JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Kenelle kiitos kansakuntamme onnesta?

Päivämies
Pääkirjoitukset
10.5.2018 7.00

Juttua muokattu:

31.12. 09:27
2019123109274520180510070000

Vas­ti­kään YK jul­kai­si ra­por­tin, jon­ka mu­kaan suo­ma­lai­set ovat maa­il­man on­nel­li­sim­pia ih­mi­siä.

Tie­do­tus­vä­li­neet ovat sen jäl­keen kä­si­tel­leet on­nel­li­suut­ta laa­jas­ti ja tar­kas­tel­leet sitä eri nä­kö­kul­mil­ta.

Suo­ma­lais­ten mie­les­tä on­nel­li­suus joh­tuu esi­mer­kik­si sii­tä, et­tä ih­mi­set an­sait­se­vat tääl­lä hy­vin, elä­vät van­hoik­si, heil­lä on hy­vät so­si­aa­li­set ver­kos­tot ja va­paus päät­tää omis­ta asi­ois­ta.

On myös to­det­tu, et­tei kai­kil­la suo­ma­lai­sil­la mene hy­vin.

Sitä, ketä on­nel­li­suu­des­ta on kiit­tä­mi­nen, ei sen si­jaan ole juu­ri kä­si­tel­ty.

Eh­kä kes­kus­te­li­jat ovat aja­tel­leet niin, et­tä moni ny­ky­a­jan ih­mi­sen on­nel­li­suu­teen liit­ty­vä asia on kas­vot­to­mien or­ga­ni­saa­ti­oi­den tai po­liit­tis­ten pää­tös­ten an­si­o­ta, ei­kä po­li­tii­kan te­ki­jöi­tä ole ha­lut­tu kiit­tää.

Sen si­jaan po­liit­ti­sen vas­tuun pii­riin on voi­tu jät­tää nii­den ase­man pa­ran­ta­mi­nen, jot­ka nyt ei­vät ole on­nel­li­sia.

Jos kii­tos­ta on vai­kea osoit­taa toi­sil­le ih­mi­sil­le, hy­vin har­voin sitä nä­kee ny­ky­ai­ka­na jul­ki­ses­ti osoi­tet­ta­van Ju­ma­lal­le. Suo­ma­lai­set­kaan, vaik­ka ovat maa­il­man lu­te­ri­lai­sin kan­sa, ei­vät enää muis­ta, ke­nel­tä ajal­li­nen hyvä lo­pul­ta tu­lee.

Mei­dän on vai­kea ar­jes­sa tun­nis­taa kaik­kea sitä kiit­tä­mi­sen ar­vois­ta, joka mei­tä ym­pä­röi. Tar­vit­tiin ul­ko­puo­lis­ten te­ke­mä tut­ki­mus ja ver­tai­lu mui­hin kan­soi­hin.

Kris­tit­tyi­nä­kin jou­dum­me usein muis­tut­ta­maan it­se­äm­me kii­tok­sen ai­heis­ta. Niin kau­an kuin asi­at su­ju­vat to­tu­tul­la ta­val­la, ar­ki ja pyhä, työ ja lepo vuo­rot­te­le­vat, unoh­dam­me, mi­ten äk­kiä voi ol­la toi­sin. Vas­ta kun jou­dum­me ko­ke­maan me­ne­tyk­siä ja vas­toin­käy­mi­siä, ha­vah­dum­me ky­sy­mään, mik­si Ju­ma­la sal­lii nii­tä.

Jär­keä ja tie­toa ar­vos­ta­vas­sa maa­il­mas­sa saat­taa jopa tun­tua vas­tuut­to­mal­ta aja­tus, et­tä em­me it­se hal­lit­se ja mää­ri­tä elä­määm­me. Ju­ma­lan joh­da­tuk­sen ja omien aja­tus­ten ja toi­vei­den ris­ti­rii­taa työs­täm­me kai­ken eli­nai­kam­me. Kii­tol­li­suu­den opet­te­lu on eli­ni­käis­tä.

Raa­mat­tu kut­suu on­nel­li­suut­ta myös au­tuu­dek­si.

Jee­suk­sen vuo­ri­saar­nan au­tu­aat oli­vat lau­pi­ai­ta ja puh­das­sy­dä­mi­siä, mur­heel­li­sia, hen­gel­li­ses­ti köy­hiä ja us­kon­sa täh­den vai­not­tu­ja. On­nel­li­sil­la ih­mi­sil­lä ei Raa­ma­tun mu­kaan ai­na mene in­hi­mil­li­ses­ti kat­sot­tu­na hy­vin.

Ju­ma­lan sana tun­nis­taa kaik­ki in­hi­mil­li­set tun­te­muk­set. Se ke­hot­taa kiit­tä­mään Ju­ma­laa hy­vis­tä ja ras­kais­ta päi­vis­tä, vit­sas­ta ja sau­vas­ta.

Ajal­li­set on­nis­tu­mi­set ja epä­on­nis­tu­mi­set ovat ikui­suu­den nä­kö­kul­mas­ta ti­la­päi­siä. Nii­den yli ja läpi kan­nat­te­lee Ju­ma­lan ar­mol­li­nen lu­paus: minä nos­tan, kan­nan ja vien pe­ril­le.

Teks­ti: Rau­ni No­ke­la

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 9.5.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Erk­ki Ala­saa­re­la

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys