JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Mitä si­sim­mäs­tä­ni löy­tyy?

Matkaevääksi
31.8.2019 6.49

Jos­kus Raa­mat­tua lu­kies­sa nou­see ih­me­tys sii­tä, mik­si tämä on kir­joi­tet­tu, mitä hyö­tyä täs­tä on, mitä mat­ka­e­väs­tä täs­tä voi elä­mään­sä saa­da. Toki en ajat­te­le hyö­dyl­li­syy­den mit­ta­ri­na sitä, mitä minä täs­tä ym­mär­rän, kos­ka Raa­mat­tu on tu­han­sia vuo­sia van­ha kir­ja, ja sii­tä on ai­ko­jen saa­tos­sa saa­nut ku­kin vuo­rol­laan eväi­tä kil­voi­tuk­seen­sa.

Psal­min 51 koh­dal­la tämä aja­tus nou­si mie­lee­ni. Sii­nä Daa­vid va­lit­te­lee omaa sur­keut­taan ava­ten si­sin­tään ja sitä kur­juut­ta, jota siel­tä nou­see. Sii­o­nin lau­lus­sa 270 lau­le­taan: “älä ra­kas ys­tä­vä­ni, kat­so omaa sy­dän­tä. Se on ai­van kyl­mä, kolk­ko, tur­mel­tu ja yn­seä.”

Myös Raa­mat­tu to­dis­taa meil­le: “Ei ole yh­tä­kään van­hurs­kas­ta, ei yh­tä­kään ym­mär­tä­väis­tä, ei ke­tään, joka et­sii Ju­ma­laa. Kaik­ki ovat luo­pu­neet ja käy­neet kel­vot­to­mik­si. Ei ole ke­tään, joka te­kee hy­vää, ei ai­no­a­ta­kaan.” (Room. 3:10–12.) Mo­nes­sa muus­sa­kin koh­das­sa muis­tu­te­taan ih­mis­tä, kuin­ka hän on paha ja syn­nin tur­me­le­ma.

Mik­si tätä pi­tää tois­taa niin usein? Mitä sit­ten si­sim­mäs­tä löy­tyy? Ei tar­vit­se kai­vaa ko­vin sy­väl­le omaa si­sin­tä, kun voi to­de­ta, kuin­ka siel­tä löy­tyy pi­meyt­tä ja pa­huut­ta. Paa­va­li kir­joit­taa edel­leen roo­ma­lai­sil­le: ”Tie­dän­hän, et­tei mi­nus­sa, ni­mit­täin mi­nun tur­mel­tu­nees­sa luon­nos­sa­ni, ole mi­tään hy­vää. Tah­toi­sin kyl­lä teh­dä oi­kein, mut­ta en pys­ty sii­hen. En tee sitä hy­vää, mitä tah­don, vaan sitä pa­haa, mitä en tah­do. Mut­ta jos teen sitä, mitä en tah­do, en tee sitä enää it­se, vaan sen te­kee mi­nus­sa asu­va syn­ti.” (Room. 7:18–20.)

Paa­va­li myös avaa sitä, kuin­ka laki osoit­taa ih­mi­sen syn­ti­sek­si. Il­man la­kia ei ih­mi­nen edes tie­dä ole­van­sa syn­ti­nen ja Ju­ma­lan edes­sä kel­paa­ma­ton. Jos ta­los­sa on pilk­ko­pi­me­ää, sil­loin ei ku­kaan näe on­ko li­kais­ta vai puh­das­ta, sot­kuis­ta vai siis­tiä. Sa­moin vas­ta Ju­ma­lan sa­nan valo osoit­taa sen, mitä on ih­mi­sen si­sim­mäs­sä.

Raa­ma­tun tar­koi­tuk­se­na ei ole ry­peä ih­mi­sen huo­nou­des­sa ja syn­ti­syy­des­sä, vaan osoit­taa Ju­ma­lan suu­ruus ja voi­ma. Sii­o­nin lau­lu 270 jat­kuu: “Kat­so tai­vaal­lis­ta Yl­kää, hän on täyn­nä rak­kaut­ta. Sii­nä syn­ti­sin­kin löy­tää sy­dä­meen­sä iloa.” Myös Psal­mi 51 jat­kuu Daa­vi­din ku­vauk­sel­la sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la tah­too ja voi pyyh­kiä pois hä­nen syn­tin­sä ja teh­dä uu­den, puh­taan sy­dä­men. Ju­ma­la voi an­taa hä­nen tun­tea pe­las­tuk­sen rie­mua.

Paa­va­li­kin jat­kaa Roo­ma­lais­kir­jees­sä: ”Tämä Ju­ma­lan van­hurs­kaus tu­lee us­kos­ta Jee­suk­seen Kris­tuk­seen, ja sen saa­vat omak­seen kaik­ki, jot­ka us­ko­vat. Kaik­ki ovat sa­mas­sa ase­mas­sa, sil­lä kaik­ki ovat teh­neet syn­tiä ja ovat vail­la Ju­ma­lan kirk­kaut­ta mut­ta saa­vat hä­nen ar­mos­taan lah­jak­si van­hurs­kau­den, kos­ka Kris­tus Jee­sus on lu­nas­ta­nut hei­dät va­paik­si.” (Room. 3:22–24.)

Jos Raa­ma­tus­sa on­kin koh­tia, jois­sa osoi­te­taan ih­mi­sen huo­nous, niin vie­lä enem­män siel­lä on koh­tia, jois­sa osoi­te­taan Ju­ma­lan hy­vyys lan­gen­nut­ta ih­mis­tä koh­taan.

Raa­mat­tu osoit­taa mo­nes­sa koh­taa, et­tä ih­mi­sen on omin voi­min mah­do­ton­ta kel­va­ta Ju­ma­lal­le, to­teut­taa hä­nen tah­ton­sa tai te­oil­laan an­sai­ta au­tuut­ta. Ju­ma­la kaik­ki­val­ti­aa­na ja kaik­ki­voi­pa­na ei jää kos­kaan ih­mi­sel­le vel­kaa, vaan lah­joit­taa su­las­ta hy­vyy­des­tään kai­kil­le, jot­ka us­ko­vat, ian­kaik­ki­sen elä­män tai­vaas­sa.

Jee­sus it­se opet­taa, kuin­ka ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

Han­nu In­ke­roi­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 28.8.2019

Kuva: Pi­xa­bay

19.1.2020

Jee­sus vas­ta­si nai­sel­le: "Joka juo tätä vet­tä, sen tu­lee uu­del­leen jano, mut­ta joka juo mi­nun an­ta­maa­ni vet­tä, ei enää kos­kaan ole ja­nois­saan." Joh. 4:13-14

Viikon kysymys