JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Va­loa kai­kil­le kan­soil­le

Matkaevääksi
2.1.2020 6.00

Juttua muokattu:

2.1. 14:58
2020010214581120200102060000

Markku Juusola/Lukijan kuva 11.12.2019

Markku Juusola/Lukijan kuva 11.12.2019

Mik­ko Pi­si­lä

Ju­ma­la on valo, ja hä­nel­lä on val­ta yli pi­mey­den (1. Joh. 1:5). Lop­pi­ai­se­na lu­em­me Je­sa­jan pro­fe­ti­aa: ”Kat­so, pi­meys peit­tää maan, yön synk­kyys kan­sat. Mut­ta si­nun tai­vaal­le­si ko­ho­aa aa­mun­koi, Her­ran kirk­kaus hoh­taa si­nun yl­lä­si.” (Jes. 60:2.)

Je­sa­jan lu­paa­ma valo on yl­lät­tä­vä, ih­meel­li­nen, kir­kas ja kes­tä­vä. Se jää lois­ta­maan Ju­ma­lan kau­pun­gin yl­le: ”Nou­se, lois­ta kirk­kaa­na, Je­ru­sa­lem, sil­lä si­nun va­lo­si saa­puu ja Her­ran kirk­kaus koit­taa si­nun yl­le­si” (Jes. 60:1).

Sii­o­nin kau­pun­gin va­lo­na on sen ku­nin­gas (Ilm. 21:23). Lop­pi­ai­se­na saam­me iloi­ta Jee­suk­sen saa­pu­mi­ses­ta kan­san­sa kes­kel­le. Hän on Ni­ke­an us­kon­tun­nus­tuk­sen sa­no­jen mu­kai­ses­ti ”val­keus val­keu­des­ta, tosi Ju­ma­la tosi Ju­ma­las­ta”. Hän an­taa va­lon omal­le kan­sal­leen, ja tuo valo kut­suu kaik­kia kan­so­ja luok­seen: ”Kan­sat tu­le­vat si­nun va­lo­si luo ja ku­nin­kaat si­nun aa­mun­koit­too­si. Nos­ta sil­mä­si, kat­so ym­pä­ril­le­si: he kaik­ki ovat ko­koon­tu­neet, he saa­pu­vat, si­nun poi­ka­si, jot­ka tu­le­vat kau­kaa, si­nun tyt­tä­re­si, joi­ta sy­lis­sä kan­ne­taan. Sinä näet tä­män kai­ken ja lois­tat ilos­ta, ra­jus­ti lyö sy­dä­me­si, rin­ta­si avar­tuu, kun me­ren rik­kau­det vyö­ry­vät ran­noil­le­si ja si­nun kä­sii­si an­ne­taan kan­so­jen vau­raus, kun si­nut peit­tää ka­me­lien pal­jous, Mi­di­a­nin ja Efan ka­me­lin­tam­mo­jen vyö­ry. Koko Sa­ban väki saa­puu, kul­taa ja suit­su­ket­ta kan­ta­en, ja kaik­ki he ylis­tä­vät Her­raa.” (Jes. 60:3–6.)

Je­sa­jan näky on täyn­nä va­loa ja sy­dä­men poh­jas­ta pulp­pu­a­vaa iloa. Tuo ilo on sa­man­lais­ta kuin Jee­suk­sen ker­to­muk­ses­sa tuh­laa­ja­po­jan pa­luus­ta: juh­la­kau­pun­kiin saa­pu­via pa­ka­na­kan­so­ja ei koh­del­la vie­rai­na, vaan per­heen­jä­se­ni­nä.

Efe­so­lais­kir­je ker­too, kuin­ka edel­lä ku­vat­tu näky on to­teu­tu­nut: Kris­tus on so­vin­to­kuo­le­mal­laan ha­jot­ta­nut kaik­ki vi­hol­li­suu­den muu­rit. Rau­ha ja rak­kaus on tul­lut sekä ih­mis­ten ja Ju­ma­lan vä­lil­le et­tä ih­mis­ten kes­kuu­teen. Maa­il­mas­sa vail­la toi­voa ja Ju­ma­laa elä­neet ovat pääs­seet lii­ton kan­san jä­se­nik­si, omis­ta­maan Ju­ma­lan lu­pauk­sia (Ef. 2:12–16). He ovat tuo­neet vau­rau­ten­sa ja omai­suu­ten­sa mu­ka­naan Ju­ma­lan kau­pun­kiin. He ym­mär­tä­vät nii­den ole­van Ju­ma­lan an­ta­mia lah­jo­ja, joi­den tar­koi­tuk­se­na on ilon ja­ka­mi­nen: ”Ku­kin meis­tä on saa­nut oman ar­mo­lah­jan­sa, sen jon­ka Kris­tus on näh­nyt hy­väk­si an­taa – – va­rus­taak­seen kaik­ki seu­ra­kun­nan jä­se­net pal­ve­lu­työ­hön, Kris­tuk­sen ruu­miin ra­ken­ta­mi­seen.” (Ef. 4:7, 12.)

Ju­ma­lan valo kut­suu yhä luok­seen nii­tä, jot­ka ovat jää­neet il­man toi­voa ja Ju­ma­laa. Kris­tuk­sen evan­ke­liu­mis­ta sä­tei­lee valo, joka siir­tää ih­mi­sen pi­mey­den val­las­ta Ju­ma­lan rak­kaan Po­jan val­ta­kun­taan, kuo­le­man ot­tees­ta ikui­sen elä­män osal­li­suu­teen (Kol. 1:13).

Tämä aar­re on kät­ket­ty sa­vi­as­ti­oi­hin, sil­lä Hen­gen pal­ve­lu­vir­kaa hoi­ta­vat it­ses­sään köy­hät mut­ta ar­mah­de­tut syn­ti­set ih­mi­set (2. Kor. 3–4). He pyy­tä­vät kaik­kia kan­so­ja ja ih­mi­siä suos­tu­maan so­vin­toon Ju­ma­lan kans­sa: ”Ju­ma­lan työ­to­ve­rei­na me ve­to­am­me tei­hin: ot­ta­kaa Ju­ma­lan ar­mo vas­taan niin, et­tei se jää tur­hak­si! Hän­hän sa­noo: – Oi­ke­al­la het­kel­lä olen kuul­lut si­nua, pe­las­tuk­sen päi­vä­nä olen tuo­nut si­nul­le avun. Juu­ri nyt on oi­kea het­ki, juu­ri nyt on pe­las­tuk­sen päi­vä.” (2. Kor. 6:1–2.)

20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies