Useim­mi­ten pe­lot, jot­ka pai­na­vat ih­mi­sen miel­tä, ovat tur­hia. Ne voi­vat ol­la oman mie­li­ku­vi­tuk­sen tai kiel­tei­sen asen­teen tuot­tei­ta.

Kui­ten­kin nämä tun­teis­ta nou­se­vat pe­lot ja uh­ka­ku­vat vai­kut­ta­vat ih­mi­seen ku­lut­ta­en ener­gi­aa ja la­maan­nut­ta­en toi­min­taa. Pel­ko­jen ta­kia mo­net asi­at jää­vät te­ke­mät­tä.

Tur­va­ver­kos­sa

On ai­heel­li­si­a­kin pel­ko­ja ja huo­lia, joi­den vies­ti on otet­ta­va va­ka­vas­ti. Tur­val­li­suu­den alu­eel­la on asi­oi­ta, joi­hin on en­nak­koon va­rau­dut­ta­va, esi­merk­ki­nä pa­lo­va­kuu­tuk­sen ot­ta­mi­nen. Vä­lin­pi­tä­mät­tö­myy­teen ei ole va­raa.

Myös kan­sa­kun­ta­na mei­dän tu­lee huo­leh­tia tur­val­li­suu­des­tam­me. Sen olem­me sa­ta­vuo­ti­sen Suo­men his­to­ri­as­ta op­pi­neet.

Suo­mi kuu­luu tur­val­li­sim­piin mai­hin maa­il­mas­sa. Tär­keä asia tur­val­li­suu­den luo­ja­na on jär­jes­täy­ty­nyt yh­teis­kun­ta: oi­keu­den­mu­kai­nen lain­sää­dän­tö ja oi­keus­lai­tos. Tä­hän kuu­lu­vat myös de­mok­raat­ti­nen pää­tök­sen­te­ko, ää­ni­oi­keus ja sa­nan­va­paus.

Tur­va­verk­ko tar­koit­taa yh­teis­kun­nan ta­sol­la sitä, et­tä jo­kai­ses­ta kan­sa­lai­ses­ta huo­leh­di­taan kai­kis­sa olo­suh­teis­sa. Yk­si­tyi­sen ih­mi­sen kan­nal­ta ih­mis­suh­teil­la on vai­ku­tus­ta tur­val­li­suu­den ja elä­mä­ni­lon ko­ke­mi­seen.

Suo­jas­sa ja so­vus­sa

Lu­em­me Isä mei­dän -ru­kouk­ses­sa, kuin­ka Lut­her se­lit­tää jo­ka­päi­väi­sen lei­pään kuu­lu­vak­si myös työn, ta­lou­del­li­sen sel­vi­ä­mi­sen, ter­vey­den lah­jan, rau­han ja so­vun kan­so­jen ja ih­mis­ten vä­lil­lä, päät­tä­jien vii­sau­den sekä sen, et­tä Ju­ma­la siu­nai­si elä­määm­me kai­kis­sa vai­heis­sa.

Tur­val­li­nen lap­suus on tär­keä asia. Ra­kas­ta­vat ja huo­leh­ti­vat van­hem­mat luo­vat lap­sil­le tur­val­li­sen läh­tö­koh­dan elä­mään. Täl­lai­sis­sa ko­deis­sa kas­vaa vas­tuu­ta ot­ta­via ja yh­teis­työ­ky­kyi­siä ai­kui­sia.

Erääs­sä kan­san­lau­lus­sam­me ku­va­taan pu­hut­te­le­vas­ti tur­val­li­suu­den muo­dos­tu­mi­sen poh­jaa. ”Tie­dän pai­kan ar­ma­han, rau­hal­li­sen, iha­nan, jos on olo on­ne­kas, elo tyy­ni suo­ja­kas. Sepä ko­ti­kul­ta on, koti kal­lis ver­ra­ton…”

Her­ran pe­los­sa vii­sau­den al­ku

Is­tu­es­sa­ni kan­sa­kou­lus­sa Suo­mus­sal­mel­la luin joka aa­mu yh­tä suu­rin ja ih­met­te­le­vin sil­min sei­nän ylä­ra­jas­sa kir­joi­tet­tua teks­tiä: ”Her­ran pel­ko on vii­sau­den al­ku!” Ih­met­te­lin sen sa­no­maa. Myö­hem­min olen ym­mär­tä­nyt, mitä se tar­koit­taa.

Ju­ma­lan pel­koa on kah­den­lais­ta. Ju­ma­laa voi pe­lä­tä sik­si, et­tä ko­kee hä­net ran­kai­si­ja­na ja uh­ka­na. Tämä pel­ko on luon­nol­lis­ta sil­loin, kun sy­dän­tä vai­vaa­vat an­teek­si saa­mat­to­mat pa­hat teot ja syn­nit.

Toi­sen­lai­nen Ju­ma­lan pel­ko syn­tyy sil­loin, kun saa us­koa Ju­ma­lan ar­mos­ta kaik­ki syn­nit an­teek­si. Va­pah­ta­jan val­mis­ta­man au­tuu­den omis­ta­mi­nen muut­taa mie­len; Ju­ma­lan kas­vot il­me­ne­vät lau­pi­aan Isän kas­voi­na. Her­ran pel­ko muut­tuu tur­van tun­teek­si, niin kuin lap­sel­la, joka ra­kas­taa isään­sä.

Ju­ma­lan tur­vas­sa

Par­haan tur­van an­taa siis Ju­ma­la; hän lu­paa pi­tää meis­tä hy­vää huol­ta kai­kis­sa elä­mäm­me vai­heis­sa. Vir­si­lau­la­ja on ku­vail­lut: ”Kun on tur­va Ju­ma­las­sa, tur­vas­sa on pa­rem­mas­sa kuin on täh­ti tai­va­hal­la, lin­tu emon sii­ven al­la” (Vk. 397:1).

Tur­val­li­suut­ta voi tun­tea myös sil­loin, kun us­ko­nys­tä­vät tu­ke­vat ja roh­kai­se­vat ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­lä. Ih­mi­nen saa ko­kea tär­ke­ää yh­teyt­tä sa­mas­sa us­kon hen­ges­sä kil­voit­te­le­vien kans­sa.

To­del­li­sen tur­van an­ta­van juh­la­kau­pun­gin ovet ovat avoin­na. Kol­kut­ta­val­le ava­taan ovi Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mis­sa, jos­sa Ju­ma­lan Poi­ka, Her­ram­me, aset­tuu sy­dä­meen us­kol­la omis­tet­ta­vak­si.

Ant­ti Kemp­pai­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 7.2.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Anu Tof­fe­ri