JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Py­sy­kää us­kol­li­si­na

Matkaevääksi
6.8.2014 0.00

Us­ko­vai­nen miet­tii usein sitä, mikä on to­tuus

Ope­tuk­sia tu­lee niin oi­ke­al­ta kuin va­sem­mal­ta­kin, mut­ta mikä on to­tuus? En­nen seu­rois­sa saat­toi nä­kyä vie­lä van­ho­ja kris­tit­ty­jä, jot­ka nyö­kyt­te­li­vät pu­heen ai­ka­na ja sa­noi­vat jopa ää­neen ”amen”. Tämä oli merk­ki sii­tä, et­tä pu­hu­ja py­syi to­tuu­des­sa, kun kuu­li­jat sai­vat oi­ke­aa evan­ke­liu­min ruo­kaa. Toi­si­naan saat­toi käy­dä myös niin, et­tä kuu­li­jat puis­te­li­vat pää­tään ja sa­noi­vat: ”Ei se noin men­nyt.”

Ko­e­tel­kaa opet­ta­jat

Muis­tan isä­ni ker­to­neen ai­koi­naan Raa­hen Pie­hin­gis­tä ti­lan­teen, jos­sa paik­ka­kun­nal­le oli saa­pu­nut mer­kil­li­nen unis­sa­saar­naa­ja­tyt­tö. Va­kaat kris­ti­tyt oli­vat jo var­sin pian to­den­neet, et­tä tämä ei ole Ju­ma­lan Hen­gen vai­kut­ta­maa saar­naa, vaan on kyse jos­tain muus­ta, vie­raas­ta ope­tuk­ses­ta. Saar­nan he­del­mä­nä ei ol­lut vai­kut­ta­nut rak­kaus kuu­li­joi­den kes­ken.

Täl­lai­set nyök­käyk­set ja kom­men­tit ei­vät oli­si pa­has­ta tä­nä­kään päi­vä­nä. Ei pel­käs­tään pu­hei­den ai­ka­na, vaan myös kes­kus­te­luis­sa, kun ta­paam­me toi­si­am­me. Us­kos­ta ja elä­mäs­tä pu­hu­mi­nen on asia, joka si­too mei­tä rak­kaal­la ja läm­pi­mäl­lä ta­val­la yh­tei­seen us­koon. On tar­peel­lis­ta ky­syä mo­nis­sa ky­sy­myk­sis­sä Ju­ma­lan tah­toa. Pyhä Hen­ki avaa kes­kus­te­lu­jen kaut­ta Raa­ma­tus­ta nou­se­vaa us­kon ym­mär­rys­tä.

Ju­ma­la ko­et­te­lee us­koa

Jo Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa ker­ro­taan sii­tä, mi­ten kym­me­nen käs­kyn saa­mi­sen jäl­keen kan­saa va­roi­te­taan epä­ju­ma­lien suo­si­jois­ta ja pa­ka­nal­li­sis­ta uh­ri­me­nois­ta (5. Moos. 12–13). äl­kää tai­pu­ko pro­feet­to­jen tai unen­te­ki­jöi­den hou­ku­tuk­siin, vaan seu­rat­kaa vain Her­raa, Ju­ma­laan­ne, nou­dat­ta­kaa hä­nen käs­ky­jään ja py­sy­kää us­kol­li­si­na (5. Moos. 13:1–5).

Raa­mat­tu ker­too, et­tä ih­mei­tä­kin saat­taa sil­ti ta­pah­tua voi­mak­kai­den pro­feet­to­jen vä­li­tyk­sel­lä, mut­ta vält­tä­mät­tä ai­na ei ole kyse Ju­ma­lan tah­dos­ta, vaan sii­tä, et­tä Ju­ma­la ko­et­te­lee us­ko­am­me (5. Moos. 13:3–4). Jois­sa­kin ta­pauk­sis­sa saa­tam­me vas­ta vuo­sien pääs­tä näh­dä sen, mit­kä ovat ope­tuk­sen he­del­mät. On­ko rak­kaus li­sään­ty­nyt vai on­ko kris­tit­ty­jen vä­lil­le tul­lut kit­kaa, joka on an­ta­nut sie­lun­vi­hol­li­sel­le uut­ta voi­maa?

Moni us­ko­vai­nen on jou­tu­nut to­te­a­maan oma­koh­tai­ses­ti, et­tä ko­et­te­le­mus on li­sän­nyt us­koa. Ko­et­te­le­mus on voi­nut ol­la jos­kus opil­li­nen­kin. Ju­ma­la on avan­nut täl­lai­sel­le us­ko­vai­sel­le sitä nä­kyä, et­tä us­ko aut­taa vai­keuk­sis­sa tuo­den loh­tua ja tur­vaa.

Jol­le­kin ko­et­te­le­muk­set ovat voi­neet ol­la niin ko­via, et­tä on vä­sy­nyt mat­kal­la ja on luo­pu­nut elä­väs­tä us­kos­ta. Saam­me rak­kau­del­la ja läm­möl­lä ru­koil­la täl­lai­sen lä­him­mäi­sen puo­les­ta, et­tä Ju­ma­la avai­si sy­dä­men nä­ke­mään ar­mon ja to­tuu­den uu­del­leen oma­koh­tai­ses­ti. Ju­ma­lan ar­mo ja to­tuus kuu­lu­vat yh­teen.

Va­kai­den kris­tit­ty­jen esi­merk­ki

Olen ai­na aja­tel­lut eri­tyi­sel­lä läm­möl­lä nii­tä van­hem­pia, elä­mää ko­ke­nei­ta si­sa­ria ja vel­jiä, jot­ka näyt­tä­vät meil­le nuo­rem­mil­le esi­merk­kiä va­kaas­ta ja tur­val­li­ses­ta us­kos­ta. Jos­kus tun­tuu ih­meel­li­sel­tä näh­dä se, et­tä sa­toi tai pais­toi, tuli ra­kei­ta tai oli pou­taa, hei­dän us­kon­sa ei hor­ju. He us­ko­vat tur­val­li­ses­ti ja va­kaas­ti syn­tin­sä an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä, ja ovat sel­väs­ti täs­tä on­nel­li­sia. Täl­lais­ta us­koa saam­me ru­koil­la omal­le koh­dal­lem­me epäi­lys­ten, syn­tien ja lan­kee­mus­ten kes­kel­le. Ju­ma­la on hei­kois­sa vä­ke­vä.

Van­hem­mat us­ko­vai­set, äl­kää unoh­ta­ko ol­la nuo­rem­pien tu­ke­na, kun hei­dän us­kon­sa hor­juu. Tämä ke­ho­tus ei kos­ke vain van­ho­ja, vaan mei­tä kaik­kia yh­tei­ses­sä us­kos­sam­me. Pyy­däm­me Ju­ma­lal­ta voi­mia, et­tä jak­sam­me tu­kea toi­si­am­me tai­vas­tiel­lä.

Sam­po Luuk­ko­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 6.8.2014.

28.2.2020

Sy­vyy­des­tä minä huu­dan si­nua, Her­ra. Her­ra, kuu­le mi­nun ää­ne­ni. Ps. 130:1-2

Viikon kysymys