Ve­del­lä ja elä­mäl­lä on lä­hei­nen yh­teys. Il­man vet­tä ei oli­si elä­mää.

Maa­pal­lom­me pin­ta-alas­ta noin 70 pro­sent­tia on ve­den pei­tos­sa. Myös ih­mi­ses­tä noin 70 pro­sent­tia on vet­tä. Meis­tä jo­kai­nen tar­vit­see elääk­seen 2–3 lit­raa vet­tä päi­väs­sä. Vain pie­ni osa maa­pal­lom­me ve­des­tä on juo­ma­kel­pois­ta. Tääl­lä Suo­mes­sa juo­ma­kel­poi­ses­ta ve­des­tä ei ole puu­tet­ta. Kaik­ki­al­la ei ole näin.

Kui­vas­sa Pa­les­tii­nas­sa ve­si­huol­to oli ja on tä­nä­kin päi­vä­nä tär­keä ky­sy­mys. Eri­tyi­sen ar­vo­kas­ta oli juok­se­va ja rai­kas läh­de­ve­si. Raa­ma­tun ai­ka­na kai­vo­jen kat­sot­tiin ole­van hei­mo­jen omai­suut­ta ja ve­den nou­ta­mi­nen oli nais­ten teh­tä­vä.

Jee­sus kai­vol­la

Apos­to­li Jo­han­nes ker­too Jee­suk­sen mat­kas­ta Juu­de­as­ta Ga­li­le­aan (Joh. 4). Mat­kal­la hän tuli Sy­kar-ni­mi­seen Sa­ma­ri­an kau­pun­kiin. Sen lä­hel­lä oli maa-alue, jon­ka Jaa­kob oli an­ta­nut po­jal­leen Joo­se­fil­le, ja siel­lä oli Jaa­ko­bin kai­vo.

Mat­kas­ta uu­pu­nee­na Jee­sus is­tah­ti kai­vol­le. Ope­tus­lap­set oli­vat men­neet kau­pun­kiin os­ta­maan ruo­kaa. Oli kes­ki­päi­vä ja sa­ma­ri­a­lai­nen nai­nen tuli nou­ta­maan kai­vol­ta vet­tä. Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”An­na mi­nun juo­da as­ti­as­ta­si.”

Sa­ma­ri­a­lais­nai­nen ih­met­te­li sitä, et­tä juu­ta­lai­nen pyy­si juo­ta­vaa sa­ma­ri­a­lai­sel­ta, sil­lä yleen­sä juu­ta­lai­set ei­vät ol­leet mis­sään te­ke­mi­sis­sä sa­ma­ri­a­lais­ten kans­sa.

Jee­sus sa­noi nai­sel­le: ”Jos tie­täi­sit, min­kä lah­jan Ju­ma­la on an­ta­nut, ja ym­mär­täi­sit, kuka si­nul­ta pyy­tää juo­ta­vaa, pyy­täi­sit it­se hä­nel­tä, ja hän an­tai­si si­nul­le elä­vää vet­tä. – – Joka juo mi­nun an­ta­maa­ni vet­tä, ei enää kos­kaan ole ja­nois­saan. Sii­tä ve­des­tä, jota minä an­nan, tu­lee hä­nes­sä läh­de, joka kum­pu­aa ikui­sen elä­män vet­tä”.

Pää­mää­rä­nä tai­vas

Raa­ma­tus­sa vesi on ikui­sen elä­män läh­de. Raa­mat­tu se­lit­tää tä­män tar­koit­ta­van Py­hän Hen­gen vai­kut­ta­maa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan an­teek­si­an­ta­vaa evan­ke­liu­mia. Tääl­lä ajas­sa se on löy­det­tä­vis­sä Ju­ma­lan las­ten suus­ta ja sy­dä­mes­tä. ”Se sana on juu­ri si­nun ty­kö­näs, ni­mit­täin si­nun suus­sas ja sy­dä­mes­säs. Tämä on se sana us­kos­ta jos­ta me saar­naam­me.” (Room. 10:8.) Jee­sus sa­noi: ”Joka us­koo mi­nuun, hä­nen si­sim­mäs­tään kum­pu­a­vat elä­vän ve­den vir­rat” (Joh. 7:38).

Ju­ma­lan sana neu­voo ih­mis­tä et­si­mään Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­taan (Matt. 6:33). Nii­tä, jot­ka tä­män löy­tä­vät ja us­ko­vat evan­ke­liu­min, saa­vat sen sy­dä­meen­sä. Hei­tä kut­su­taan Ju­ma­lan lap­sik­si. He pää­se­vät ker­ran Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­sen mu­kaan tai­vaa­seen.

”Hen­ki ja mor­si­an sa­no­vat: ’Tule!’ Joka tä­män kuu­lee, sa­no­koon: ’Tule!’ Joka on ja­nois­saan, tul­koon. Joka ha­lu­aa, saa lah­jak­si elä­män vet­tä.” (Ilm. 22:17.)

Jari Lat­va­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 14.1.2015.