JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Sie­lun­vi­hol­li­sen ka­ta­la suun­ni­tel­ma

Päivämies
Matkaevääksi
25.9.2019 6.09

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302445520190925060900

Olet­ko kos­kaan miet­ti­nyt, mil­tä en­ke­lit näyt­tä­vät ja mil­tä tun­tui­si koh­da­ta en­ke­li? Minä olen. Usein ei eh­kä tule aja­tel­leek­si, et­tä sie­lun­vi­hol­li­nen­kin on en­ke­li, paha en­ke­li. Sie­lun­vi­hol­li­sen ih­mi­nen koh­taa lii­an­kin usein, omas­sa it­sek­kääs­sä mie­les­sään.

Raa­ma­tus­sa on ker­to­mus sii­tä, kuin­ka sie­lun­vi­hol­li­nen syös­tiin alas tai­vaas­ta maan pääl­le (Ilm. 12). Sii­tä läh­tien se on vai­non­nut Ju­ma­lan lap­sia ko­et­ta­en saa­da hei­dät luo­pu­maan us­kos­taan.

En­sim­mäi­nen ih­mis­pa­ri koh­ta­si sie­lun­vi­hol­li­sen pa­ra­tii­sis­sa ka­va­lan ja viek­kaan käär­meen muo­dos­sa. Se sai elä­män pa­ra­tii­sis­sa näyt­tä­mään Aa­ta­min ja Ee­van mie­les­sä ra­joit­tu­neel­ta.

Käär­me ky­syi: ”On­ko Ju­ma­la to­del­la sa­no­nut: ’Te et­te saa syö­dä mis­tään puu­tar­han puus­ta?’” Ee­va vas­ta­si, kuin­ka Ju­ma­la oli kiel­tä­nyt syö­mäs­tä ai­no­as­taan kes­kim­mäi­ses­tä puus­ta, mut­ta epäi­lyk­sen sie­men Ju­ma­lan oi­ke­a­mie­li­syy­des­tä oli kyl­vet­ty ih­mi­sen sy­dä­meen. (1. Moos. 3:1–7.)

Sie­lun­vi­hol­li­nen kiu­sa­si Jee­sus­ta, kun hän aloit­ti jul­ki­sen toi­min­tan­sa. Se hou­kut­te­li Jee­sus­ta muut­ta­maan ki­viä lei­vik­si. Ei ni­mit­täin ol­lut ih­me, et­tä Jee­suk­sel­la oli näl­kä, hän oli paas­ton­nut 40 päi­vää. (Matt. 4.)

Myös toi­nen kiu­saus, tä­män maa­il­man kun­ni­an ta­voit­te­lu, saat­taa hou­ku­tel­la us­ko­vais­ta. Jos­kus tun­tuu, et­tä ny­ky­a­jan ih­mi­sel­lä on suu­rem­pi kyn­nys erot­tau­tua elä­män­ta­voil­laan tai käyt­täy­ty­mi­sel­lään kuin ai­em­min.

Ih­mi­nen saat­taa jos­kus tus­kail­la, et­tä ”mik­si tä­män us­ko­mi­sen pi­tää ol­la niin työ­läs­tä ja han­ka­laa”. Mut­ta mikä saa tun­te­maan, et­tä us­ko­vai­sen elä­mä oli­si vai­ke­aa ja han­ka­laa? Ei­kö se ole juu­ri sie­lun­vi­hol­li­sen kuis­kut­te­lu, ku­ten Ee­val­le: ”Et­te­kö te saa syö­dä mis­tään puu­tar­han puus­ta?” Sie­lun­vi­hol­li­sen ta­voit­tee­na on saa­da us­ko­vai­sen kil­voi­tus näyt­tä­mään niin vai­ke­al­ta, et­tä hän jät­täi­si mat­kan kes­ken.

Raa­mat­tu ke­hot­taa val­vo­maan: ”Pi­tä­kää mie­len­ne valp­paa­na ja val­vo­kaa. Tei­dän vas­tus­ta­jan­ne Saa­ta­na kul­kee ym­pä­riin­sä kuin är­jy­vä lei­jo­na ja et­sii, ke­net voi­si niel­lä.” (Piet. 5:8.)

Sie­lun­vi­hol­li­sen puhe, ku­ten Ee­val­le ”Ei, et­te te kuo­le”, on hy­vin tut­tu ih­mi­sel­le. ”Ei kait se niin vaa­ral­lis­ta ole, tus­kin nyt us­ko yh­des­tä ker­taa me­nee, kyl­lä minä voin toi­mia näin.” Ei­kä se kiu­saa ih­mi­siä pel­käs­tään konk­reet­ti­sil­la asi­oil­la, jois­ta oma­tun­to va­roit­taa, vaan nä­kee mie­lel­lään ih­mi­se­lä­mäs­sä mo­nen­lais­ta us­koa tär­ke­äm­pää.

Esi­mer­kik­si har­ras­tuk­set, li­sään­ty­vä va­paa-ai­ka, ah­neus, viih­teen eri muo­dot ja mie­len­kiin­toi­nen työ voi­vat ol­la asi­oi­ta, joil­la sie­lun­vi­hol­li­nen hou­kut­te­lee har­ven­ta­maan seu­ra­käyn­te­jä ja pai­na­maan elä­män kal­leim­man asi­an taka-alal­le. Se ha­lu­aa, et­tä oma­koh­tai­nen us­ko muut­tuu yh­dek­si muis­ta har­ras­tuk­sis­ta.

En­sim­mäi­nen ih­mis­pa­ri sai lu­pauk­sen, kuin­ka nai­sen sie­me­nes­tä on syn­ty­vä hän, joka pol­kee rik­ki käär­meen pään. Ih­mi­sen ei ole tar­koi­tet­tu tais­te­le­van sie­lun­vi­hol­lis­ta vas­taan omil­la voi­mil­laan, vaan am­men­ta­van voi­maa evan­ke­liu­min ilo­sa­no­mas­ta.

Jee­suk­sen tais­tel­les­sa sie­lun­vi­hol­lis­ta vas­taan en­ke­lit tu­li­vat pal­ve­le­maan hän­tä. Saat­to­mie­het, toi­set us­ko­vai­set, ovat tär­keä ja ar­vo­kas voi­ma­va­ra. Heil­le voi ker­toa tun­to­aan pai­na­vis­ta asi­ois­ta tai kes­kus­tel­la sie­lun­vi­hol­li­sen eteen aset­ta­mis­ta hou­ku­tuk­sis­ta. Ju­ma­lan sa­nan ja evan­ke­liu­min loh­du­tuk­sen voi­mal­la us­ko­vai­nen jak­saa tais­tel­la ja pää­see ker­ran pe­ril­le.

Tee­mu Kar­hu­maa

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 25.9.2019

Ku­vi­tus­ku­va: Eve­lii­na Sauk­ko

7.6.2020

Jee­sus sa­noo: "Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni." Joh. 15:9

Viikon kysymys