Jeesuksen tuhlaajapoikavertaus päättyy tilanteeseen, jossa omavanhurskauden pellolta työskentelemästä kotiin saapuva vanhempi veli purkaa isälleen suuttumustaan.
“Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!” (Luuk. 15:29–30.)
Ihmisellä on tarve tehdä työtä. Kaikilla ei välttämättä ole työtä jota tehdä tai mahdollisuutta osallistua työn tekemiseen jonkin esteen tai rajoitteen vuoksi.
Raamattu kehottaa useissa kohdissa työn tekemiseen. Uskominen ei kuitenkaan perustu suorittamiseen tai työhön. Kukaan ei voi ansaita omaa osaansa iankaikkisuudessa tekemisillään tai tekemättä jättämisillään. Ihminen menetti syntiinlankeemuksessa kykynsä toimia Jumalan tahdon mukaisesti.
Jumalan lahjoittaman uskon kautta saatava vanhurskaus kuuluu Jumalan pelastussuunnitelmaan. Paavali selittää roomalaiskirjeessä uskonvanhurskautta Abrahamin esimerkin mukaisesti.
Abraham uskoi Jumalan lupaukseen. Hän ei epäillyt Jumalan lupausta jälkeläisistä, vaikka se näytti ajallisesti katsottuna mahdottomalta. Mikä sai Abrahamin vakuuttumaan? Hän sai voimaa uskostaan.
Samaan vanhurskauteen voi turvata yhä. Jumala kutsuu valtakuntaansa omalta puoleltaan heikkoja ja armahdusta tarvitsevia.
Vertauksessa suurista pidoista Jeesus kuvaa, mitä tapahtuu kutsuttujen kieltäydyttyä: “Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’” (Luuk. 14:21.)
Jumalan poika tuli tänne maailmaan kärsimään ja kuolemaan ristillä köyhiä, raajarikkoja, sokeita ja rampoja varten. Hän uhrasi oman henkensä heikkojen ja syntisten vuoksi. Tuon täydellisen uhrin ansiosta ihmisillä on mahdollisuus olla puettuina Kristuksen pukuun, vanhurskauden vaatteeseen, jonka kantajat kutsutaan kerran hääaterialle taivaallisiin juhliin.
Ihminen on vanhurskas yksin Jumalan armosta. Jeesus kehottaa syntien alta armahdettuja olemaan armollisia myös muita kohtaan, armahtamaan ja antamaan anteeksi. Hän kehottaa meitä rakastamaan vihamiehiä ja rukoilemaan vainoojienkin puolesta.
Armahdetun osaan ei sovi sydämen kovuus muita kohtaan. Rakastava mieli voi olla kutsumassa Jumalan armon omistajiksi niitäkin, jotka ovat tuomitsemassa.
Armollisuus auttaa rakastamaan toisia Jumalan lapsia vaikeissa tilanteissa. “Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kol. 3:12–13.)
Sampo Sandell
Julkaistu Päivämiehessä 23.10.2019
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.