JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Suurin lahja annetaan savisiin astioihin

Päivämies
Matkaevääksi
19.8.2015 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:16
2020010123165720150819000000

Pi­te­len kä­des­sä­ni van­haa ku­vaa. Sii­nä on koko lap­suu­den­per­hee­ni: äi­ti, isä ja yk­si­tois­ta las­ta.

Sei­son ku­van oi­ke­as­sa reu­nas­sa ja pi­dän kä­des­sä­ni ta­va­raa, jota en jät­tä­nyt pois edes va­lo­ku­vaa­mi­sen ajak­si. Oli jou­lu. Olin saa­nut yl­lä­tys­lah­jan. Lah­ja oli niin mie­lui­sa, et­tä muis­tan vie­lä­kin, mi­ten on­nel­li­sek­si se mi­nut sai.

Lap­suu­des­sa­ni os­te­tut le­lut oli­vat har­vi­nai­sia, ei­kä nii­den saa­mi­seen ol­lut to­tut­tu. Sain lah­ja­pa­ke­tis­ta pie­nen, pel­lis­tä val­mis­te­tun, vie­te­ri­ve­toi­sen, kol­mi­rat­tai­sel­la pyö­räl­lä aja­van api­nan!

Eläm­me maa­il­mas­sa, jos­sa on tar­jol­la pal­jon kiin­nos­ta­vaa ja ih­meel­lis­tä. Myös lah­jat ovat muut­tu­neet. On­nis­tu­neel­la lah­jal­la on kui­ten­kin edel­leen lah­jan saa­jal­le ilah­dut­ta­va vai­ku­tus, ja sen muis­to saat­taa kan­taa läpi elä­män.

Ram­pa mies ker­jää­mäs­sä

Apos­to­lien te­ois­sa (3:1–9) ker­ro­taan var­si­nai­ses­ta yl­lä­tys­lah­jas­ta ja ih­meel­li­ses­tä ta­va­ras­ta. Sen saa­jal­le se oli niin suu­ri asia, et­tä se mul­lis­ti koko hä­nen elä­män­sä. Je­ru­sa­le­min temp­pe­lin Kau­niil­le­por­til­le oli tuo­tu syn­ty­mäs­tään saak­ka ram­pa­na ol­lut mies.

Kau­pun­ki­lai­set tun­si­vat hä­net ja tie­si­vät hä­nen elä­män­koh­ta­lon­sa. Temp­pe­lin por­tin­pie­les­sä ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen me­ne­vät ih­mi­set an­toi­vat mie­hel­le al­mu­ja. Nii­den va­ras­sa oli hä­nen elan­ton­sa.

Temp­pe­liin oli­vat tu­los­sa myös Jee­suk­sen ope­tus­lap­set Pie­ta­ri ja Jo­han­nes. Hei­dän­kin mat­kan­sa kul­ki täl­lä ker­taa Kau­niin­por­tin kaut­ta temp­pe­li­a­lu­eel­le. Se oli Ju­ma­lan joh­da­tus­ta. He koh­ta­si­vat al­mu­ja pyy­te­le­vän mie­hen. Hän esit­ti pyyn­tön­sä myös Pie­ta­ril­le ja Jo­han­nek­sel­le.

Ih­meel­li­nen yl­lä­tys­lah­ja

Täl­lä ker­taa ohi­kul­ki­jat ei­vät heit­tä­neet hä­nel­le al­mu­lant­te­ja, vaan py­säh­tyi­vät pu­hut­te­le­maan mies­tä: ”Kat­so mei­hin.” Mies kat­soi tark­kaa­vai­ses­ti. Nyt hän sai yl­lä­tys­lah­jan.

Pie­ta­ri piti mie­hel­le lah­jan luo­vu­tus­pu­heen: ”Ho­pe­aa ja kul­taa mi­nul­la ei ole, mut­ta mitä mi­nul­la on, sitä minä si­nul­le an­nan. Jee­suk­sen Kris­tuk­sen, Na­sa­re­ti­lai­sen, ni­mes­sä: nou­se ja kä­ve­le.” Nois­sa yk­sin­ker­tai­sis­sa sa­nois­sa liik­kui val­ta­va Ju­ma­lan voi­ma. Pie­ta­ri aut­toi mie­hen ja­loil­leen. Mies läh­ti kul­ke­maan omin ja­loin koh­ti temp­pe­liä Pie­ta­rin ja Jo­han­nek­sen mu­ka­na.

Ju­ma­lan työ

Ram­pa mies sai enem­män kuin mitä hän osa­si pyy­tää. Hän sai ter­vey­den, mut­ta vie­lä­kin enem­män: us­kon lah­jan, joka on lah­jois­ta suu­rin. Se on ta­va­ra, jon­ka Ju­ma­la an­taa sa­vi­siin as­ti­oi­hin, ku­ten Paa­va­li asi­an ker­ran il­mai­si.

Tuol­le mie­hel­le avau­tui ih­meel­li­sen ta­va­ran suu­ri ar­vo. Mer­kil­le pan­ta­vaa on, et­tä mies ei ylis­tä­nyt Pie­ta­ria ei­kä Jo­han­nes­ta, vaan Ju­ma­laa. Hän ym­mär­si, et­tä apos­to­lit oli­vat Ju­ma­lan asi­al­la.

Apos­to­lit ei­vät ot­ta­neet ih­meel­li­ses­tä ta­pah­tu­mas­ta kun­ni­aa it­sel­leen. Pie­ta­ri tor­jui täl­lai­sen aja­tuk­sen suo­ral­ta kä­del­tä: Kyse ei ole ”mei­dän voi­mas­tam­me”. ”Jee­suk­sen nimi ja us­ko sii­hen an­toi voi­maa täl­le mie­hel­le, jon­ka te nä­et­te ja tun­net­te. Us­ko, jon­ka Jee­sus an­taa, on teh­nyt täs­tä mie­hes­tä ter­veen, niin kuin te kaik­ki nä­et­te.”

”Pidä, mitä si­nul­la on”

Pa­ran­tu­nut mies py­syi kui­ten­kin Pie­ta­rin ja Jo­han­nek­sen seu­ras­sa. Al­ku­seu­ra­kun­nan us­ko­vais­ten ta­pa­na oli ko­koon­tua kes­kus­te­le­maan us­kon asi­ois­ta temp­pe­lin Sa­lo­mon pyl­väik­köön, ja siel­lä näh­tiin nyt uu­si on­nel­li­nen kal­liin lah­jan omis­ta­ja.

Pie­ta­ri sai­kin hy­vän syyn pu­hua ih­met­tä kat­so­maan tul­leil­le ih­mi­sil­le. Rak­kaas­ti hän kut­suu kuu­li­joi­ta Ju­ma­lan ar­mon omis­ta­jik­si: ”Ka­tu­kaa, teh­kää pa­ran­nus syn­neis­tän­ne!”

Ju­ma­lan lap­set ovat saa­neet suu­ren lah­jan: Ju­ma­lan Po­jan val­mis­ta­man van­hurs­kau­den. Pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­nut muis­taa het­ken, jol­loin tuo ar­mo ta­pah­tui omal­le koh­dal­le. Ju­ma­lan pal­ve­li­jat luo­vut­ti­vat lah­jan saar­naa­mal­la syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. ”Pidä, mitä si­nul­la on, et­tei ku­kaan ot­tai­si si­nun kruu­nu­a­si” (Ilm. 3:11).

Mik­ko Käl­kä­jä

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 19.8.2015.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys