JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Am­ma­tin­va­lin­ta, sat­tu­maa­ko?

Piirainen Aulikki
Nykyiset blogit
4.2.2018 6.38

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180204063800

Al­ku­vuo­si on jat­ko-opin­toi­hin ha­ke­mi­sen ai­kaa. Nuo­ret poh­ti­vat rat­kai­su­jaan ja las­ke­vat pis­tei­tä. Va­lin­to­jen te­ke­mi­nen voi ah­dis­taa, pe­lot­taa ja tuo­da epä­tie­toi­suut­ta. Haa­veet jat­ko-opin­to­pai­kas­ta ei­vät ai­na to­teu­du en­sim­mäi­sel­lä, ei­vät­kä vie­lä toi­sel­la­kaan ker­ral­la. Mut­ta sin­ni­käs yrit­tä­mi­nen voi tuo­da toi­vo­tun tu­lok­sen vaik­ka­pa nel­jän­nel­lä ker­ral­la. Sen olen lä­hi­pii­ris­sä­ni näh­nyt. Työs­sä­ni ylä­kou­lun opin­to-oh­jaa­ja­na vuo­sit­tain tois­tu­va ha­ke­mi­sen lop­pu­ki­ri on juu­ri nyt hek­ti­sim­mil­lään ja her­kim­mil­lään. Työ­ni ta­kia myös olen eri­tyi­sen kiin­nos­tu­nut ih­mis­ten ura­po­luis­ta.

Moni ko­kee, et­tä oma am­ma­tin­va­lin­ta on ol­lut sat­tu­man tu­los­ta: tiet­tyyn teh­tä­vään ei ole täh­dän­nyt, mut­ta elä­mä on kul­jet­ta­nut sii­hen. Myös it­se ajat­te­lin pit­kään omas­ta ura­po­lus­ta­ni niin: kun en muu­al­le pääs­syt. Nyt kui­ten­kin näen elä­mäs­sä­ni joh­don­mu­kai­sen po­lun tä­hän het­keen, vaik­ka en pääs­syt yli­op­pi­laak­si kir­joi­tet­tu­a­ni opis­ke­le­maan nii­tä am­mat­te­ja, jois­ta haa­vei­lin. Koen, et­tä pe­rus­kou­lun opet­ta­jan teh­tä­vis­tä juu­ri opon teh­tä­vä on it­sel­le­ni mie­lek­käin, vaik­ka se ei haa­ve­am­mat­ti­ni ol­lut­kaan.

Myös työs­sä­ni suh­tau­tu­mi­se­ni am­ma­tin­va­lin­taan on vuo­sien mit­taan muut­tu­nut. Al­ku­vuo­si­na oh­ja­sin op­pi­lai­ta jopa am­ma­tin­va­lin­tap­sy­ko­lo­gin vas­taa­no­tol­le. Sil­loin pal­ve­lua oli saa­ta­va­na Uta­jär­vel­lä, työ­paik­ka­kun­nal­la­ni. Tätä mah­dol­li­suut­ta ei ole enää vuo­siin ol­lut, pal­ve­lu on ka­ran­nut Ou­luun saak­ka. Mut­ta en ole ko­ke­nut sil­le enää tar­vet­ta­kaan.

Op­pi­laa­noh­jauk­ses­sa fi­lo­so­fi­ak­se­ni on muo­tou­tu­nut vuo­sien ko­ke­muk­sel­la aja­tus, et­tä am­ma­tin­va­lin­ta on pro­ses­si. Ei nuo­ren tar­vit­se tie­tää­kään, mikä hä­nes­tä tu­lee iso­na. Ku­kaan ei ole en­nus­ta­ja, joka nä­kee elä­mäs­sään eteen­päin. Riit­tää, kun läh­tee jo­hon­kin opis­ke­le­maan ja suo­rit­taa tut­kin­non. Ny­kyi­nen kou­lu­tus­jär­jes­tel­mä on ra­ken­net­tu niin jous­ta­vak­si, et­tä mi­kään va­lin­ta ei sul­je pe­ri­aat­tees­sa nuo­rel­ta jat­ko­kou­lu­tus­pol­ku­ja. En­ti­set opin­not lu­e­taan hy­väk­si, jo­ten mi­kään lop­puun opis­kel­tu ei mene huk­kaan.

On hyvä, jos on jous­ta­va mie­li kat­soa, mitä elä­mä tuo eteen. Em­me­hän edes tie­dä, mitä am­mat­te­ja tu­le­vai­suu­des­sa on. It­sel­lä­ni­kin on täs­tä ko­ke­mus­ta: Kun olin lu­ki­os­sa, ei opin­to-oh­jaa­jan va­kans­sia vie­lä ol­lut edes ole­mas­sa. Vas­ta opet­ta­jan töi­tä pe­rus­kou­lus­sa teh­des­sä­ni ta­pa­sin opet­ta­jain­huo­nees­sa en­sim­mäi­sen opon.

Omaan työ­his­to­ri­aa­ni si­säl­tyy vuo­sia, jol­loin hain opis­ke­le­maan muu­al­le ja haa­vei­lin toi­sen­lai­sis­ta töis­tä. Toi­vee­ni ei­vät to­teu­tu­neet. Uu­vuin työ­hö­ni, olin pet­ty­nyt. Olin vuo­rot­te­lu­va­paal­la, opin­to­va­paal­la ja osa-ai­ka­li­säl­lä. Haa­vei­lin eläk­keel­le pää­se­mi­ses­tä. Kun pää­sin tuon ki­vun ja uu­pu­muk­sen ylit­se, löy­sin uu­del­leen imun työ­hö­ni. Kou­lu­työ­hön on tul­lut pal­jon uut­ta ja in­nos­ta­vaa, ku­ten di­gi­ta­li­saa­tio. Aloin näh­dä kou­lu­työn niin mie­lek­kää­nä haas­tee­na, et­tä työs­ken­te­len vie­lä­kin nuor­ten kans­sa, vaik­ka sai­sin jää­dä jo eläk­keel­le.

​​Työ on ih­mi­sel­le usein puur­ta­mis­ta. Mie­len­kiin­toi­seen­kin työ­hön voi kyl­läs­tyä. Jos et saa teh­dä haa­ve­työ­tä­si, voi elä­mä sil­ti ol­la ri­kas­ta. Va­paa-ajal­leen voi löy­tää jo­ta­kin, joka aut­taa jak­sa­maan työ­e­lä­mäs­sä.

R. Van­ce Pe­a­vy pu­huu oh­jaus­fi­lo­so­fi­as­saan toi­von ik­ku­nas­ta. Ih­mi­sen mi­nä­ku­vaa voi vah­vis­taa niin, et­tä hän op­pii nä­ke­mään it­sen­sä sit­ke­ä­nä sel­viy­ty­jä­nä. Jos us­kot, et­tä et osaa, et osaa. Jos us­kot, et­tä osaat, osaat.

Ha­lu­an ava­ta tuo­ta toi­von ik­ku­naa. Jos tun­net ah­dis­tus­ta ja tus­kaa, mikä on oi­kea am­mat­ti si­nul­le ja löy­dät­kö val­mis­tut­tu­a­si edes työ­tä, luo­ta Ju­ma­laan. Vaik­ka haa­veet am­ma­tis­ta ja työs­tä ei­vät juu­ri nyt to­teu­du­kaan, on kaik­ki mah­dol­lis­ta. Niin kuin van­ha vii­saus sa­noo: jos yk­si ovi sul­keu­tuu, toi­nen au­ke­aa. Em­me vain vie­lä näe, mitä nä­ky­miä oves­ta avau­tuu. Pet­ty­mys­tä saa ko­kea, mut­ta se lien­tyy ai­ka­naan ja Ju­ma­la an­taa meil­le eh­kä pa­rem­paa kuin aa­vis­tam­me­kaan.

Ajat­te­len, et­tä Ju­ma­la joh­dat­taa elä­määm­me ja am­ma­tin­va­lin­taam­me, ne ei­vät ole sat­tu­maa.

Läh­de: Pe­a­vy, R. V. (2006): So­si­o­dy­naa­mi­sen oh­jauk­sen opas

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
13.8.2020

Her­ra, sinä olet oi­ke­a­mie­li­nen, oi­ke­at ovat si­nun pää­tök­se­si. Ps. 119:137

Viikon kysymys