Lauantai 26.5.2018
"
Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. 1 Kor. 12:12

Elämä ja kuolema Jumalan kädessä

Siionin lähetyslehti - Hartauskirjoitukset 25.7.2016 15:37 | Siionin Lähetyslehti

KUVA: HETA VESAMÄKI

Ei ole vaikeaa huomata, että nykyihminen haluaa hallita elämäänsä ja jopa kuolemaansa. Jostain näkökulmasta katsoen oman elämän hallitseminen on tietenkin oikein. On tarpeellista, että huolehdimme itsellemme ja perheellemme vaatteet, kodin ja ruokaa, maksamme laskut, pidämme lupauksemme ja elämme kunnon kansalaisen elämää. Elämämme on tällöin hallinnassa.
Elämän hallitsemisessa voi mennä myös harhaan. Silloin ihminen koettaa hallita elämäänsä Jumalan antamien rajojen yli. Mitkä ne rajat ovat?

Ihmiselle annetut tehtävät

Luomisessa ihmiselle annettiin tehtäviä. Ensinnäkin ihmiselle sanottiin, että hänen tulee lisääntyä, täyttää maa ja ottaa se valtaan. Toiseksi hänen tulee vallita luomakuntaa. Vallitsemisella ei Raamatussa tarkoiteta mielivaltaista hyödyntämistä vaan hallitsemista Jumalan kuvana eli oikeudenmukaisesti ja suojellen. Kolmanneksi annettiin tehtävä viljellä ja varjella luomakuntaa (1. Moos. 1:28, 2:15).

Ihmisen tehtävät näyttävät hyvin elämänmyönteisiltä. Ensinnäkin ihminen on Jumalan kumppani uuden elämän synnyttämisessä ja toiseksi hänelle uskotaan tehtävä hoitaa ja varjella olemassa olevaa elämää.

Jumala määrittää hyvän

Luomiskertomus auttaa meitä näkemään ihmisen ja Jumalan toiminnan rajat. Kun pohdimme esimerkiksi käsitystä avustetusta kuolemasta (eutanasiasta) tai lapsettomuushoidoista, voimme kysyä, ovatko ne ihmiselle annetun tehtävän mukaisia. Auttavatko ne ihmiskuntaa lisääntymään tai vallitseeko tai varjeleeko ihminen silloin luomakuntaa?

Kysymykset eivät ole helppoja, ja joskus ihminen koettaa selviytyä niistä vetoamalla Jumalan kaikkivaltiuteen. Näin ajatellen ihminen voisi esimerkiksi aktiivisesti avustaa toista ihmistä kuolemaan luottaen siihen, että kaikkivaltiaana Jumala viime kädessä päättää, antaako hän yrityksen onnistua vai ei.

On varmasti niin, että tekemisemme eivät onnistu, ellei Jumala niin salli, ja toisaalta tekemisemme onnistuvat vain, jos Jumala sallii. Mutta kysymys ei ole siitä, mitä Jumala voi tai mitä hän sallii, vaan siitä, millaiseen tehtävään ihminen on asetettu.

Miikan kirjan (6:8) mukaan ihmiselle on ilmoitettu, mikä hänelle on hyvää ja että hänen tulee vaeltaa Jumalaa kuunnellen (myös 5. Moos. 10:12). Jumala siis ilmoittaa hyvän ja haluaa ihmisen seuraavan sitä. Ihmisen tehtävä rajautuu tähän; hyvän määrittäminen ei ole hänen tehtävänsä. Jo syntiinlankeemuskertomuksessa kuitenkin kuvataan, että ihmisen perussynti on halu olla Jumala. Ihminen haluaisi itse määrittää elämisensä rajat.

Usko ja etiikka kuuluvat yhteen

Useat aikamme keskeisistä kysymyksistä palautuvat käsitykseen ihmisen ja Jumalan tehtävistä. Julkisessa keskustelussa usko muuttuu usein etiikaksi, jossa ihminen määrittelee tekemisensä rajat. Toisten mielestä rajat löytyvät ihmisoikeusjulistuksesta, toisten mielestä kaikki lääketieteen mahdollistama on ihmisen käytettävissä. Ihmisestä tulee oman etiikkansa määrittäjä.

Raamatun mukainen ihmiskuva sotii tällaista käsitystä vastaan. Ensimmäinen uskonkappale tunnustaa selvästi, että Jumala on kaiken luoja, kaiken hyvän ja kaiken elämän antaja. Ihmisen tehtävä on Jumalan tehtävälle alisteinen: ihminen on luomistyössä kumppani, ei hallitsija. Jos tämä perusasetelma horjuu, mikään eettinen kysymys ei asetu oikeaan uomaansa. Jos taas Luoja saa säilyä Luojana ja ihminen Luojan työtoverina, moni eettinen ongelma ratkeaa, kun ihminen kysyy itseltään: miten toimisin niin, että olisin Jumalan apuna, elämän ja hyvän puolella.

Ehkä me elämme kristinuskon historiassa vaihetta, jossa koetellaan erityisesti suhdettamme ensimmäiseen uskonkappaleeseen. Ihmisen on vaikea antaa Jumalalle Jumalan paikka. Ihminen yhä selvemmin haluaa hallita elämäänsä ja kuolemaansa Jumalan tavoin.

Usko kuitenkin avaa ensimmäisessä uskonkappaleessa suunnattoman turvan: oma, läheisteni ja kaikkien ihmisten elämä ja kuolema eivät ole minun eikä kenenkään ihmisen käsissä. Ne ovat ikiaikaisen, kaikkivaltiaan, viisaan ja erehtymättömän Luojan käsissä. Sen suurempaa turvaa ei voi olla. 

Veli-Pekka Ottman

Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 20.7.2016.

Marja-Liisa Vähäsöyrinki

Poikamies

Pienoisromaani Poikamies kertoo Kaalepin arjesta, elämän tarkoituksen etsimisestä ja uskon kamppailusta. Helppolukuinen kirja on huumorilla höystetty. Teos on jatko-osa aiemmin julkaistulle Kaaleppi-romaanille. 

17 €

Kuv. Vuokko Kraft

Lasten värityskirja

Värityskirja, joka sisältää yli 40 kuvaa eläimistä, kodin puuhista ja seuratilanteista. Osa kuvista on uusia, osa aiemmin Siionin kevät -lehdessä julkaistuja. Kirja on sopivan pienikokokoinen mukaan otettavaksi. 

5 €

Alussa oli Sana

Äänite sisältää kamarikuoron esittämiä virsiä ja Siionin lauluja sekä luettuja raamatuntekstejä. Kuoroa johtaa Vesa Linnanmäki, tekstit lukee Matti Kontkanen. Säestyssoittimina ovat sello, huilu ja urut.

24 €

Jukka Palola

Puhetta Jumalalle ja Jumalasta

Kirja on Psalmien kirjan selitysteos, kommentaari, joka avaa psalmien taustoja ja vertailee psalmikäännöksiä. Teos myös valottaa tekstien syntyyn vaikuttaneita historiallisia tapahtumia. 

35 €

Anita Kallio

Koti odottaa asujaansa

Runokirja, jossa käsitellään kotia eri näkökulmista: osana minuutta, kaupunkia, uuden syntymistä ja uskovaisten yhteyttä. Kodin suojaan voi majoittua ihmisen kokoinen epätäydellisyys. Huumorintajuinen kertoja puhuu yhtä lempeästi kimalaisista kuin kalamiehistä kahvitauolla. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi