JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Sydämen usko tuo pelastuksen

Päivämies
Matkaevääksi
21.5.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:42
2020010123421420140521000000

Raa­mat­tu pu­huu sy­dä­men us­kos­ta. On­ko syk­ki­vä sy­dä­mem­me myös us­kon tyys­si­ja?

Jos­sain sy­dä­men seu­dul­la tun­nem­me ai­na­kin oman­tun­non ään­tä ja rak­kau­den tun­net­ta. Us­ko ei kui­ten­kaan ole tun­net­ta, jo­ten sitä ei voi sa­mal­la ta­val­la pai­kal­lis­taa.

Vä­lil­lä saa­tam­me epäil­lä, on­ko meil­lä us­koa ol­len­kaan, kun em­me tun­ne sitä. Sen si­jaan voim­me tun­tea ar­mon ja si­säi­sen rau­han. Eh­kä us­ko on luon­te­vin­ta si­joit­taa sy­dä­men lä­hel­le. Paa­va­li sa­noo­kin, et­tä ”sy­dä­men us­ko tuo van­hurs­kau­den” (Room. 10:10).

Us­ko ja jär­ki eril­lään

Raa­ma­tus­sa an­ne­taan sy­dä­mel­le ar­vo­kas ase­ma. Ju­ma­lan lap­sen sy­dä­mel­lä asuu Pyhä Hen­ki ja Jee­sus Kris­tus. Sy­dä­meen lah­joi­te­taan myös rak­kaus, joka liit­tää Ju­ma­lan lap­set toi­siin­sa. Li­säk­si sy­dän käy ru­kouk­ses­sa vuo­ro­pu­he­lua Ju­ma­lan kans­sa.

Mei­dän teh­tä­väk­sem­me jää pi­tää py­hän asuin­si­ja siis­tis­sä kun­nos­sa ja pi­tää sin­ne an­ne­tuis­ta lah­jois­ta hy­vää huol­ta. Jee­sus viih­tyy sy­dä­mel­läm­me kun ha­lu­am­me us­koa, tais­tel­la pa­huut­ta vas­taan ja pi­tää jär­jen loi­tol­la us­ko­na­si­ois­ta.

Ju­ma­la loi ra­jat­to­man maa­il­man ja an­toi meil­le ra­jal­li­sen ym­mär­ryk­sen. Kir­joit­ta­es­saan efe­so­lais­kir­jet­tä Paa­va­lil­la oli mie­les­sään ne, joi­den mie­les­tä kaik­kein tär­kein­tä ih­mi­sen elä­mäs­sä on tie­to. Paa­va­li pu­huu eri­lai­ses­ta tie­dos­ta. Se ei ole ta­val­lis­ta jär­ki­pe­räis­tä vii­saut­ta, vaan ym­mär­rys­tä pe­las­tuk­ses­ta, jon­ka Ju­ma­la on val­mis­ta­nut Po­jas­saan Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. Tut­ki­mal­la ja jär­kei­le­mäl­lä pää­see sy­väl­le, pit­käl­le ja kor­ke­al­le, mut­ta ei kos­kaan täy­del­li­seen tie­toon, jon­ka vain Ju­ma­la voi ih­mi­sel­le an­taa.

Rak­kaus hei­jas­tuu ulos­päin

Saa­vut­taak­seen Ju­ma­lan täy­tey­den tar­vi­taan jo­tain suu­rem­paa ja ja­lom­paa kuin tie­toa. On kes­ki­tyt­tä­vä Kris­tuk­sen ris­tiin ja ol­ta­va kuu­li­ai­nen hä­nen sa­naan­sa koh­taan. Paa­va­li kir­joit­taa: ”Kris­tus asuu tei­dän sy­dä­mis­sän­ne, kun te us­kot­te, ja rak­kaus on elä­män­ne pe­rus­tus ja kas­vu­poh­ja. Sil­loin te ky­ke­net­te yh­des­sä kaik­kien py­hien kans­sa kä­sit­tä­mään kai­ken le­vey­den, pi­tuu­den, kor­keu­den ja sy­vyy­den, ja voit­te ta­ju­ta Kris­tuk­sen rak­kau­den, joka ylit­tää kai­ken tie­don. Niin Ju­ma­lan koko täy­teys val­taa tei­dät.” (Ef. 3:17-19)

Tär­kein ja suu­rin on Ju­ma­lan rak­kaus. Sen Paa­va­li ker­too mo­nin sa­noin rak­kau­den ylis­tys­lau­lus­sa (1. Kor. 13). Sy­dä­men us­ko pe­rus­tuu Ju­ma­lan rak­kau­teen mei­tä koh­taan.

Ju­ma­lan rak­kaus ei jää vain si­säl­lem­me, vaan se hei­jas­tuu ulos­päin ja muo­dos­taa si­teen Ju­ma­lan las­ten vä­lil­le. Tun­ties­sam­me tätä rak­kaut­ta to­te­am­me sa­mal­la us­kon ole­mas­sa­o­lon. Voim­me jät­tää elä­mäm­me Ju­ma­lan huo­len­pi­toon.

Ju­ma­la ky­ke­nee te­ke­mään meis­sä vai­kut­ta­val­la voi­mal­laan mo­nin ver­roin enem­män kuin osaam­me pyy­tää tai edes aja­tel­la. Ru­kouk­sek­si riit­tää usein: Ab­ba, ra­kas Isä. Tun­nus­tam­me sy­dä­men us­koa ja luot­ta­mus­ta Ju­ma­laan.

Pet­ri Sa­to­maa

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 21.5.2014.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys