Olin vaellusrippikoulussa. Eräänä aamuna parin kilometrin kulkemisen jälkeen kaksi tyttöä sanoivat, etteivät jaksa enää. Pyysin heitä ryhdistäytymään, sillä tämän päivän matkaa oli jäljellä vielä yli kymmenen kilometriä.
Keskusteltuamme sain selville, että tytöille ei ollut ruoka maistunut. Oli helppo sanoa, ettei väsymys ole ihmekään, sillä teiltä on ”polttoaine” loppunut. Keitimme tytöille puuroa ja teimme retkieväistä ravitsevat aamupalat. Syötyään tytöt levähtivät hetken ja matka jatkui ongelmitta.
Elämän leipä, Herra Jeesus, on luvannut asua joka päivä Jumalan valtakunnassa. Raamattu kertoo tuhlaajapojasta, joka jätti isän kodin ja nälkiintyi. Hän ei saanut syödä edes sikojen ruokia.
Pojalla tuli mieleen isän koti, jossa palvelusväelläkin on kyllin ruokaa. Hän päätti palata sinne. Yllätys oli suuri, kun hän sai lämpimän vastaanoton: palvelijat puettivat puhtaat vaatteet, valmistettiin pitoruoat ja alkoi ilojuhlat.
Jeesuksen opetuslapsista Juudas Iskariot oli joukon rahastonhoitaja, mutta varasti yhteisiä varoja. Ahneus kasvoi niihin mittoihin, että hän kavalsi Jeesuksen saadakseen hopearahoja.
Toinen opetuslapsi Pietari kuvataan Raamatussa rohkeana uskontunnustajana ja nopeana vastauksien antajana. Itsevarmuus koitui hänellä koetuksen tullessa Jeesuksen kieltämiseksi.
Pietari sai parannuksen armon, sillä hän tiesi osoitteen, missä katuvalle kuuluu hyvä sanoma. Siitä syttyi rakkaus Jumalan seurakuntaa kohtaan. Juudakselle kävi niin, että häneltä katosi myös ymmärrys, mistä syntiin joutunut saa avun.
Kun Saulus Tarsolainen sai parannuksen armon uskovaisen Ananiaan saarnaaman evankeliumin kautta, hänestä tuli ajallisesti ja hengellisesti näkevä. Herää kysymys, miksi Jeesus ei antanut tiellä Saulukselle hänen syntejään anteeksi?
Jeesus oli johdonmukainen, koska hän oli jättänyt sen viran Pyhän Hengen omistavien opetuslastensa ja seurakuntansa tehtäväksi. Hän ei muuttanut antamaansa armojärjestystä.
Seurakunnan vainoojasta Sauluksesta, uudelta nimeltään Paavali, tuli Jumalan valtakunnan työmies ja ilosanoman eteenpäin viejä. Kulkiessaan eri paikkakunnilla hän sai kokea monia vastoinkäymisiä. Paavali koki suurta tuskaa ja kipua, kun usein vastustajat olivat lupauksen kansan jäseniä, jopa sukunsa jäseniä ja uskon esi-isä Aabrahamin jälkeläisiä.
Paavalin välityksellä evan-keliumi kulki Aasiassa monille alueille ja saavutti vihdoin Eu-roopan. Lähetystyö eteni, ja evankeliumin kylvötyö laajeni. Lisäksi Paavali vahvisti ja neuvoi lähetyskirjeitten välityksellä uskovaisia monissa uskon kysymyksissä. Se, mikä ennen on kirjoitettu, on myös opiksi meille kirjoitettu, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutusten kautta olisi toivo (Room. 15:4).
Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia. He luottavat tekopyhiin valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki (1. Tim. 4:1–2).
Virrentekijä on sanoittanut kuitenkin kauniisti: ”Ei maailmalta milloinkaan saa sanan saarna kiitostaan, se voimansa saa taivaasta, se päästää synnin vallasta. Oi Kristus Hengen lahjalla myös meitä siunaa, kasvata. Suo totuuteesi juurtua ja elää yksin armosta.” (VK 420:5–8.)
Teksti: Pekka Syrjäniemi
Kuvituskuva: Eveliina Saukko
Julkaistu Päivämiehessä 20.3.2018
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.