JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Pyhä pel­ko

Matkaevääksi
19.8.2020 6.00

Juttua muokattu:

18.8. 13:44
2020081813440720200819060000

Ar­to Töl­li

Eläm­me ai­kaa, jol­loin tun­tuu, et­tä ih­mi­set ei­vät pel­kää mi­tään ja sa­mal­la pel­ko ah­dis­taa mo­nia ih­mi­siä.

Kuin­ka usein ih­mi­nen pel­kää sel­lais­ta, mitä ei tar­vit­se ja suh­tau­tuu pe­lot­to­mas­ti sii­hen, mitä pi­täi­si pe­lä­tä. Raa­mat­tu opet­taa oi­ke­an­lais­ta pel­koa.

Sa­nan­las­ku­jen kir­ja si­säl­tää pal­jon ajal­li­sen elä­män ja us­ko­ne­lä­män kan­nal­ta tär­kei­tä ja hy­viä elä­män oh­jei­ta. Eräs niis­tä on: ”Joka rik­ko­muk­sen­sa sa­laa, ei me­nes­ty, joka ne tun­nus­taa ja hyl­kää, saa ar­mon. Hy­vin käy sen, joka tun­tee py­hää pel­koa, tu­hoon kul­kee se, joka ko­vet­taa sy­dä­men­sä.” (Sa­nanl. 28:13–14.)

Muis­tat­ko Asa­fin psal­min, jos­sa hän ih­met­te­li, kuin­ka ih­mi­set pilk­ka­si­vat Ju­ma­laa? He sa­noi­vat: ”Mi­ten Ju­ma­la tä­män sai­si sel­vil­le? Ei Kor­kein mi­tään tie­dä.” (Ps. 73:11.) Ih­mi­set ei­vät us­ko­neet Ju­ma­lan tie­tä­vän, ja he eh­kä ajat­te­li­vat ylei­sem­min­kin: ”Ei sitä ku­kaan näe, ei­kä ku­kaan saa tie­tää.” Tuo aja­tus on tut­tu var­mas­ti meil­le kai­kil­le. Sen voi ko­kea pie­ni lap­si­kin sil­loin, kun te­kee jo­tain vää­rää.

Mut­ta mikä he­rät­tää tuon aja­tuk­sen? Ei­kö oi­kea vas­taus ole sie­lun­vi­hol­li­nen? Se tuo ih­mi­sen aja­tuk­siin vää­rän­lais­ta pel­koa tai pe­lot­to­muut­ta. Se kyl­vää mie­leem­me it­sek­kyyt­tä, epä­luot­ta­mus­ta ja val­het­ta.

Oi­kea Ju­ma­lan pel­ko on kuu­li­ai­suut­ta ja ha­lua va­li­ta oi­kein. Se oh­jaa rat­kai­sui­hin, joi­den taus­tal­la on rak­kaus ja kun­ni­oi­tus Ju­ma­laa koh­taan. Tämä on mah­dol­lis­ta vain us­kon kaut­ta, us­kon he­del­mä­nä.

Ju­ma­lan pe­las­ta­va ar­mo opet­taa mei­tä hyl­kää­mään kai­ken ju­ma­lat­to­muu­den ja maa­il­mal­li­set hi­mot sekä elä­mään hil­li­tys­ti, oi­ke­a­mie­li­ses­ti ja Ju­ma­laa kun­ni­oit­ta­en täs­sä maa­il­mas­sa (Tiit. 2:11–12).

Tun­tuu hel­pot­ta­val­ta, kun saa ker­toa omat ereh­dyk­sen­sä, pel­kon­sa ja epäi­lyk­sen­sä toi­sel­le. Tun­tuu hy­väl­tä ja tur­val­li­sel­ta, kun saa kuul­la an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min, saa jät­tää pois kuor­man, joka on pai­na­nut omaa­tun­toa. On hel­pom­pi us­koa.

”Ju­ma­lan sana on elä­vä ja vä­ke­vä. Se on te­rä­väm­pi kuin mi­kään kak­si­te­räi­nen miek­ka, se is­kee sy­vään ja viil­tää hal­ki sie­lun ja hen­gen, ni­ve­let ja lui­den yti­met, se pal­jas­taa si­sim­mät ai­keem­me ja aja­tuk­sem­me. Ju­ma­lal­ta ei voi sa­la­ta mi­tään. Kaik­ki, mikä on luo­tu, on avoin­ta ja alas­ton­ta hä­nel­le, jol­le mei­dän on teh­tä­vä tili.” (Hepr. 4:12–13.)

Tuo raa­ma­tun­koh­ta voi tun­tua pe­lot­ta­val­ta ja sa­mal­la tur­val­li­sel­ta. On hyvä, et­tä mei­dän sy­dä­mes­säm­me on oi­kea pel­ko ja ar­kuus syn­tiä koh­taan. Se aut­taa mei­tä vält­tä­mään vaa­ral­li­sia pol­ku­ja.

Sa­mal­la se tie­to, et­tä Ju­ma­la nä­kee kai­ken, tuo tur­vaa. Tai­vaan isä tun­tee jo­kai­sen ih­mi­sen. Hän tie­tää mei­dän heik­kou­tem­me, ki­pum­me ja huo­lem­me. Hän tie­tää ne, vaik­ka em­me niis­tä osai­si pu­hu­a­kaan. Ju­ma­la on myös lu­van­nut aut­taa.

Pyhä pel­ko Ju­ma­laa koh­taan ei ole or­jan pel­koa vaan lap­sen­kal­tais­ta us­koa ra­kas­ta­van Ju­ma­lan huo­len­pi­toon.

Myös Asaf poh­din­nois­saan us­kon kaut­ta ym­mär­si: ”Sinä joh­da­tat mi­nua tah­to­si mu­kaan, ja vii­mein sinä nos­tat mi­nut kun­ni­aan. Tai­vaas­sa mi­nul­la on si­nut, sinä olet ai­noa tur­va­ni maan pääl­lä.” (Ps. 73:24–25.)

8.3.2021

Mi­nun sil­mä­ni kat­so­vat ala­ti Her­raan, hän pääs­tää jal­ka­ni an­sas­ta. Ps. 25:15

Viikon kysymys