JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Kuu­lee­ko Ju­ma­la ru­kouk­se­ni?

Matkaevääksi
18.7.2018 15.40

”Pyy­dä, mitä ha­lu­at, niin an­nan sen si­nul­le.” Ku­vi­tel­kaam­me tämä lu­paus koh­dal­lem­me. Mitä pyy­täi­sim­me? Mitä pyy­si ku­nin­gas Sa­lo­mo, joka sai Ju­ma­lal­ta täl­lai­sen ke­ho­tuk­sen? Ju­ma­lan sana ker­too sen meil­le. (2. Aik. 1:7–12.)

Ju­ma­lal­le mie­lui­nen ru­kous

Sa­lo­mo lä­hes­tyi Ju­ma­laa luot­ta­vai­ses­ti, ku­ten lap­si lä­hes­tyy isään­sä. Sa­lo­mo pyy­si vii­saut­ta. Ei­kö hä­nel­lä, ku­nin­kaak­si ase­te­tul­la, jo ol­lut sitä? Kyl­lä hä­nel­lä oli ja hän myös tie­si, et­tä se oli Ju­ma­lan lah­jaa ih­mi­sel­le.

Mik­si Sa­lo­mo sit­ten esit­ti tuol­lai­sen pyyn­nön? Hän koki Ju­ma­lal­ta saa­man­sa teh­tä­vän niin vaa­ti­vak­si, et­tä ih­mis­vii­saus ei riit­täi­si sii­tä sel­viy­ty­mi­seen. Tuo teh­tä­vä oli joh­taa ku­nin­kaa­na Ju­ma­lan kan­saa. Sa­lo­mo pyyn­töi­neen lä­hes­tyi Her­raan­sa nöy­rin mie­lin.

Epäit­sek­kääs­ti hän ru­koi­li it­sel­leen sel­lais­ta, jol­la voi­si pal­vel­la lä­him­mäi­si­ään. Sa­lo­mon pyyn­nös­sä Ju­ma­la miel­tyi sii­hen, et­tä tämä ei pyy­tä­nyt rik­kaut­ta, omai­suut­ta, kun­ni­aa ei­kä it­sel­leen pit­kää ikää. Hän ei myös­kään pyy­tä­nyt vi­hol­lis­ten­sa kuo­le­maa.

Tun­nis­tam­me­ko ru­kous­vas­tauk­sen?

Olem­me sa­mas­sa ti­lan­tees­sa kuin Sa­lo­mo oli. Oli­vat­pa ajal­li­set teh­tä­väm­me mit­kä ta­han­sa, em­me voi niis­tä suo­riu­tua il­man Luo­jam­me an­ta­maa voi­maa ja var­je­lus­ta. Ju­ma­lan sa­nan ke­ho­tus kuu­luu: ”Ru­koil­kaa hel­lit­tä­mät­tä, val­vo­kaa ru­koil­len ja kiit­tä­en” (Kol. 4:2).

Ru­kous­vas­tauk­sen tun­nis­tam­me hel­pos­ti, kun pyyn­töm­me to­teu­tuu. Tun­nis­tam­me­ko ru­kous­vas­tauk­sen sii­nä ta­pauk­ses­sa, et­tä pyyn­töm­me jää to­teu­tu­mat­ta? Se­kin on vas­taus.

Sa­lo­mon pyyn­tö sai to­teu­tua. Mei­tä ke­ho­te­taan luot­ta­maan sii­hen, et­tä Ju­ma­la tie­tää, mikä koi­tuu par­haak­sem­me. ”Saam­me roh­ke­as­ti lä­hes­tyä Ju­ma­laa us­ko­en, et­tä hän kuu­lee mei­tä, mitä sit­ten pyy­däm­me­kin hä­nen tah­ton­sa mu­kai­ses­ti” (1. Joh. 5:14).

Jo ru­kous­ti­lan­ne suo meil­le ko­ke­muk­sen si­säi­ses­tä loh­du­tuk­ses­ta ja siu­nauk­ses­ta, kun saam­me pu­hua Ju­ma­lal­le, tai­vaal­li­sel­le Isäl­lem­me. Us­ko Ju­ma­lan kaik­ki­val­tiu­teen saa sy­dä­mem­me tyyn­ty­mään ja li­sää­mään pyyn­töm­me lop­puun sa­nat: ”Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si!”

Ju­ma­la kuu­lee et­si­vän ru­kouk­sen

Kun Ju­ma­la on he­rät­tä­nyt ih­mi­sen tun­non, tämä ko­kee voi­mak­kaas­ti it­se­ään kor­ke­am­man voi­man ole­mas­sa­o­lon. Syn­ti­syy­ten­sä tun­tien hän ha­kee tun­nol­leen rau­haa. Hän huu­taa Ju­ma­lan puo­leen, sen Ju­ma­lan, jota ei eh­kä tun­ne edes ni­mel­tä.

Ru­koi­li­jal­ta ei ky­sel­lä hä­nen pyyn­tön­sä sa­na­muo­to­ja ei­kä sa­na­jär­jes­tys­tä. Ju­ma­la on lu­van­nut kuul­la ru­kouk­sen. Hä­nen val­ta­kun­nas­taan et­si­vä saa kuul­la sa­no­man syn­tien an­teek­si­an­nos­ta. Sen us­ko­mi­nen tuo sy­dä­mel­le Ju­ma­lan rau­han.

Veik­ko Si­vu­la

Ku­vi­tus­ku­va: Heik­ki Vuo­no­ka­ri

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 18.7.2018

22.2.2020

Ku­kin kat­so­koon, mi­ten ra­ken­taa. Pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea. 1 Kor. 3:10-11

Viikon kysymys