KUVA: MARKETTA LUMIJäRVI
KUVA: MARKETTA LUMIJäRVI
Tässä maailmassa vapaudella on hintansa. Isänmaamme vapauden hinnasta muistuttavat lukuisat sankarihaudat kirkkomailla ja kertomukset sodan karmeuden kokemuksista. Meille suomalaisille arvokasta vapautta on kansallinen itsemääräämisoikeus.
Yksilötasolla vapaus-käsitteen sisältö varmaan vaihtelee tapauskohtaisesti. On sellaisia, jotka vastustavat kaikkea yhteiskunnallista sääntelyä ja yksilön vapautta rajoittavaa lainsäädäntöä, ja sellaisia, jotka toivovat lisää byrokratiaa ja valvontaa.
Vapautta synnin orjuudesta
Kristillisessä sanastossa vapaus on keskeinen käsite. Ensimmäinen ihmispari sai vapauden nauttia paratiisin antimista lukuun ottamatta yhden puun hedelmiä. Raamattu kertoo, kuinka Jumala vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta. Koettelemusten aikana profeetat lohduttivat kansaa kuuluttamalla Jumalan lupaamaa vapahdusta: pääsy ahdingosta on jo tulossa!
Jesaja ilmoittaa Jumalan kutsun: ”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.” (Jes. 44:22.) Myös Heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa, että meillä ”on vapaus mennä pyhään, Jeesuksen veren kautta” (Hepr. 10:19). Raamattu käsittelee vapautta monella tavoin. Vapaus on vapautta synnin orjuudesta, hengellisen lain vaatimuksista ja vapautta korjata lankeemusten vikoja.
Jumala piirtää vapauden rajat
Viime vuosina on mediassa keskusteltu mielipiteen ilmaisun vapaudesta. Vähemmälle puheelle on jäänyt vapauteen liittyvä lähimmäisen huomioiminen – niin yhteiskunnallista kuin hengellistäkin vapautta rajoittaa vastuu muista.
Jotta sopu yhteiskunnassa säilyy, vapauden rajat täytyy määritellä yhteistä etua ajatellen. Maallisella puolella rajat piirtää lainsäätäjä, hengellisellä puolella Jumala. Siinä tehtävässä Jumala käyttää Pyhää Henkeä.
Henki selkeyttää sopivan ja sopimattoman, tarpeellisen ja tarpeettoman rajan: ”Hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki” (2. Kor. 3:6).
Miten Henki hallitsee ja määrittää vapauden rajan? Tästä Paavali kirjoittaa galatalaisille: ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä” (Gal. 5:22–23). Näistä uskon lahjan mukana saaduista Hengen hedelmistä tärkein on rakkaus (1. Kor. 13).
Rakkauskin määrittää vapauden rajoja: Kun ihminen rakastaa lähimmäistään, ei rakkauden kohteen huomioiminen tunnu ahdistavalta tai rajoittavalta, vaan se tapahtuu vapaasta tahdosta. Jos rakkaus särkyy, sama huomioiminen muuttuu vaatimukseksi ja taakaksi. Esimerkkejä löytyy arjen tilanteista lähimmissä ihmissuhteissa.
Kristityn vapaus
Syntisinä ihmisinä tarvitsemme itsellemme kaikkiin ihmissuhteisiin, mutta aivan erityisesti Jumalan valtakunnan elämään, apostolin muistutukset: ”Pitäkää kuitenkin huoli siitä, ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan” (1. Kor. 8:9) ja ”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.” (Gal. 5:13.)
Jumala antaa Kristuksen kautta vapaaksi lunastamilleen lapsilleen voiman ja ymmärryksen kaikkeen tähän, ”niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on” (Ef. 3:18). Kristityn vapaus on elämää armosta ja iloa armovaltakunnasta.
Paavo Rusava
Julkaistu Päivämiehessä 23.9.2015.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys