Vuosi 2015 on nimetty kansainväliseksi valon vuodeksi. Valon vuosi pyrkii tuomaan esille valoa hyödyntävien tieteiden merkitystä ihmiskunnalle.
Valo on elämän perusedellytys, jolla on merkittävä osa kaikessa toiminnassa. Elämme Suomessa vuodenaikaa, jolloin pimeys luonnossa alkaa hellittää. Valon määrä kasvaa päivä päivältä, ja aurinko alkaa lämmittää Pohjolan asukkaita.
Kevään valossa paljastuu yllättäen myös keskitalven hämärän peitossa ollut lika. Likaläikät ikkunoissa ja ympäristössä saavat huomaamaan valon määrän lisääntymisen. Ehkä auringon lisääntynyt valo kutsuu meitä siivoamaan elinympäristöämme.
Hengellisen elämän edellytys
Valo on myös hengellisen elämän perusedellytys. Jeesus toi valon maailmaan. Siitä kertoo meille jouluevankeliumi. Valon merkittävänä todistajana oli Johannes Kastaja. Hän tuli julistamaan valosta, jotta kaikki ihmiset uskoisivat siihen. Johannes kehotti ylpeää ihmismieltä nöyrtymään ja ottamaan lapsenkaltaisesti vastaan maailman Vapahtajan.
Johannes Kastajan surmaaminen kertoo ihmismielen pimeydestä. Synnin orjuudessa elävä ihminen kaihtaa valoa ja pyrkii hävittämään elämää tuovan valon. Pimeydessä elävä ihminen pelkää Jumalan parantavaa valoa.
Johannes Kastaja halusi todistaa Kristuksen valosta, mutta sen ajan pimeydessä elävät ihmiset pelkäsivät sitä. Myös Vanhan testamentin aikana todettiin: ”Pimeyden miehet kapinoivat valoa vastaan. He eivät tunne valon teitä, valon polkuja he eivät kulje.” (Job. 24:13.)
Jumalasta tuleva valo tunkeutuu ihmisen sisimpään ja paljastaa sen sisällön. Pyhän Hengen voimasta puhutun sanan kuulossa olemme ikään kuin röntgenissä.
Psalmin kirjoittaja ihasteli: ”Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä” (Ps. 119:130). Ymmärrämmekö aina tuon valon merkitystä?
Valon todistajia
Paavali ihastelee sitä, että Kristuksen kasvoilta säteilevä Jumalan kirkkaus opitaan tuntemaan Jumalan valtakunnassa (2. Kor. 4:6). Tätä valoa ei voi nähdä valtakunnan ulkopuolella.
Korinttolaiskirjeessä Paavali kertoo, että ”maailman jumala” on sokaissut epäuskoisen ihmisen. Tästä syystä hän ei näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa. (2. Kor. 4:4.) Synnin pimeys on niin voimakas, että se tekee ihmisen hengellisessä mielessä sokeaksi.
Kristuksen valo voittaa synnin pimeyden. Sen valon todistajina ovat kaikki Kristuksen valosta osalliset ihmiset. Jumalan sanasta nouseva kirkkaus on valona pimenevässä maailmassa. Se valo, joka Kristuksen omista välittyy, ei ole ihmisestä nousevaa valoa, vaan Jumalasta lähtöisin. Kristuksen Henki vaikuttaa häneen uskovissa ihmisissä parantavana valona, joka toimii Jumalan sanan välityksellä.
Säteilevä armon valo
Taivaallinen valo koetaan todeksi edelleen valon valtakunnassa. ”Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää” (1. Joh. 1:5). Evankeliumin valo on niin voimallinen, että se siirtää ihmisen pimeydestä valoon.
Paavali kehottaa ”kiittämään Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto.” (Kol. 1:12–14.)
Jumalan valtakunta on pyhien yhteyttä, jossa Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä (1. Joh. 1:7). Kristuksesta säteilevä valo on armon valoa. Jumalan armo opettaa elämään hänen sanansa mukaisesti. Kun ihminen saa Jumalan armosta elää valossa, hän näkee kulkea perille. Jumalan sanan valo antaa turvalliseen tulevaisuuden.
Urpo Luokkala
Julkaistu Päivämiehessä 4.2.2015.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys