Torstai 21.11.2019
"
Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua. Ps. 130:6

Suurin onkin se, joka palvelee

Siionin lähetyslehti - Hartauskirjoitukset 22.1.2019 06:00 | Siionin Lähetyslehti


Opetuslapset kiistelivät hyvin inhimillisestä asiasta, keskinäisestä arvojärjestyksestään. Luukkaan evankeliumin kuvaus opetuslasten kiistasta (Luuk. 22:24) sijoittuu pääsiäisaterialle, jonka Jeesus vietti yhdessä opetuslastensa kanssa ennen ristiinnaulitsemiseensa johtaneita tapahtumia. Tällaisessa tilanteessa olisi luullut opetuslasten olleen aivan toisenlaisissa mietteissä.
Millainen arvonimi suurimmalle?

Olen miettinyt, millaista arvonimeä opetuslapset mahtoivat ajatella heistä suurimmalle. Olihan heillä kuitenkin vain yksi Herra ja Mestari, Jeesus. Kai he myönsivät, että Jeesus on heitä suurempi. Ehkä johtaja, vanhin tai jokin muu sen tyyppinen olisi kuulostanut heidän mielestään tarpeeksi hienolta arvostetuimman opetuslapsen nimityksenä.

Jeesus tuo keskusteluun yllättävän käänteen: suurin onkin se, joka palvelee. Tuskin palvelijaa edes pidettiin minään tittelinä. Meidän aikanamme ja meidän yhteiskunnassamme palvelijan ammattinimike taitaa olla kadonnut lähes tyystin.

Jeesus näyttää esimerkkiä

Tärkeintä ei olekaan se, millä arvonimellä nimitetään, vaan se miten ihminen toimii lähimmäisiään kohtaan. Samoin kuin Jeesuksen mainitsema hallitsijasta käytetty nimitys hyväntekijä saattoi olla vailla katetta, saattaa myös palvelijaksi nimittäminen olla katteetonta, ellei ole palvelevaa mieltä.

Jeesus sanoi: ”Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee” (Luuk. 22:27). Johanneksen evankeliumissa (Joh. 13) kerrotaan Jeesuksen havainto-opetuksesta opetuslapsilleen. Kesken pääsiäisaterian Jeesus otti vettä pesuvatiin ja alkoi pestä opetuslastensa jalkoja.

Jeesus, joka on Herra ja Mestari, teki tämän antaakseen esikuvan palvelevasta rakkaudesta Jumalan lahjana ihmisille. Kun näkee toisen ihmisen Jumalan lahjana, tuntuu hänen palvelemisensa etuoikeudelta.

Palvelijana ja palveltavana

Jeesus ei siis sano: ”Palvelija on suurin”, vaan ”Se, joka palvelee, on suurin.” Miksi näin? Siksi, että palveleminen on suurinta, mitä voi tehdä toiselle ihmiselle. Palveleminen on paljon enemmän kuin toisen ihmisen palvelijana oleminen.

Jumalan palvelijana voi kaikin tavoin auttaa toisia ihmisiä, lähimmäisiä. On hyvin monenlaisia keinoja tehdä hyvää lähimmäisille. Jokainen on vuorollaan avun tarpeessa ja auttajana, jopa samassa tilanteessa voi olla kummassakin roolissa.

Jeesus on suurin juuri sillä tavoin, että hän palvelee syntiin langennutta ihmiskuntaa. Osallisuus Jeesukseen merkitsee hänen ja hänen omiensa kanssa kulkemista ja Jeesuksen esikuvan mukaista asettumista pienimmän ja vähäisimmän asemaan.

Erityislaatuinen valtakunta

Jumalan valtakunnan olemus on aivan toisenlainen kuin maallisten valtakuntien. Jeesus on kuningas, jonka koko elämä oli palvelemista ja huipentui siihen, että hän antoi henkensä ihmisten syntien sovittamiseksi. Tässäkin evankeliumin kohdassa Jeesus puhuu koettelemuksistaan (Luuk. 22:28), joissa opetuslapset olivat pysyneet Jeesuksen kanssa.

Jeesus kyllä tiesi, että pian tulee hänen elämässään vaihe, johon opetuslapset eivät voi tulla mukaan. Kuitenkin Jeesus katsoi jo suurimpien kärsimystensä jälkeiseen aikaan. Hän lupasi, että hänen opetuslapsensa saavat istua hänen pöydässään Jumalan valtakunnassa ja valtaistuimilla istuen hallita ja tuomita Israelin kahtatoista heimoa. Tässäkään lupauksessaan Jeesus ei asettanut ketään opetuslapsistaan toisia suuremmaksi.

Parasta mitä voi toiselle tehdä

Kun ihminen pysyy Jeesuksen seuraajana Jumalan valtakunnassa, hänen ei tarvitse miettiä kuka on suurin.
Jeesus on meidän Herramme, ja me olemme veljinä ja sisarina kaikki samanarvoisia keskenämme.

Kaikkein tärkein palvelemisen muoto on siinä, kun uskovainen saa julistaa syntejään katuvalle ihmiselle armosta Jeesuksen sovintotyön tähden kaikki synnit anteeksi. Tätä anteeksiantamusta tarvitsee ihan jokainen jatkuvasti vielä taivastielle päästyään.

Teksti: Pentti Kallioranta
Kuvituskuva: Erkki Alasaarela
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 16.1.2019

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi