä tah­to!” Se rau­ha, jos­ta en­ke­lit lau­loi­vat, mer­kit­si Jee­suk­sen us­ko­vil­leen ja seu­raa­jil­leen val­mis­ta­maa rau­haa. Jee­sus sa­noi vie­lä en­nen kuo­le­maan­sa ope­tus­lap­sil­leen: ”Minä jä­tän teil­le rau­han. Oman rau­ha­ni minä an­nan teil­le.” (Joh. 14:27.)

Elä­vä us­ko an­taa iloi­sen ja rau­hal­li­sen mie­len ja pois­taa kat­ke­ruu­den. Se an­taa ha­lun säi­lyt­tää hy­vän oman­tun­non ja ra­kas­taa lä­him­mäi­siä. Us­ko­vien jou­kos­sa ei tar­vi­ta miek­ko­ja tai kei­häi­tä, vaan ha­lu­taan pi­tää tois­ta pa­rem­pa­na kuin it­se­ään. Rau­hat­to­muut­ta syn­tyy siel­lä, mis­sä kas­ve­taan suu­rik­si ja mui­ta vii­saam­mik­si ei­kä kun­ni­oi­te­ta Ju­ma­laa.

Ym­pä­ril­läm­me on pal­jon rau­haa ra­kas­ta­via, hy­viä ja ys­tä­väl­li­siä ih­mi­siä. Mo­net heis­tä ve­täy­ty­vät yk­si­näi­syy­teen ja hil­jai­suu­teen. Toi­set saat­ta­vat et­siä si­säis­tä rau­haa ko­et­ta­mal­la so­vit­taa elä­män­sä rik­keet omil­la an­si­oil­laan ja tai­vut­taa Ju­ma­lan suo­si­ol­li­sek­si. Sy­vät mie­tis­ke­lyt ja par­haim­mat­kaan ju­ma­li­suu­den har­joi­tuk­set ei­vät kui­ten­kaan tuo oman­tun­non rau­haa le­vot­to­mal­le mie­lel­le. Sen tyyn­nyt­tä­mi­sek­si pi­tää ot­taa vas­taan rau­han evan­ke­liu­mi.

Kris­tuk­sen tuok­su

Ju­ma­lan kan­sa tun­ne­taan sii­tä, et­tä sil­lä on syn­nin­pääs­tön su­loi­nen evan­ke­liu­mi. Evan­ke­liu­mi et­sii heik­ko­ja, pie­niä ja syn­ti­siä ih­mi­siä. He voi­vat ot­taa evan­ke­liu­min vas­taan ja iloi­ta Ju­ma­lan ar­mos­ta.

Ju­ma­lan las­ten jouk­koon on epä­on­nis­tu­nei­den ja syn­tis­ten hyvä tul­la. Sär­ky­nyt­tä ruo­koa ei mu­ser­re­ta, ei­kä suit­se­vaa kynt­ti­lää sam­mu­te­ta. Rau­han lap­set ei­vät ha­lua rii­del­lä ka­duil­la tai me­di­as­sa. Elä­vä us­ko an­taa kii­tol­li­sen mie­len ja lem­peyt­tä lau­peu­den­työ­hön.

Paa­va­li sa­noo, et­tä me olem­me Kris­tuk­sen tuok­su, joka nou­see Ju­ma­lan eteen. Tä­män tun­te­vat sekä ne, jot­ka pe­las­tu­vat, et­tä ne, jot­ka jou­tu­vat ka­do­tuk­seen. Toi­sil­le se on elä­män tuok­su, toi­sil­le kuo­le­man haju. Em­me­hän kau­pit­te­le Ju­ma­lan sa­naa ih­mis­mie­lel­le suo­tui­sak­si (Ks. 2. Kor. 2:14–17).

Us­ko­vat ter­veh­ti­vät tai hy­väs­te­le­vät toi­sen­sa Ju­ma­lan ter­veel­lä ja rau­hal­la (1. Piet. 5:14; Room. 16:16). Jee­sus lä­hes­tyi ope­tus­lap­si­aan rau­han ter­vei­sil­lä ja roh­kai­si ope­tus­lap­si­aan: “Rau­ha teil­le! (Joh. 20:19.) ”Maa­il­mas­sa te olet­te ah­taal­la, mut­ta ol­kaa tur­val­li­sel­la mie­lel­lä, minä olen voit­ta­nut maa­il­man” (Joh. 16:33.)

Tämä rau­ha aut­taa py­sy­mään us­kos­sa: “Ju­ma­lan rau­ha, joka ylit­tää kai­ken ym­mär­ryk­sen, var­je­lee tei­dän sy­dä­men­ne ja aja­tuk­sen­ne, niin et­tä py­syt­te Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa”(Fil. 4:7). Ju­ma­lan ar­mos­ta us­kon kaut­ta saa­tu rau­ha kan­toi Mir­ja-si­sa­rem­me­kin pe­ril­le.

Mark­ku Sep­pä­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 25.3.2015.

4.7.2020

"Minä ope­tan si­nua", sa­noo Her­ra, "minä osoi­tan si­nul­le oi­ke­an tien. Minä neu­von si­nua, kat­see­ni seu­raa as­ke­lei­ta­si." Ps. 32:8

Viikon kysymys