Uskovainen miettii usein sitä, mikä on totuus
Opetuksia tulee niin oikealta kuin vasemmaltakin, mutta mikä on totuus? Ennen seuroissa saattoi näkyä vielä vanhoja kristittyjä, jotka nyökyttelivät puheen aikana ja sanoivat jopa ääneen ”amen”. Tämä oli merkki siitä, että puhuja pysyi totuudessa, kun kuulijat saivat oikeaa evankeliumin ruokaa. Toisinaan saattoi käydä myös niin, että kuulijat puistelivat päätään ja sanoivat: ”Ei se noin mennyt.”
Koetelkaa opettajat
Muistan isäni kertoneen aikoinaan Raahen Piehingistä tilanteen, jossa paikkakunnalle oli saapunut merkillinen unissasaarnaajatyttö. Vakaat kristityt olivat jo varsin pian todenneet, että tämä ei ole Jumalan Hengen vaikuttamaa saarnaa, vaan on kyse jostain muusta, vieraasta opetuksesta. Saarnan hedelmänä ei ollut vaikuttanut rakkaus kuulijoiden kesken.
Tällaiset nyökkäykset ja kommentit eivät olisi pahasta tänäkään päivänä. Ei pelkästään puheiden aikana, vaan myös keskusteluissa, kun tapaamme toisiamme. Uskosta ja elämästä puhuminen on asia, joka sitoo meitä rakkaalla ja lämpimällä tavalla yhteiseen uskoon. On tarpeellista kysyä monissa kysymyksissä Jumalan tahtoa. Pyhä Henki avaa keskustelujen kautta Raamatusta nousevaa uskon ymmärrystä.
Jumala koettelee uskoa
Jo Vanhassa testamentissa kerrotaan siitä, miten kymmenen käskyn saamisen jälkeen kansaa varoitetaan epäjumalien suosijoista ja pakanallisista uhrimenoista (5. Moos. 12–13). älkää taipuko profeettojen tai unentekijöiden houkutuksiin, vaan seuratkaa vain Herraa, Jumalaanne, noudattakaa hänen käskyjään ja pysykää uskollisina (5. Moos. 13:1–5).
Raamattu kertoo, että ihmeitäkin saattaa silti tapahtua voimakkaiden profeettojen välityksellä, mutta välttämättä aina ei ole kyse Jumalan tahdosta, vaan siitä, että Jumala koettelee uskoamme (5. Moos. 13:3–4). Joissakin tapauksissa saatamme vasta vuosien päästä nähdä sen, mitkä ovat opetuksen hedelmät. Onko rakkaus lisääntynyt vai onko kristittyjen välille tullut kitkaa, joka on antanut sielunviholliselle uutta voimaa?
Moni uskovainen on joutunut toteamaan omakohtaisesti, että koettelemus on lisännyt uskoa. Koettelemus on voinut olla joskus opillinenkin. Jumala on avannut tällaiselle uskovaiselle sitä näkyä, että usko auttaa vaikeuksissa tuoden lohtua ja turvaa.
Jollekin koettelemukset ovat voineet olla niin kovia, että on väsynyt matkalla ja on luopunut elävästä uskosta. Saamme rakkaudella ja lämmöllä rukoilla tällaisen lähimmäisen puolesta, että Jumala avaisi sydämen näkemään armon ja totuuden uudelleen omakohtaisesti. Jumalan armo ja totuus kuuluvat yhteen.
Vakaiden kristittyjen esimerkki
Olen aina ajatellut erityisellä lämmöllä niitä vanhempia, elämää kokeneita sisaria ja veljiä, jotka näyttävät meille nuoremmille esimerkkiä vakaasta ja turvallisesta uskosta. Joskus tuntuu ihmeelliseltä nähdä se, että satoi tai paistoi, tuli rakeita tai oli poutaa, heidän uskonsa ei horju. He uskovat turvallisesti ja vakaasti syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja ovat selvästi tästä onnellisia. Tällaista uskoa saamme rukoilla omalle kohdallemme epäilysten, syntien ja lankeemusten keskelle. Jumala on heikoissa väkevä.
Vanhemmat uskovaiset, älkää unohtako olla nuorempien tukena, kun heidän uskonsa horjuu. Tämä kehotus ei koske vain vanhoja, vaan meitä kaikkia yhteisessä uskossamme. Pyydämme Jumalalta voimia, että jaksamme tukea toisiamme taivastiellä.
Sampo Luukkonen
Julkaistu Päivämiehessä 6.8.2014.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.