Or­juus on meil­le ny­ky­a­jan län­si­mai­sil­le ih­mi­sil­le mel­ko vie­ras­ta sii­nä muo­dos­sa, mis­sä Raa­mat­tu sii­tä pu­huu. Raa­ma­tun ta­pah­tu­mien ai­kaan se oli kui­ten­kin ta­val­lis­ta, ja Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan mo­nes­sa koh­das­sa or­jis­ta ja or­juu­des­ta.

Esi­mer­kik­si Ab­ra­ha­mil­la ja Saa­ral­la oli or­ja­tar, ja Fi­le­mo­nil­la, Paa­va­lin ys­tä­väl­lä, oli or­ja, One­si­mus ni­mel­tään. Hän sai us­koa omal­le koh­dal­leen evan­ke­liu­min.

Gam­bi­an mat­kal­la­ni kä­vin Kun­ta Kin­ten saa­rel­la, jos­sa näin to­del­la jär­kyt­tä­väs­ti or­juu­den raa­kuuk­sia men­neil­tä vuo­si­kym­me­nil­tä. Ny­kyi­sin­kin ih­mi­nen or­juut­taa it­se­ään mo­nel­la ta­val­la.

Voi aja­tel­la, et­tä esi­mer­kik­si huu­mei­den tai mui­den päih­tei­den käyt­tä­jät an­tau­tu­vat noi­den ai­nei­den or­jik­si. Ih­mi­nen ei pys­ty enää mää­rää­mään it­se­ään ja toi­min­taan­sa, vaan toi­mii vas­toin pa­rem­paa tie­to­aan ja ym­mär­rys­tään eri­lais­ten ai­nei­den mää­rää­mä­nä.

Luul­ta­vas­ti ku­kaan ei men­nei­nä ai­koi­na­kaan va­lin­nut or­juut­ta tie­ten tah­to­en. Sa­moin ei kai ku­kaan ny­ky­ään­kään pää­tä or­juut­taa it­se­ään esi­mer­kik­si päih­tei­den tai jon­kun muun nau­tin­non mää­räys­val­taan.

Paa­va­li kir­joit­taa roo­ma­lai­sil­le sii­tä, kuin­ka syn­ti or­juut­taa ih­mis­tä. Evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sen kir­kon verk­ko­si­vu­jen mu­kaan syn­ti on ”pi­meä val­ta, joka or­juut­taa ih­mis­tä ja saa hä­net kier­ty­mään it­sen­sä ym­pä­ril­le, ta­voit­te­le­maan vain omaa etu­aan ja käyt­tä­mään lä­him­mäi­siä omien pyr­ki­mys­ten­sä vä­li­nei­nä sekä nou­se­maan it­se omak­si ju­ma­lak­seen.”

Syn­nin or­juu­des­sa on lu­kui­sia yh­ty­mä­koh­tia, jot­ka ver­tau­tu­vat ajal­li­seen or­juu­teen. Or­ja ei voi va­pau­tua omin voi­min ei­kä ih­mi­nen yk­sin pys­ty pää­se­mään va­paak­si syn­ti­kuor­mas­ta, vaan tar­vit­see evan­ke­liu­mia toi­sen Ju­ma­lan lap­sen saar­naa­ma­na.

Or­juut­ta­ja hal­lit­see pe­lol­la ja usein vä­ki­val­lal­la. Sa­moin myös syn­nin or­jat ovat pe­lois­saan, vail­la us­ko­mi­sen va­paut­ta ja iloa.

Kun syn­tiä ver­taa or­juu­teen, saat­taa ih­me­tyt­tää, mik­si ku­kaan ha­lu­aa kah­li­ta oman elä­män­sä syn­nin or­juu­teen ja suos­tua vaih­ta­maan Ju­ma­lan lap­sen va­pau­den or­jan kah­lei­siin. Kun syn­nin or­juu­des­ta ei voi va­pau­tua omin voi­min, ei ku­kaan omin voi­min pysy va­pau­des­sa­kaan, pois­sa syn­nin or­juut­ta­vas­ta ikees­tä.

Va­paa­na py­sym­me ai­no­as­taan Ju­ma­lan voi­mal­la hä­nen ar­mah­ta­vai­suu­ten­sa vuok­si. Or­juu­des­ta va­pau­tu­nut var­mas­ti tun­tee suur­ta kii­tol­li­suut­ta va­paut­ta­jaan­sa koh­taan. Sa­moin syn­nin al­ta va­pau­tu­nut kiit­tää ar­mah­ta­jaan­sa sekä hän­tä, jon­ka kaut­ta on saa­nut kuul­la va­paut­ta­van evan­ke­liu­min sa­nan.

Va­paus on ny­ky­a­jan ih­mi­sil­le ai­na­kin Suo­mes­sa ajal­li­ses­ti hy­vin tut­tu ja tär­keä asia. Va­paut­ta ar­vos­te­taan ja vaa­li­taan mo­nin ta­voin. Ju­ma­lan lap­set ovat va­pai­ta. Va­paus on sa­na­na­kin kau­nis ja he­rät­tää po­si­tii­vi­sia aja­tuk­sia ja tun­te­muk­sia.

Va­pau­den myö­tä saam­me myös lap­si­oi­keu­den, oi­keu­den pu­hu­tel­la Ju­ma­laa isäk­si, ja oi­keu­den pe­rin­töön. Or­jal­la ei ol­lut oi­keuk­sia, vain vel­vol­li­suuk­sia.

Syn­nin or­jal­la­kaan ei ole sa­mo­ja oi­keuk­sia kuin va­paal­la Ju­ma­lan lap­sel­la. Tär­keim­pä­nä oi­keu­te­na puut­tuu osal­li­suus pe­rin­nös­tä tai­vaan kirk­kau­des­sa ja kun­ni­as­sa ajal­li­sen elä­män jäl­keen.

Vaik­ka ku­vaus or­juu­des­ta ei avau­tui­si­kaan ko­ko­nai­suu­des­saan, tär­ke­äm­pää on tun­tea ja omis­taa us­ko­mi­sen va­paus ja kaik­ki sen mu­ka­naan tuo­mat Hen­gen he­del­mät, ku­ten rak­kaus, ilo ja rau­ha.

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min (8:34–36) mu­kaan Jee­sus pu­hui juu­ta­lai­sil­le: ”To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti minä sa­non teil­le: jo­kai­nen, joka te­kee syn­tiä, on syn­nin or­ja. Mut­ta or­ja ei pysy ta­los­sa iä­ti; Poi­ka py­syy iä­ti. Jos siis Poi­ka te­kee tei­dät va­paik­si, niin te tu­let­te to­del­li­ses­ti va­paik­si.”

Teks­ti: Han­nu In­ke­roi­nen

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L. S.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 29.5.2019