Keskiviikko 19.9.2018
"
Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Fil. 1:21

Kuka on minun lähimmäiseni?

Siionin lähetyslehti - Kuulumisia Suomesta ja maailmalta 13.10.2016 06:59 | Siionin Lähetyslehti


Kertomus laupiaasta samarialaisesta on Jeesuksen tunnetuimpia vertauksia. Sitä edeltää keskustelu, jossa eräs lainoppinut kysyy kiusaten Jeesukselta, mitä hänen pitäisi tehdä periäkseen iankaikkisen elämän.
Mies osoittaa tuntevansa Mooseksen lain: ihmisen tulee rakastaa Jumalaa koko sydämestään ja lähimmäistä niin kuin itseään. Jeesus kehottaa miestä tekemään niin. Tämän jälkeen lainoppinut esittää jatkokysymyksen: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Siihen Jeesus vastaa kertomalla vertauksen laupiaasta samarialaisesta.

Historiallista taustaa

Tie Jerusalemista Jerikoon oli Jeesuksen aikaan mutkikas ja vaarallinen. Se oli saanut lisänimen ”veritie”, sillä maantierosvot tekivät usein yllätyshyökkäyksiä matkalaisten kimppuun. Vertauksesta näkee, että myös Jeesus oli hyvin perillä asiasta.

Kun kaksi tuon ajan uskonnollisen elämän keskeistä edustajaa, pappi ja leeviläinen, kohtaavat verille piestyn miehen, he kulkevat kiireesti ohi. Ennakko-odotus ei täyty: juuri heidän olisi pitänyt pysähtyä. Sen sijaan halveksitun kansan jäsen, samarialainen, pysähtyy auttamaan. Siinä on kertomuksen pysähdyttävin ja häkellyttävin kohta.

Vertaus paljastaa terävästi uskonnollisen tekopyhyyden ja sen taustalla olevat asenteet. Kun lainoppinut vastaa Jeesuksen kysymykseen, kuka oli ryöstetyn miehen lähimmäinen, hän ei sano ”samarialainen” vaan käyttää kiertoilmaisua: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Juutalaisille samarialaiset olivat paarialuokkaa, eivät samanarvoisia ihmisiä, eivät lähimmäisiä. Tämä kävi ilmi myös tilanteessa, jossa samarialaisnainen keskusteli Jeesuksen kanssa kaivolla: hän ihmetteli sitä, että Jeesus puhui hänen kanssaan, vaikka oli juutalainen.

Papit ja leeviläiset

Kertomuksen kirkonmiehet kulkivat puolikuoliaaksi piestyn miehen ohi. Ehkä he pelkäsivät oman nahkansa puolesta tai tulkitsivat, että maassa makaava mies oli jo kuollut; tuon ajan kulttuurissa kuolleen ruumiin koskettamista pidettiin saastuttavana. Toisaalta he tulivat Jerusalemista suunnalta eli tehtävät temppelissä siltä päivältä olivat jo takanapäin. Joka tapauksessa he asettivat itsensä ja oman etunsa kaiken edelle. He eivät rakastaneet lähimmäistään niin kuin itseään.

Juutalaisten keskellä papit nauttivat suurta kunnioitusta, olivathan he hengellisen elämän johtajia. Myös leeviläisillä oli erityisasema: alun alkaen heidän tehtävänään oli huolehtia kaikesta liitonarkkuun liittyvästä, kuljettaa ilmestysmajaa ja sen varusteita sekä avustaa jumalanpalveluksessa. Kun Jeesus asettaa näiden kirkonmiesten vastakohdaksi vihatun samarialaisen, joka armahtaa pahoinpidellyn ja toimittaa hänet hoitoon, hän ravistelee kuulijoitaan ankaralla tavalla, saattaa nämä häpeään. Omahyväinen usko paljastuu kulissiksi, joka ei tosi paikan tullen kestä. Samalla Jeesus osoittaa, miten pyyteettömästi ja kauniisti toimii rakkauden synnyttämä usko.

Vertauskuvallinen ja eettinen tulkinta

Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta on syvällinen ja taitavasti rakennettu kertomus. Se on saanut lukemattomia tulkintoja, niin vertauskuvallisia kuin eettisiäkin. Varhaisimpia lienee kirkkoisä Origenesin yksityiskohtainen näkemys tuosta vertauksesta. Kohta kohdalta etenevä tulkinta vie helposti harhapoluille ja vertauksen pääasia hämärtyy. Voimme todeta lyhyesti, että laupiaan samarialaisen kertomuksessa on pelastuksen ydin läsnä: Vapahtaja tuli auttamaan niitä, jotka ovat synnin haavoittamia ja tarvitsevat evankeliumia. Majataloa voi verrata Jumalan valtakuntaan ja hoitopenninkejä Jumalan huolenpitoon. Keskeistä asiassa on Jumalan armo ja kristityssä heräävä laupeuden mieli.

Jeesuksen vertauksella on myös eettinen ulottuvuutensa: miten me kohtelemme lähimmäisiämme, toisia ihmisiä, eri rotuisia, eri näköisiä, eri tavoin uskovia ja ajattelevia. Monien mielestä Jeesuksen vertaus on yleisinhimillinen ja edustaa ihmiskunnan etiikkaa parhaimmillaan. Se kehottaa suhtautumaan jokaiseen ihmiseen ennakkoluulottomasti ja kunnioittavasti. Mutta käykö meidän niin kuin papin ja leeviläisen, kun kukaan ei ole näkemässä?

Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta haluaa kirkastaa Jumalan armoa, joka kuuluu ehdoitta kaikille. Me ihmiset olemme inhimillisyydessämme monesti hyvin raadollisia, eivätkä uskovaiset tee tässä poikkeusta. Vapahtaja opastaa meitä olemaan armollisia lähimmäisillemme, niin lähellä oleville kuin kaukaisille veljillemme. Ennen kaikkea hän tahtoo, että me jakaisimme Jumalan armoa niille, jotka sitä kaipaavat. Jumalan valtakunnan evankeliumi on sen uskovalle arjen todellisuutta: se parantaa, nostaa, kantaa ja vie kerran perille.

Antti Saari

Kuvitus: Laura Korsulainen

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi