Heprealaiskirjeen 11. luku alkaa sanoilla ”usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä” (Hepr. 11:1). Tämän jälkeen kirjoittaja kuvaa ennen omaa aikaansa eläneiden uskovaisten elämän kautta, miten usko on eletty todeksi. Uskon kautta heillä oli elämässä suunta ja luottamus Jumalan lupauksiin. Suunta oli kohti taivaallista isänmaata.
Faaraon hovin hoivissa
Kirjoittaja ottaa yhdeksi rohkaisevaksi esimerkiksi Mooseksen. Mooses syntyi aikana, jolloin Jumalan omaisuuskansaa israelilaisia vainottiin. Elettiin hädän ja ahdistuksen alla. Vaikka tilanne oli sama kaikilla, eli jokainen perhe sen itse todeksi omassa elämässään. Mooseksen vanhemmat eivät voineet suostua määräykseen lapsen surmaamisesta, vaan piilottelivat tätä kolme kuukautta. Sitten Mooses laskettiin kaisla-arkussa virran vietäväksi. (2. Moos. 2: 2–3.)
Mooses ei hukkunut virtaan vaan pelastui. Hänet löysi faaraon tytär, joka tiesi isänsä määräyksen, mutta lapsen itku sai hänet säälimään tätä. Mooses varttui faaraon hovissa, ja kaikki mitä siellä oli, olisi tullut kerran hänelle. Heprealaiskirjeen kirjoittaja kertoo, että vartuttuaan Mooses kieltäytyi esiintymästä faaraon tyttärenpoikana (Hepr. 11:24). Mikä sai Mooseksen luopumaan hänelle luvatusta kunniasta ja rikkaasta tulevaisuudesta? Kirjoittaja kertoo: koska Mooses uskoi.
Valinnat tehdään omantunnon äänellä
Mooses olisi saanut kaiken rikkauden eläessään faaraon tyttärenpoikana. Varttuessaan hän näki kuitenkin parempana elää Jumalan kansan yhteydessä kärsien vaivaa yhdessä heidän kanssaan (Hepr. 11:25).
Usko avasi ikkunan toiseen todellisuuteen: hän näki edessä olevat vaihtoehdot ja ymmärsi tärkeämmäksi tavoitella taivaan kotia, iankaikkista elämää kuin ajallista nautintoa. Mooses teki valinnan. (Hepr. 11:26–27.)
Jumalan lapsen osa ei ole muuttunut. Edelleen elämme maailmassa, jossa tehdään valintoja. Joskus voisi tuntua helpommalta suostua elämään toisella tavalla kuin minkä tietää sisimmässään oikeaksi. Roomalaiskirjeessä (6:22) muistutetaan, että olemme päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, ja kerran saamme iankaikkisen elämän. Iankaikkisuudessa kaikki kyyneleet pyyhitään pois ja ajan vaivat jäävät taakse (Ilm. 7:13-17). Mutta siihen asti, kunnes olemme perillä, elämme ajan keskellä, missä eteen tulee kiusauksia aiheuttavia tilanteita.
Heprealaiskirjeessä muistutetaan Hänestä, joka voitti kaikki kiusaukset ja voi siksi auttaa jokaista kiusauksissa olevaa. Kristus on evankeliumissa itse läsnä ja kanssamme. Uskossa saamme luottaa lupaukseen syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisesta elämästä. Oman uskontaipaleen kulkemisessa rohkaisee rinnalla kulkeva joukko.
Sakari Typpö
Julkaistu Päivämiehessä 23.5.2018
Kuvituskuva: Lukijan kuva / Anita Keränen
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.