– Muuten tulisi pelattua puhelimella tai koneella, hän kertoo.

Harrastus sai alkunsa kolme vuotta sitten, kun Frida meni seurakunnan pitämään kokkipyhäkouluun. Siellä ruoanlaiton loppuvaiheessa katetaan pöytä, johon sitten kokoonnutaan kuuntelemaan ohjaajan kertomaa Raamatun kertomusta. Kertomus liittyy usein jollain tapaa syömiseen. Tällaisia kertomuksia on esimerkiksi ruokkimisihme ja ehtoollisen asettaminen, Frida muistaa. Kokkipyhäkoulussa ruoka siunataan ennen kuin syödään.

Frida toivoo leipomisesta ja ruuanlaitosta itselleen ammattia. Nuori leipuri haaveilee leipovansa tulevaisuudessa juhliin kakkuja. Innokkuutta löytyisi tehdä itse jo seuraava syntymäpäiväkakku. Myös välipalojen teko Fridalta onnistuu: kotona jääkaapin ovessa on lappu, josta saa valita erilaisia, helposti valmistettavia välipalavaihtoehtoja.

”Tekemällä oppii”, sen Frida on huomannut. Hän on muun muassa kehitellyt aivan itse oman salaatin, johon tulee tomaattia, kurkkua ja raejuustoa. Kurkut leikataan ihan pieniksi. Yhdesti hän käytti salaatissa isompia kurkkuviipaleita.

– Silloin salaatista tuli aika isoa, hän kertoo.
 
Eri ruokalajeja tulisi Fridan mielestä osata maistaa ennakkoluulottomasti.

– Hernekeiton voisi tuomita hajun perusteella, mutta sekin on ihan hyvää. Rössypotuillekin voisi antaa mahdollisuuden.

Frida kertoo, että on olemassa muutakin ruokaa, kuin vain sellaista, jota voi laittaa suuhun: elämän leipää, nälkäisen sielun ravintoa.

– Jeesus kuoli sen takia, että kaikki saisivat synnit anteeksi, vaikka olisikin tehnyt väärin.

Teksti ja kuvat: Elias Mustajärvi

Juttu luettavissa kokonaan tammikuun Siionin kevät -lehdestä.