JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Pel­kää Her­raa ja kar­ta pa­haa

Matkaevääksi
15.8.2019 8.40

Edel­lis­ten su­ku­pol­vien ai­ka­na Suo­men kan­san sy­dä­mes­sä on ol­lut ti­laa Ju­ma­lan sa­nal­le. Mikä on tä­män päi­vän ti­lan­ne? Ai­kam­me maal­lis­tuu ja ih­mi­set kul­keu­tu­vat kau­em­mak­si Ju­ma­las­ta. Hy­vin­voin­nin kes­kel­lä ih­mi­ses­tä tu­lee tie­tä­vä ja omiin voi­ma­va­roi­hin­sa luot­ta­vai­nen. Syn­nin lu­val­li­suus val­taa ih­mis­ten mie­let kan­sa­kun­tam­me kes­kel­lä.

Psal­mis­sa (111:10) sa­no­taan: ”Her­ran pel­ko on vii­sau­den al­ku, vii­sas se, joka hä­nen tah­ton­sa täyt­tää. Kai­ku­koon Her­ran ylis­tys ajas­ta ai­kaan!” Raa­ma­tun kir­joi­tuk­sis­sa tu­lee usein esil­le Ju­ma­lan vii­saus ja ih­mi­sen vii­saus. ”Us­kon avul­la me ym­mär­räm­me, et­tä maa­il­mat on luo­tu Ju­ma­lan sa­nal­la: nä­ky­vä on syn­ty­nyt nä­ky­mät­tö­mäs­tä” (Hepr. 11:3). Ju­ma­lan teot ovat tut­ki­mat­to­mat, ei­kä ih­mi­sym­mär­rys rii­tä kaik­kea sitä kä­sit­tä­mään.

Ar­mo on Ju­ma­lan rak­kaut­ta, jon­ka ih­mi­nen saa osak­seen il­man omaa an­si­o­taan (KO 36). Us­kon kaut­ta hän ym­mär­tää ian­kaik­ki­sen elä­män mer­ki­tyk­sen ja Ju­ma­lan van­hurs­kau­den. Toi­von mat­ka­mie­hi­nä us­ko­vai­set kul­ke­vat koh­ti uut­ta isän­maa­ta. Tämä toi­vo on Ju­ma­lan ar­mos­ta tar­jol­la kai­kil­le ih­mi­sil­le ajas­sa. Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut niin pal­jon ih­mis­tä, et­tä hän an­toi oman rak­kaan Poi­kan­sa uh­rik­si ih­mis­ten syn­tien edes­tä (Joh. 3:16). Us­ko on Ju­ma­lan lah­ja.

Pre­si­dent­ti voi ar­mah­taa ri­kol­li­sen van­gin ran­gais­tuk­ses­ta. Pre­si­den­tin lu­paus pa­pe­ril­la ei yk­sin va­pau­ta van­kia. Van­gin­var­ti­jal­la on val­tuu­tus au­kais­ta van­ki­sel­lin ovi ja pääs­tää van­ki va­pau­teen. Lu­kon au­kai­sun jäl­keen van­ki on va­paa.

Kris­tus Ju­ma­lan Poi­ka­na pe­las­ti ih­mi­sen syn­nin ja kuo­le­man val­lan al­ta. Ju­ma­lan sana lu­paa syn­tei­hin­sä van­gi­tun ih­mi­sen va­paak­si syn­neis­tä. Ju­ma­lan työ jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa.

Syn­tien an­teek­si an­ta­mi­seen tar­vi­taan us­ko­vai­nen ih­mi­nen, jol­la on val­tuu­tus pääs­tää ih­mi­nen syn­neis­tä. Naa­tan saar­na­si Ju­ma­lan an­ta­mil­la val­tuuk­sil­la Daa­vi­dil­le syn­nit an­teek­si. Sa­moil­la val­tuuk­sil­la an­toi Ana­ni­as Sau­luk­sel­le syn­nit an­teek­si.

Sekä Daa­vi­dil­le et­tä Sau­luk­sel­le Ju­ma­la oli avan­nut syn­nin tun­non ja ym­mär­ryk­sen sii­tä, mitä on Her­ran pel­ko. Tämä sa­no­ma ei ole muut­tu­nut ai­ko­jen saa­tos­sa.

Job koki elä­mäs­sään Ju­ma­lan joh­da­tuk­sen. Ko­et­te­le­muk­sen ja siu­nauk­sen kes­kel­lä Job to­te­si: ”Sinä an­noit mi­nul­le elä­män, olit us­kol­li­nen, si­nun huo­len­pi­to­si oli suo­ja­na­ni” (Job. 10:12). ”Vii­saut­ta on Her­ran pel­ko, ym­mär­rys­tä se, et­tä kart­taa pa­haa” (Job 28:28).

Pa­han kart­ta­mi­ses­sa ih­mi­sel­lä on ai­na op­pi­mis­ta. Usein hän ko­kee heik­kout­ta. Ha­lu­ai­si teh­dä hy­vää, mut­ta ei pys­ty sii­hen. Tap­pi­o­ta tu­lee ja syn­ti tart­tuu mat­kal­la. Sik­si on hyvä, et­tä tääl­lä maan pääl­lä on ar­mon ja an­teek­si an­ta­muk­sen val­ta­kun­ta, jos­sa saar­na­taan tämä yk­sin­ker­tai­nen evan­ke­liu­mi.

Ju­ma­lan lap­se­na saa elää va­paas­ti iloi­se­na ja rau­hal­li­sel­la mie­lel­lä elä­män kai­kis­sa vai­heis­sa. Ju­ma­lan rau­ha käy ylit­se ih­mi­sen ym­mär­ryk­sen, ja tä­män rau­han lah­joit­taa Ju­ma­la.

Nuo­ri ih­mi­nen saa luot­ta­vai­ses­ti kat­soa tu­le­vai­suu­teen ja teh­dä suun­ni­tel­mia pyy­tä­en Ju­ma­lan siu­naus­ta ja joh­da­tus­ta. Van­hem­pi ih­mi­nen voi myös luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen. Ju­ma­la on lu­van­nut ol­la mei­dän kans­sam­me ”van­hak­si ja har­maak­si” tul­tu­am­me (Ps. 71). Evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma.

Isä­ni oli huo­no­kuu­loi­nen ja yleen­sä vä­hä­pu­hei­nen. Hä­nen kuo­lin­vuo­teen­sa ää­rel­lä sain siu­na­ta hän­tä. Tar­koin hän seu­ra­si suu­ni liik­kei­tä ja kä­si­ä­ni. Nos­tin kä­te­ni isän pään pääl­le ja saar­na­sin evan­ke­liu­min. Hän sa­noi: ”Ha­lu­an us­koa.” Het­ken vie­lä mie­tit­ty­ään hän to­te­si: ”Ju­ma­lan ar­mos­ta”.

Ju­ma­lan ar­mos­sa on va­raa ja Jee­suk­sen ve­res­sä on voi­maa. Tämä to­teu­tuu jo­kai­sen elä­mäs­sä, kun jak­saa us­koa. Ker­ran kaik­ki saa­vat näh­dä sen, mitä var­ten ovat us­ko­neet. Ha­lu­at­han si­nä­kin näin us­koa?

Teks­ti: Jor­ma Vuor­ma

Ku­vi­tus­ku­va: H. H.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 14.8.2019

19.1.2020

Jee­sus vas­ta­si nai­sel­le: "Joka juo tätä vet­tä, sen tu­lee uu­del­leen jano, mut­ta joka juo mi­nun an­ta­maa­ni vet­tä, ei enää kos­kaan ole ja­nois­saan." Joh. 4:13-14

Viikon kysymys