JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ju­ma­lan sana on elä­vä ja voi­mal­li­nen

Päivämies
Matkaevääksi
5.10.2016 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:39
2020010123391220161005070000

Kuin­ka te­rä­vä on te­rä­vin miek­ka? Hep­re­a­lais­kir­jees­sä Ju­ma­lan sa­nan sa­no­taan ole­van sitä te­rä­väm­pi (Hepr. 4:12).

Sa­nat ja kie­li sekä lu­ke­mi­sen ja kuu­le­mi­sen mah­dol­li­suus ovat ih­meel­li­siä asi­oi­ta. Ju­ma­lan sa­nan kaut­ta si­sim­pään ja sy­dä­meen voi syt­tyä tuli, in­to. Hep­re­a­lais­kir­jees­sä koh­dis­te­taan sa­nat sin­ne, mis­sä tuli on si­säl­tä sam­mu­nut, in­to la­kan­nut, mat­ka jää­nyt tai jää­mäs­sä kes­ken.

Elä­mäs­sä hy­vät sa­nat nos­ta­vat ja vie­vät eteen­päin. Näi­tä hy­viä sa­no­ja ei ih­mi­sen pu­hees­ta ai­na löy­dy, te­rä­vyyt­tä kyl­lä­kin. Niin kuul­tu kuin it­se­kin lau­sut­tu te­rä­vä sana jää mie­leen.

Ju­ma­lan sa­nan mo­niu­lot­tei­suus

Hep­re­a­lais­kir­jees­sä us­kon kil­voi­tus­ta eli elä­mää us­ko­vai­se­na ver­ra­taan erä­maas­sa ta­pah­tu­nee­seen mat­kaan kau­an sit­ten. Mat­kaa teh­tiin vä­lil­lä han­ka­lis­sa olo­suh­teis­sa. Ny­ky­ään­kin voi­daan pu­hua elä­män hel­tees­tä, joka kui­vat­taa, ko­vet­taa ja kat­ke­roit­taa saa­den ai­kaan mie­len ka­pi­naa.

Ka­pi­noi­val­la mie­lel­lä ei enää näe edes­sä ole­vaa le­poa. Lepo tar­koit­taa pe­ril­le­pää­syä Ju­ma­lan luok­se, tai­vaan ko­tiin. Tätä ku­va­si erä­maa­va­el­luk­sen ai­ka­na edes­sä ole­va lu­vat­tu maa.

Ju­ma­lan sana on te­rä­vä. Se pal­jas­taa ka­pi­noi­van ja us­kos­saan nu­kah­ta­neen tai uu­pu­neen ih­mi­sen aja­tuk­set, ai­keet ja teot. Sen al­la ei voi pii­lou­tua. Sana et­sii ih­mis­tä ja erot­taa te­rä­vyy­del­lään toi­sis­taan ruu­miin, sie­lun ja hen­gen. Pa­ran­nus läh­tee Ju­ma­las­ta.

Elä­män­voi­ma läh­töi­sin Kris­tuk­ses­ta

Sana voi teh­dä myös kuol­leek­si. ”Lain vai­ku­tuk­ses­ta minä kuo­lin”, kir­joit­taa Paa­va­li. Ju­ma­lan lain teh­tä­vä­nä on osoit­taa epä­us­koon jou­tu­neel­le ih­mi­sel­le, et­tä hän on ka­do­tuk­seen vie­väl­lä tiel­lä, kuo­le­man oma. Lain he­rät­tä­mä ih­mi­nen ym­mär­tää ole­van­sa maan to­mua, ym­mär­tää Ju­ma­lan kut­su­van hän­tä juu­ri ”tänä päi­vä­nä”.

Ju­ma­lan sana on hen­gel­li­nen, mut­ta se kos­kee koko ih­mis­tä. Se on te­rä­vä, mut­ta se myös pa­ran­taa ja pe­las­taa. Se läh­tee Ju­ma­las­ta; sii­nä vir­taa elä­män­voi­ma. Elä­män­voi­man läh­de on Kris­tus.

Kuu­lem­me omal­la kie­lel­läm­me sa­no­man Kris­tuk­ses­ta, joka vuo­dat­ti so­vin­to­ve­ren­sä, kär­si ja kuo­li kul­kien kaik­kein py­him­pään, Ju­ma­lan luok­se, ja on siel­lä esi­ru­koi­li­ja­na mei­dän puo­les­tam­me. Pyhä Hen­ki syn­nyt­tää evan­ke­liu­min sa­nan kuu­le­mi­sen kaut­ta us­kon. Sa­nan us­ko­ja saa sy­dä­meen­sä le­von ja rau­han. Hän siir­tyy kuo­le­mas­ta elä­mään. Pyhä Hen­ki myös liit­tää Ju­ma­lan lap­set toi­siin­sa, Kris­tuk­sen ruu­miik­si.

Ju­ma­lan sa­nan lem­peys ei aja si­sim­mäs­sään pal­jaak­si tul­lut­ta pois. Seu­ra­kun­nas­sa saa roh­ke­as­ti käy­dä ar­mois­tui­men eteen, jot­ta sai­si ar­mon sil­loin, kun sitä tar­vit­see. Juu­ri tänä päi­vä­nä.

Sa­ka­ri Typ­pö

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 5.10.2016

6.6.2020

Kris­tus on niin kuin ih­mis­ruu­mis, joka on yk­si ko­ko­nai­suus mut­ta jos­sa on mon­ta jä­sen­tä; vaik­ka jä­se­niä on mon­ta, ne kaik­ki yh­des­sä muo­dos­ta­vat yh­den ruu­miin. 1 Kor. 12:12

Viikon kysymys