Sunnuntai 18.11.2018
"
"Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee." Matt. 24:36-37

Elämä ja kuolema Jumalan kädessä

Siionin lähetyslehti - Hartauskirjoitukset 25.7.2016 15:37 | Siionin Lähetyslehti

KUVA: HETA VESAMÄKI

Ei ole vaikeaa huomata, että nykyihminen haluaa hallita elämäänsä ja jopa kuolemaansa. Jostain näkökulmasta katsoen oman elämän hallitseminen on tietenkin oikein. On tarpeellista, että huolehdimme itsellemme ja perheellemme vaatteet, kodin ja ruokaa, maksamme laskut, pidämme lupauksemme ja elämme kunnon kansalaisen elämää. Elämämme on tällöin hallinnassa.
Elämän hallitsemisessa voi mennä myös harhaan. Silloin ihminen koettaa hallita elämäänsä Jumalan antamien rajojen yli. Mitkä ne rajat ovat?

Ihmiselle annetut tehtävät

Luomisessa ihmiselle annettiin tehtäviä. Ensinnäkin ihmiselle sanottiin, että hänen tulee lisääntyä, täyttää maa ja ottaa se valtaan. Toiseksi hänen tulee vallita luomakuntaa. Vallitsemisella ei Raamatussa tarkoiteta mielivaltaista hyödyntämistä vaan hallitsemista Jumalan kuvana eli oikeudenmukaisesti ja suojellen. Kolmanneksi annettiin tehtävä viljellä ja varjella luomakuntaa (1. Moos. 1:28, 2:15).

Ihmisen tehtävät näyttävät hyvin elämänmyönteisiltä. Ensinnäkin ihminen on Jumalan kumppani uuden elämän synnyttämisessä ja toiseksi hänelle uskotaan tehtävä hoitaa ja varjella olemassa olevaa elämää.

Jumala määrittää hyvän

Luomiskertomus auttaa meitä näkemään ihmisen ja Jumalan toiminnan rajat. Kun pohdimme esimerkiksi käsitystä avustetusta kuolemasta (eutanasiasta) tai lapsettomuushoidoista, voimme kysyä, ovatko ne ihmiselle annetun tehtävän mukaisia. Auttavatko ne ihmiskuntaa lisääntymään tai vallitseeko tai varjeleeko ihminen silloin luomakuntaa?

Kysymykset eivät ole helppoja, ja joskus ihminen koettaa selviytyä niistä vetoamalla Jumalan kaikkivaltiuteen. Näin ajatellen ihminen voisi esimerkiksi aktiivisesti avustaa toista ihmistä kuolemaan luottaen siihen, että kaikkivaltiaana Jumala viime kädessä päättää, antaako hän yrityksen onnistua vai ei.

On varmasti niin, että tekemisemme eivät onnistu, ellei Jumala niin salli, ja toisaalta tekemisemme onnistuvat vain, jos Jumala sallii. Mutta kysymys ei ole siitä, mitä Jumala voi tai mitä hän sallii, vaan siitä, millaiseen tehtävään ihminen on asetettu.

Miikan kirjan (6:8) mukaan ihmiselle on ilmoitettu, mikä hänelle on hyvää ja että hänen tulee vaeltaa Jumalaa kuunnellen (myös 5. Moos. 10:12). Jumala siis ilmoittaa hyvän ja haluaa ihmisen seuraavan sitä. Ihmisen tehtävä rajautuu tähän; hyvän määrittäminen ei ole hänen tehtävänsä. Jo syntiinlankeemuskertomuksessa kuitenkin kuvataan, että ihmisen perussynti on halu olla Jumala. Ihminen haluaisi itse määrittää elämisensä rajat.

Usko ja etiikka kuuluvat yhteen

Useat aikamme keskeisistä kysymyksistä palautuvat käsitykseen ihmisen ja Jumalan tehtävistä. Julkisessa keskustelussa usko muuttuu usein etiikaksi, jossa ihminen määrittelee tekemisensä rajat. Toisten mielestä rajat löytyvät ihmisoikeusjulistuksesta, toisten mielestä kaikki lääketieteen mahdollistama on ihmisen käytettävissä. Ihmisestä tulee oman etiikkansa määrittäjä.

Raamatun mukainen ihmiskuva sotii tällaista käsitystä vastaan. Ensimmäinen uskonkappale tunnustaa selvästi, että Jumala on kaiken luoja, kaiken hyvän ja kaiken elämän antaja. Ihmisen tehtävä on Jumalan tehtävälle alisteinen: ihminen on luomistyössä kumppani, ei hallitsija. Jos tämä perusasetelma horjuu, mikään eettinen kysymys ei asetu oikeaan uomaansa. Jos taas Luoja saa säilyä Luojana ja ihminen Luojan työtoverina, moni eettinen ongelma ratkeaa, kun ihminen kysyy itseltään: miten toimisin niin, että olisin Jumalan apuna, elämän ja hyvän puolella.

Ehkä me elämme kristinuskon historiassa vaihetta, jossa koetellaan erityisesti suhdettamme ensimmäiseen uskonkappaleeseen. Ihmisen on vaikea antaa Jumalalle Jumalan paikka. Ihminen yhä selvemmin haluaa hallita elämäänsä ja kuolemaansa Jumalan tavoin.

Usko kuitenkin avaa ensimmäisessä uskonkappaleessa suunnattoman turvan: oma, läheisteni ja kaikkien ihmisten elämä ja kuolema eivät ole minun eikä kenenkään ihmisen käsissä. Ne ovat ikiaikaisen, kaikkivaltiaan, viisaan ja erehtymättömän Luojan käsissä. Sen suurempaa turvaa ei voi olla. 

Veli-Pekka Ottman

Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 20.7.2016.

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi