JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Jumalan sana on elävä ja voimallinen

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
10.6.2016 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:32
2020010123323720160610070000

KUVA: JUHA HUMALAJOKI

KUVA: JUHA HUMALAJOKI

Kat­se­len usein nuo­ria seu­rois­sa. Heis­tä huo­kuu va­paus, tur­val­li­suus ja on­nel­li­suus. Näin sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tä jo­kai­sel­la heis­tä on elä­mäs­sään huo­lia ja mur­hei­ta, on va­ka­vi­a­kin asi­oi­ta. Elä­män pe­rus­ta­na heil­lä on kui­ten­kin us­kon luot­ta­mus Ju­ma­laan ja hä­nen lu­pauk­siin­sa. He kuun­te­le­vat seu­ra­pu­het­ta tark­kaa­vai­si­na.

Mikä saa ih­mi­set ker­ta toi­sen­sa jäl­keen hil­jen­ty­mään yk­sin­ker­tai­sen, Ju­ma­lan sa­naan pe­rus­tu­van ja sa­man­si­säl­töi­sel­tä kuu­los­ta­van pu­heen ää­reen.

Hen­ki te­kee elä­väk­si

Hen­ken­sä kaut­ta Ju­ma­la vai­kut­taa maa­il­mas­sa (Joh. 4:24). Eri­tyi­ses­ti hän il­mai­see it­sen­sä meil­le Py­häs­sä Raa­ma­tus­sa ja va­pah­ta­jas­sam­me Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. Raa­mat­tu on Ju­ma­lan sana, jon­ka py­hät Ju­ma­lan ih­mi­set ovat kir­joit­ta­neet Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta (KO 5).

Va­pah­ta­ja se­lit­ti ai­ka­naan kir­joi­tuk­sia. En­nen tai­vaa­seen as­tu­mis­taan hän jät­ti ope­tus­lap­sil­leen teh­tä­vän saar­na­ta hä­nen ni­mes­sään pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta (Luuk. 24:47).

Tätä sa­no­maa ju­lis­te­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta mei­dän­kin ai­ka­nam­me ja ai­na maa­il­man lop­puun saak­ka (Matt. 28:20). Puhe vai­kut­taa jo­kai­sen kuu­li­jan sy­dä­mes­sä sen, min­kä Ju­ma­la nä­kee tar­peel­li­sek­si. Hen­ki te­kee pu­heen elä­väk­si, ja sii­nä juu­ri on Ju­ma­lan sa­nan voi­ma.

Ju­ma­lan sana ei pa­laa tyh­jä­nä

Ju­ma­la on sa­nal­laan teh­nyt kai­ken nä­ky­väi­sen ja nä­ky­mät­tö­män. Ju­ma­la pi­tää sa­nal­laan kaik­kea yl­lä. Kun Ju­ma­la ot­taa sa­nan­sa pois, täl­le maa­il­mal­le tu­lee lop­pu. Ju­ma­lan sana vah­vis­taa us­koa, tor­juu sie­lun­vi­hol­li­sen aja­tuk­set ja viet­te­lyk­set sekä kir­kas­taa us­kon pää­mää­rää, tai­vaan kun­ni­aa.

Ju­ma­lan sa­nan kuu­los­sa on usein eri elä­män­ti­lan­tees­sa, eri­lai­sis­sa aja­tuk­sis­sa ja eri­lai­sil­la tar­koi­tus­pe­ril­lä kuun­te­le­via seu­ra­vie­rai­ta. Pu­heen sa­no­ma avau­tuu jo­kai­sel­le kuu­li­jal­le eri ta­val­la.

Ju­ma­lan sana on kak­si­te­räi­nen miek­ka: laki he­rät­tää syn­nin­tun­non; evan­ke­liu­mi kuu­lut­taa Ju­ma­lan ar­moa va­pah­ta­jas­sam­me Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. Toi­sel­le kuu­li­jal­le evan­ke­liu­mis­sa kai­kuu Ju­ma­lan rak­kaus syn­tis­tä ih­mis­tä koh­taan; toi­nen voi pa­hen­tua sa­maan pu­hee­seen.

Näin kävi myös Jee­suk­sen pu­hu­es­sa. Hän ky­syi ope­tus­lap­sil­taan: ”Et­te­kö te myös tah­do men­nä pois?” He vas­ta­si­vat: ”Her­ra, ke­nen luo me me­ni­sim­me? Si­nul­la on ikui­sen elä­män sa­nat. Me us­kom­me ja tie­däm­me, et­tä sinä olet Ju­ma­lan Pyhä.” (Joh. 6:67–69.)

Jee­sus lu­pa­si ope­tus­lap­sil­leen ol­la Hen­ken­sä kaut­ta myös siel­lä, mis­sä kak­si tai kol­me ko­koon­tuu hä­nen ni­meen­sä (Matt. 18:20). Myös tai­vaal­li­nen Isä kuu­lee hei­tä: ”Mis­sä kak­si teis­tä yh­des­sä so­pien maan pääl­lä ru­koi­lee, sen he saa­vat mi­nun Isäl­tä­ni, joka on tai­vais­sa.” (Matt. 18:19.)

Tä­män ja ian­kaik­ki­sen elä­män lu­paus

Us­ko aut­taa kat­se­le­maan rau­hat­to­man maa­il­man me­noa Ju­ma­lan sa­nan va­los­sa. Se aut­taa luot­ta­maan Ju­ma­lan var­je­luk­seen ajal­li­ses­sa elä­mäs­sä ja odot­ta­maan sitä het­keä, kun saa siir­tyä us­kos­ta nä­ke­mi­sen. Us­ko vai­kut­taa us­ko­vis­sa niin, et­tä he to­teut­ta­vat Jee­suk­sen an­ta­maa lä­he­tys­käs­kyä: ”Men­kää kaik­ki­al­le maa­il­maan, ja ju­lis­ta­kaa evan­ke­liu­mi kai­kil­le luo­duil­le.” (Mark. 16:15.) Ilo­sa­no­ma va­pah­ta­jas­ta Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta kuu­luu jo­kai­sel­le.

Us­ko­va saa sen, mitä Ju­ma­lan sana lu­paa: tääl­lä ajas­sa kai­ken tar­peel­li­sen ja tu­le­vas­sa maa­il­mas­sa ian­kaik­ki­sen elä­män.

Timo Määt­tä

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 6/2016

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys