JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ky­syy us­koa hy­lä­tä mik­si-ky­sy­myk­set

Matkaevääksi
12.6.2019 7.00

Kau­an sit­ten näim­me sa­mas­sa hau­ta­ki­ves­sä kah­den nuo­re­na kuol­leen lap­sen ni­met ja sa­man kuo­lin­päi­vän. Ki­ven ylä­nurk­kaa ko­ris­ti­vat len­tä­vät pik­ku­lin­nut. Lap­set ute­li­vat: ”Isä, mik­si tuos­sa on lin­nun kuva?”

Sain muo­toil­tua lii­ku­tuk­se­ni sa­noik­si: ”Näyt­tää sil­tä kuin näi­den nuor­ten van­hem­mat sai­vat voi­maa aja­tel­la, et­tä nuor­ten sie­lut ovat pääs­seet va­paik­si tä­män elä­män ra­joi­tuk­sis­ta.”

Voi vain aa­vis­tel­la, kuin­ka mo­nen hau­dan ää­rel­lä on ky­sel­ty uu­vut­ta­via mik­si-ky­sy­myk­siä. Mon­ta­ko ker­taa ja mil­lä mie­lel­lä on pää­dyt­ty ”en ym­mär­rä” -to­te­a­muk­seen?

It­se kiin­nos­tun Ju­ma­lan aja­tuk­sis­ta sil­loin, kun omat aja­tuk­se­ni ei­vät to­teu­du. Jou­dun tur­vau­tu­maan sii­hen, et­tä Ju­ma­la tie­tää, mitä ja mik­si on ta­pah­tu­nut. Oli­ko tämä Ju­ma­lan tah­to ja ha­lu­an­ko edes tyy­tyä sii­hen? Miel­tä kal­va­via ovat ky­sy­myk­set, mik­si hän tah­toi näin: On­ko mi­nus­sa jo­ta­kin vi­kaa? Mik­si toi­sil­le on suo­tu toi­sin?

Job jou­tui ai­ka­naan täl­lais­ten ky­sy­mys­ten ää­rel­le. Mik­si hän, hurs­kas mies, me­net­ti omai­suu­ten­sa, lap­sen­sa ja ter­vey­ten­sä? Oli­ko Ju­ma­la oi­ke­a­mie­li­nen? Kes­kus­te­lus­sa ys­tä­vien­sä kans­sa Job et­si vas­taus­ta ky­sy­myk­seen, oli­ko hän hurs­kas ja saat­toi­ko hän sik­si odot­taa tie­tyn­lais­ta ajal­lis­ta siu­naus­ta. Elä­män­sä ai­ka­na Job oli tuu­dit­tau­tu­nut aja­tuk­seen, et­tä hy­vil­le ih­mi­sil­le ta­pah­tuu hy­viä asi­oi­ta.

An­si­on­sa mu­kaan saa­mi­nen nou­si esil­le myös Uu­den tes­ta­men­tin kir­joi­tuk­sis­sa, kun ope­tus­lap­set ky­syi­vät Jee­suk­sel­ta: ”Rab­bi, kuka on teh­nyt sen syn­nin, jon­ka vuok­si hän on syn­ty­nyt so­ke­a­na? Hän it­se­kö vai hä­nen van­hem­pan­sa?” (Joh. 9:2.)

Niin Raa­ma­tun ai­ka­na kuin nyt­kin ih­mi­sa­ja­tus läh­tee sii­tä, et­tä paha saa palk­kan­sa ja oi­kein te­ke­viä suo­jel­laan. Näin ta­pah­tuu ai­na­kin pe­ri­aat­tees­sa esi­mer­kik­si kou­luis­sa ja lain­sää­dän­nös­sä.

Ei siis ih­me, et­tä täl­lai­nen aja­tus hii­pii mie­leen sil­loin­kin, kun ajat­te­lee suh­det­ta Ju­ma­laan.

On­han Ju­ma­la sa­no­nut: ”Sil­lä minä, Her­ra, si­nun Ju­ma­la­si, olen kii­vas Ju­ma­la. Ai­na kol­man­teen ja nel­jän­teen pol­veen minä pa­nen lap­set vas­taa­maan isien­sä pa­hois­ta te­ois­ta, vaa­din ti­lil­le ne, jot­ka vi­haa­vat mi­nua. Mut­ta pol­ves­ta pol­veen minä osoi­tan ar­mo­ni niil­le tu­han­sil­le, jot­ka ra­kas­ta­vat mi­nua ja nou­dat­ta­vat mi­nun käs­ky­jä­ni.” (2. Moos 20: 5–6.)

Mitä siis on Ju­ma­lan siu­naa­va aja­tus? Vii­sas Sa­lo­mo kir­joit­ti: ”En­nen muu­ta var­je­le sitä, mikä on sy­dä­mes­sä­si – – siel­lä on koko elä­mä­si läh­de” (Sa­nanl. 4:23). Ih­mi­nen ei voi hal­li­ta mo­ni­a­kaan asi­oi­ta elä­mäs­sään. Se, min­kä voi ja mis­tä on an­net­tu vas­tuu, on oma sy­dän.

Ju­ma­lan lu­paa­ma siu­naus kos­kee sy­dä­men ti­laa, sie­lun pe­las­tus­ta. Siu­naus­ta on us­kon lah­ja, hyvä oma­tun­to ja ian­kaik­ki­nen elä­mä.

Apos­to­li Paa­va­li sa­noo Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta: ”Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ei ole syö­mis­tä ei­kä juo­mis­ta, vaan van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa, jot­ka Pyhä Hen­ki an­taa” (Room. 14:17).

Tätä Her­ra tah­toi kir­kas­taa Jo­bil­le, kun hän ot­ti su­re­van Jo­bin pu­hut­te­luun ja ky­syi: "Mis­sä sinä olit sil­loin kun minä las­kin maan pe­rus­tuk­set? Ker­ro, mi­ten se ta­pah­tui, jos osaat! Kuka mää­rä­si maan mi­tat? Tie­dät­kö sen?” (Job 38:4–5.)

Job nöyr­tyi Kaik­ki­val­ti­aan pu­hut­te­lus­sa ja to­te­si lo­pul­ta: ”Olen pu­hu­nut mi­tään ym­mär­tä­mät­tä asi­ois­ta, joi­ta en kä­si­tä – – ne ovat mi­nul­le lii­an ih­meel­li­siä” (Job 42:3).

Lä­hes­kään kaik­ki asi­at ei­vät ole ih­mis­ten hal­lin­nas­sa. Ky­syy us­koa hy­lä­tä mik­si-ky­sy­myk­set ja pää­tyä luot­ta­vai­ses­ti pää­tel­mään, et­tei ku­kaan voi tun­tea Ju­ma­lan aja­tuk­sia.

Teks­ti: Mat­ti Kont­ka­nen

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L. S.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 12.6.2019

18.2.2020

Kyl­vä­kää oi­keu­den­mu­kai­suut­ta, kor­jat­kaa us­kol­li­suut­ta! Rai­vat­kaa it­sel­len­ne uu­dis­pel­to! Nyt on ai­ka et­siä mi­nua, Her­raa, minä tu­len var­mas­ti ja an­nan teil­le siu­nauk­sen sa­teen. Hoos. 10:12

Viikon kysymys