Vuo­si 2015 on ni­met­ty kan­sain­vä­li­sek­si va­lon vuo­dek­si. Va­lon vuo­si pyr­kii tuo­maan esil­le va­loa hyö­dyn­tä­vien tie­tei­den mer­ki­tys­tä ih­mis­kun­nal­le.

Valo on elä­män pe­ru­se­del­ly­tys, jol­la on mer­kit­tä­vä osa kai­kes­sa toi­min­nas­sa. Eläm­me Suo­mes­sa vuo­de­nai­kaa, jol­loin pi­meys luon­nos­sa al­kaa hel­lit­tää. Va­lon mää­rä kas­vaa päi­vä päi­väl­tä, ja au­rin­ko al­kaa läm­mit­tää Poh­jo­lan asuk­kai­ta.

Ke­vään va­los­sa pal­jas­tuu yl­lät­tä­en myös kes­ki­tal­ven hä­mä­rän pei­tos­sa ol­lut lika. Li­ka­läi­kät ik­ku­nois­sa ja ym­pä­ris­tös­sä saa­vat huo­maa­maan va­lon mää­rän li­sään­ty­mi­sen. Eh­kä au­rin­gon li­sään­ty­nyt valo kut­suu mei­tä sii­vo­a­maan eli­nym­pä­ris­tö­äm­me.

Hen­gel­li­sen elä­män edel­ly­tys

Valo on myös hen­gel­li­sen elä­män pe­ru­se­del­ly­tys. Jee­sus toi va­lon maa­il­maan. Sii­tä ker­too meil­le jou­lu­e­van­ke­liu­mi. Va­lon mer­kit­tä­vä­nä to­dis­ta­ja­na oli Jo­han­nes Kas­ta­ja. Hän tuli ju­lis­ta­maan va­los­ta, jot­ta kaik­ki ih­mi­set us­koi­si­vat sii­hen. Jo­han­nes ke­hot­ti yl­pe­ää ih­mis­miel­tä nöyr­ty­mään ja ot­ta­maan lap­sen­kal­tai­ses­ti vas­taan maa­il­man Va­pah­ta­jan.

Jo­han­nes Kas­ta­jan sur­maa­mi­nen ker­too ih­mis­mie­len pi­mey­des­tä. Syn­nin or­juu­des­sa elä­vä ih­mi­nen kaih­taa va­loa ja pyr­kii hä­vit­tä­mään elä­mää tuo­van va­lon. Pi­mey­des­sä elä­vä ih­mi­nen pel­kää Ju­ma­lan pa­ran­ta­vaa va­loa.

Jo­han­nes Kas­ta­ja ha­lu­si to­dis­taa Kris­tuk­sen va­los­ta, mut­ta sen ajan pi­mey­des­sä elä­vät ih­mi­set pel­kä­si­vät sitä. Myös Van­han tes­ta­men­tin ai­ka­na to­det­tiin: ”Pi­mey­den mie­het ka­pi­noi­vat va­loa vas­taan. He ei­vät tun­ne va­lon tei­tä, va­lon pol­ku­ja he ei­vät kul­je.” (Job. 24:13.)

Ju­ma­las­ta tu­le­va valo tun­keu­tuu ih­mi­sen si­sim­pään ja pal­jas­taa sen si­säl­lön. Py­hän Hen­gen voi­mas­ta pu­hu­tun sa­nan kuu­los­sa olem­me ikään kuin rönt­ge­nis­sä.

Psal­min kir­joit­ta­ja ihas­te­li: ”Kun si­nun sa­na­si avau­tuu, se va­lai­see, tyh­mä­kin saa sii­tä ym­mär­rys­tä” (Ps. 119:130). Ym­mär­räm­me­kö ai­na tuon va­lon mer­ki­tys­tä?

Va­lon to­dis­ta­jia

Paa­va­li ihas­te­lee sitä, et­tä Kris­tuk­sen kas­voil­ta sä­tei­le­vä Ju­ma­lan kirk­kaus opi­taan tun­te­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa (2. Kor. 4:6). Tätä va­loa ei voi näh­dä val­ta­kun­nan ul­ko­puo­lel­la.

Ko­rint­to­lais­kir­jees­sä Paa­va­li ker­too, et­tä ”maa­il­man ju­ma­la” on so­kais­sut epä­us­koi­sen ih­mi­sen. Täs­tä syys­tä hän ei näe Kris­tuk­sen evan­ke­liu­min kirk­kau­des­ta sä­tei­le­vää va­loa. (2. Kor. 4:4.) Syn­nin pi­meys on niin voi­ma­kas, et­tä se te­kee ih­mi­sen hen­gel­li­ses­sä mie­les­sä so­ke­ak­si.

Kris­tuk­sen valo voit­taa syn­nin pi­mey­den. Sen va­lon to­dis­ta­ji­na ovat kaik­ki Kris­tuk­sen va­los­ta osal­li­set ih­mi­set. Ju­ma­lan sa­nas­ta nou­se­va kirk­kaus on va­lo­na pi­me­ne­väs­sä maa­il­mas­sa. Se valo, joka Kris­tuk­sen omis­ta vä­lit­tyy, ei ole ih­mi­ses­tä nou­se­vaa va­loa, vaan Ju­ma­las­ta läh­töi­sin. Kris­tuk­sen Hen­ki vai­kut­taa hä­neen us­ko­vis­sa ih­mi­sis­sä pa­ran­ta­va­na va­lo­na, joka toi­mii Ju­ma­lan sa­nan vä­li­tyk­sel­lä.

Sä­tei­le­vä ar­mon valo

Tai­vaal­li­nen valo ko­e­taan to­dek­si edel­leen va­lon val­ta­kun­nas­sa. ”Ju­ma­la on valo, hä­nes­sä ei ole pi­mey­den häi­vää” (1. Joh. 1:5). Evan­ke­liu­min valo on niin voi­mal­li­nen, et­tä se siir­tää ih­mi­sen pi­mey­des­tä va­loon.

Paa­va­li ke­hot­taa ”kiit­tä­mään Isää, joka on teh­nyt tei­dät kel­vol­li­sik­si saa­maan py­hil­le kuu­lu­van pe­rin­tö­o­san va­lon val­ta­kun­nas­ta. Hän on pe­las­ta­nut mei­dät pi­mey­den val­las­ta ja siir­tä­nyt mei­dät rak­kaan Poi­kan­sa val­ta­kun­taan, hä­nen, joka on mei­dän lu­nas­tuk­sem­me, syn­tiem­me an­teek­si­an­to.” (Kol. 1:12–14.)

Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on py­hien yh­teyt­tä, jos­sa Jee­suk­sen veri puh­dis­taa kai­kes­ta syn­nis­tä (1. Joh. 1:7). Kris­tuk­ses­ta sä­tei­le­vä valo on ar­mon va­loa. Ju­ma­lan ar­mo opet­taa elä­mään hä­nen sa­nan­sa mu­kai­ses­ti. Kun ih­mi­nen saa Ju­ma­lan ar­mos­ta elää va­los­sa, hän nä­kee kul­kea pe­ril­le. Ju­ma­lan sa­nan valo an­taa tur­val­li­seen tu­le­vai­suu­den.

Ur­po Luok­ka­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 4.2.2015.