JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Suo­ri­tuk­set ei­vät tuo us­koa

Matkaevääksi
23.10.2019 12.00

Jee­suk­sen tuh­laa­ja­poi­ka­ver­taus päät­tyy ti­lan­tee­seen, jos­sa oma­van­hurs­kau­den pel­lol­ta työs­ken­te­le­mäs­tä ko­tiin saa­pu­va van­hem­pi veli pur­kaa isäl­leen suut­tu­mus­taan.

“Kaik­ki nämä vuo­det minä olen raa­ta­nut si­nun hy­väk­se­si en­kä ole ker­taa­kaan jät­tä­nyt käs­ky­ä­si täyt­tä­mät­tä. Sil­ti et ole kos­kaan an­ta­nut mi­nul­le edes vuo­hi­pa­hais­ta juh­li­ak­se­ni ys­tä­vie­ni kans­sa. Mut­ta kun tämä si­nun poi­ka­si tu­lee, tämä, joka on hä­vit­tä­nyt omai­suu­te­si port­to­jen pa­ris­sa, sinä teu­ras­tat hä­nel­le syöt­tö­va­si­kan!” (Luuk. 15:29–30.)

Ih­mi­sel­lä on tar­ve teh­dä työ­tä. Kai­kil­la ei vält­tä­mät­tä ole työ­tä jota teh­dä tai mah­dol­li­suut­ta osal­lis­tua työn te­ke­mi­seen jon­kin es­teen tai ra­joit­teen vuok­si.

Raa­mat­tu ke­hot­taa useis­sa koh­dis­sa työn te­ke­mi­seen. Us­ko­mi­nen ei kui­ten­kaan pe­rus­tu suo­rit­ta­mi­seen tai työ­hön. Ku­kaan ei voi an­sai­ta omaa osaan­sa ian­kaik­ki­suu­des­sa te­ke­mi­sil­lään tai te­ke­mät­tä jät­tä­mi­sil­lään. Ih­mi­nen me­net­ti syn­tiin­lan­kee­muk­ses­sa ky­kyn­sä toi­mia Ju­ma­lan tah­don mu­kai­ses­ti.

Ju­ma­lan lah­joit­ta­man us­kon kaut­ta saa­ta­va van­hurs­kaus kuu­luu Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­maan. Paa­va­li se­lit­tää roo­ma­lais­kir­jees­sä us­kon­van­hurs­kaut­ta Ab­ra­ha­min esi­mer­kin mu­kai­ses­ti.

Ab­ra­ham us­koi Ju­ma­lan lu­pauk­seen. Hän ei epäil­lyt Ju­ma­lan lu­paus­ta jäl­ke­läi­sis­tä, vaik­ka se näyt­ti ajal­li­ses­ti kat­sot­tu­na mah­dot­to­mal­ta. Mikä sai Ab­ra­ha­min va­kuut­tu­maan? Hän sai voi­maa us­kos­taan.

Sa­maan van­hurs­kau­teen voi tur­va­ta yhä. Ju­ma­la kut­suu val­ta­kun­taan­sa omal­ta puo­lel­taan heik­ko­ja ja ar­mah­dus­ta tar­vit­se­via.

Ver­tauk­ses­sa suu­ris­ta pi­dois­ta Jee­sus ku­vaa, mitä ta­pah­tuu kut­sut­tu­jen kiel­täy­dyt­tyä: “Pal­ve­li­ja pa­la­si ja ker­toi tä­män her­ral­leen. Sil­loin isän­tä vi­has­tui ja sa­noi pal­ve­li­jal­le: ’Mene kii­rees­ti kau­pun­gin ka­duil­le ja to­reil­le ja tuo tän­ne köy­hät ja raa­ja­ri­kot, so­ke­at ja ram­mat.’” ­(Luuk. 14:21.)

Ju­ma­lan poi­ka tuli tän­ne maa­il­maan kär­si­mään ja kuo­le­maan ris­til­lä köy­hiä, raa­ja­rik­ko­ja, so­kei­ta ja ram­po­ja var­ten. Hän uh­ra­si oman hen­ken­sä heik­ko­jen ja syn­tis­ten vuok­si. Tuon täy­del­li­sen uh­rin an­si­os­ta ih­mi­sil­lä on mah­dol­li­suus ol­la pu­et­tui­na Kris­tuk­sen pu­kuun, van­hurs­kau­den vaat­tee­seen, jon­ka kan­ta­jat kut­su­taan ker­ran hää­a­te­ri­al­le tai­vaal­li­siin juh­liin.

Ih­mi­nen on van­hurs­kas yk­sin Ju­ma­lan ar­mos­ta. Jee­sus ke­hot­taa syn­tien al­ta ar­mah­det­tu­ja ole­maan ar­mol­li­sia myös mui­ta koh­taan, ar­mah­ta­maan ja an­ta­maan an­teek­si. Hän ke­hot­taa mei­tä ra­kas­ta­maan vi­ha­mie­hiä ja ru­koi­le­maan vai­noo­jien­kin puo­les­ta.

Ar­mah­de­tun osaan ei sovi sy­dä­men ko­vuus mui­ta koh­taan. Ra­kas­ta­va mie­li voi ol­la kut­su­mas­sa Ju­ma­lan ar­mon omis­ta­jik­si nii­tä­kin, jot­ka ovat tuo­mit­se­mas­sa.

Ar­mol­li­suus aut­taa ra­kas­ta­maan toi­sia Ju­ma­lan lap­sia vai­keis­sa ti­lan­teis­sa. “Te, jot­ka olet­te Ju­ma­lan va­lit­tu­ja, py­hiä ja hä­nel­le rak­kai­ta, pu­keu­tu­kaa siis sy­dä­mel­li­seen ar­mah­ta­vai­suu­teen, ys­tä­väl­li­syy­teen, nöy­ryy­teen, lem­pey­teen ja kär­si­väl­li­syy­teen. Pi­tä­kää huol­ta, et­tä tu­let­te toi­meen kes­ke­nän­ne, an­ta­kaa an­teek­si toi­sil­len­ne, vaik­ka teil­lä oli­si­kin moit­ti­mi­sen ai­het­ta. Niin kuin Her­ra on an­ta­nut teil­le an­teek­si, niin an­ta­kaa te­kin.” (Kol. 3:12–13.)

Sam­po San­dell

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 23.10.2019

17.2.2020

He­rää, Her­ra! Mik­si nu­kut? Nou­se, älä iäk­si hyl­kää! Nou­se aut­ta­maan mei­tä, lu­nas­ta mei­dät ar­mo­si täh­den! Ps. 44:24,27

Viikon kysymys