Keskiviikko 23.5.2018
"
Silloin Pietari sanoi: "Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Ap. t. 10:46-47

Ammatinvalinnan vaikeus ja helppous

Kapsäkki - Nuorten haastatteluja 31.3.2014 15:55 | Kapsäkki
Ammatinvalinta mietityttää erityisesti nuoria. Pääsenkö haluamaani opiskelupaikkaan? Kouluttaudunko alalle, joka kiinnostaa vai jolla on varmasti töitä tarjolla? Kuinka monta kertaa kannattaa hakea samaan opiskelupaikkaan? Millaista työtä haluan tehdä?

Avoimia kysymyksiä saattaa olla paljon. Niiden miettiminen voi ahdistaa, kun varmuutta tulevasta ei ole. Saamme kuitenkin luottaa Jumalan johdatukseen ja tyytyä hänen tahtoonsa. Nuorten on hyvä vaihtaa ajatuksia myös vanhempien kanssa, joilla on elämänkokemusta, myös ammatinvalintaan ja työhön liittyen.

Minä ja veljeni Valtteri Isopahkala olemme lukion kolmasluokkalaisia, joten meillä on keväällä edessä yhteishaku. Olen vuoden vanhempi, mutta koska opiskelin peruskoulun jälkeen vuoden Reisjärven opistossa, olemme valintatilanteessa yhtä aikaa. Toisaalta on mielenkiintoista, kun tulevaisuus on avoinna, mutta toisaalta on stressaavaa tehdä valintoja, joilla on niin suuri merkitys tulevaisuuden kannalta.


Historiankirjojen suurkuluttaja

Valtterin päätös lukion jälkeisestä sijoituspaikasta on helppo, koska hänen on asevelvollisena suoritettava varusmiespalvelus. Veljeni on kuitenkin haettava heti keväällä jatko-opiskelupaikkaa. Valtteri on ollut pikkupojasta lähtien kiinnostunut historiasta, ja hän on tykännyt lukea historiankirjoja.

Luonteva valinta olisi hakea yliopistoon lukemaan historiaa. Valtteri ei ole kuitenkaan varma, haluaako hän harrastuksestaan työtä. Historiaa opiskelleiden työllisyystilannekin mietityttää: millaisiin töihin historian lukeminen kouluttaa? Onko historianopettaja ainoa vaihtoehto, riittääkö kaikille alalla töitä?


Tylsä työ?

Kysymykseen ”Mihin aioit hakea?” olen itse tottunut vastaamaan: ”Ei hajuakaan.” Pikkutyttönä unelma-ammattini oli poliisi, mutta unelma on karissut pikkuhiljaa pois ja nyt minulla ei ole selvää ammattihaavetta.

Melkein kaikki ammatit kiinnostavat vähän, mutta mikään ei tunnu varmasti omalta alalta. Kesätöissä olen tosin huomannut, että tylsältäkin vaikuttavista töistä voi oppia pitämään, kun pääsee niihin sisälle. Esimerkiksi toimistotyö ja siivoaminen eivät kuulosta kovin houkuttelevilta, mutta niitä tekevilläkään ei ole kahta täysin samanlaista päivää.

Jokaisessa työssä on omat niksinsä, ja aina on jotain uutta opittavaa. Olenkin päättänyt hakea useampaan kiinnostavalta vaikuttavaan jatko-opiskelupaikkaan. Senhän näkee sitten, mihin sitä pääsee, vai pääseekö mihinkään.


Jumala on johtanut 

Ajatustenvaihto vanhempien kanssa lisää usein valoa tulevaisuuden näkymiin. Kun vanhempani Seija ja Tapio Isopahkala muistelevat omia vaihtelevia työuriaan, he molemmat voivat todeta:

– Kaikki mitä on annettu, on lahjaa, ja loppujen lopuksi asiat ovat menneet paremmin kuin olisin itse osannut suunnitella.

Kummallakaan ei ole ollut varsinaista unelma-ammattia, vaan he ovat hakeneet kiinnostavimpiin koulutusohjelmiin ja ottaneet sitten paikan vastaan, jos ovat sen saaneet. Äitini kertoo, että opettajakoulutukseen hän ei varmaan olisi itse hoksannut hakeakaan, mutta opettaja kehotti kokeilemaan. Hän haki ja pääsi kouluun. Haluamaansa hammashoitajakoulutukseen äiti ei päässyt. 


Asenne ja kiinnostus

Vanhempani ovat kokeneet, että aina ei saa opintoja vastaavaa työtä, ja silloin on hyvä ottaa vastaan sellaista työtä, jota on tarjolla. Joskus vanhempani kertovat miettineensä, että tällaiseen työhönkö minä jouduin, vaikka kävin kouluja monta vuotta? Mutta sitten on löytynytkin koulusta vastaavaa työtä tai uusi työ, johon kouluttautua.

Isäni Tapio muistaa ajatelleensa, ettei hänestä ole käsillä tekemään. Alunperin hän opiskelikin kaupallista alaa ja valmistui tradenomiksi. Mutta nyt, kun hän on tehnyt yli kymmenen vuotta joskus ruumiillisesti rankkaakin käytännön työtä metallien pintakäsittelijänä, hän ajattelee, että fyysinen työ sopii hänelle istumatyötä paremmin. Asenne ja kiinnostus ovat tärkeämpiä kuin synnynnäiset taipumukset. Missä tahansa työssä on tärkeintä, että yrittää parhaansa.

Jumalalta voi pyytää taitoa ja ymmärrystä myös ajalliseen työhön. Lahjoja ei kukaan pysty itse ottamaan, ne ovat Jumalan antamia.

Vanhempieni muistoista mieleeni jää erityisesti kaksi tapausta. Kerran kotiimme oli soitettu: ”Haepa tuonne, tuolla on paikka auki.” Toisella kertaa tieto irtisanomisesta ja uudesta työpaikasta tulivat samana päivänä. Minusta tuntuu, ettei huomisesta tarvitse kantaa huolta.

Sofia Isopahkala

Julkaistu Kapsäkissä 29.1.2014

Tunnisteet:


työ koulutus opinnot

Kuv. Vuokko Kraft

Lasten värityskirja

Värityskirja, joka sisältää yli 40 kuvaa eläimistä, kodin puuhista ja seuratilanteista. Osa kuvista on uusia, osa aiemmin Siionin kevät -lehdessä julkaistuja. Kirja on sopivan pienikokokoinen mukaan otettavaksi. 

5 €

Alussa oli Sana

Äänite sisältää kamarikuoron esittämiä virsiä ja Siionin lauluja sekä luettuja raamatuntekstejä. Kuoroa johtaa Vesa Linnanmäki, tekstit lukee Matti Kontkanen. Säestyssoittimina ovat sello, huilu ja urut.

24 €

Anita Kallio

Koti odottaa asujaansa

Runokirja, jossa käsitellään kotia eri näkökulmista: osana minuutta, kaupunkia, uuden syntymistä ja uskovaisten yhteyttä. Kodin suojaan voi majoittua ihmisen kokoinen epätäydellisyys. Huumorintajuinen kertoja puhuu yhtä lempeästi kimalaisista kuin kalamiehistä kahvitauolla. 

17 €

Jukka Palola

Puhetta Jumalalle ja Jumalasta

Kirja on Psalmien kirjan selitysteos, kommentaari, joka avaa psalmien taustoja ja vertailee psalmikäännöksiä. Teos myös valottaa tekstien syntyyn vaikuttaneita historiallisia tapahtumia. 

35 €

Marja-Liisa Vähäsöyrinki

Poikamies

Pienoisromaani Poikamies kertoo Kaalepin arjesta, elämän tarkoituksen etsimisestä ja uskon kamppailusta. Helppolukuinen kirja on huumorilla höystetty. Teos on jatko-osa aiemmin julkaistulle Kaaleppi-romaanille. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi