JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

An­na mi­nul­le ai­kaa!

Nykyiset blogit
11.5.2021 7.05

Juttua muokattu:

7.5. 13:59
2021050713591520210511070500

Olim­me läh­dös­sä mat­kal­le. Sun­nun­tai-il­ta oli jo pit­käl­le ku­lu­nut ja poi­kam­me, joka yleen­sä vain kä­väi­see meil­lä, is­tui vain ko­dis­sam­me. Vii­mein mi­nun oli pak­ko pa­ka­ta au­toa läh­tö­kun­toon. Yl­lät­tä­en poi­ka­ni tuli ulos au­ton luo ja al­koi ker­toa asi­aan­sa. Hän oli ihas­tu­nut erää­seen tyt­töön, mut­ta ei ol­lut var­ma omis­ta tun­teis­taan ei­kä myös­kään ty­tön tun­teis­ta. Roh­kai­sin hän­tä ot­ta­maan yh­teyt­tä tyt­töön ja ky­sy­mään, on­ko hän val­mis aloit­ta­maan tu­tus­tu­mis­vai­heen.

Ajoim­me sun­nun­tai-il­ta­na muu­ta­man sa­dan ki­lo­met­rin mat­kan tyt­tä­rem­me per­heen ko­tiin. Aa­mu­yöl­lä poi­ka­ni soit­ti ja ker­toi käy­neen­sä kes­kus­te­lun ty­tön kans­sa. Tyt­tö oli pyy­tä­nyt, et­tä an­na mi­nul­le ai­kaa kak­si viik­koa miet­tiä asi­aa. Ajan myö­tä saim­me myös viet­tää nuo­ren­pa­rin vih­ki­äis­juh­laa.

Kuun­te­lin erää­nä lau­an­tai-il­ta­na seu­ra­pu­het­ta. Tuos­sa pu­hees­sa pu­hut­tiin ti­lan­tees­ta, jos­sa ku­nin­gas oli mää­rän­nyt sur­mat­ta­vak­si kaik­ki hä­nen neu­vo­nan­ta­jan­sa. Syy­nä oli se, et­tä he ei­vät voi­neet ker­toa, min­kä unen hän oli näh­nyt. Täy­sin mah­do­ton teh­tä­vä. Da­niel ja hä­nen kol­me ys­tä­vään­sä kuu­lui­vat myös tuo­hon neu­vo­nan­ta­ja­jouk­koon. Kun Da­niel kuu­li ku­nin­kaan mää­räyk­sen, hän pyy­si pääs­tä ku­nin­kaan pu­heil­le. En­sim­mäi­sek­si hän pyy­si ku­nin­kaal­ta, et­tä hän sai­si ai­kaa ja et­tä hän sen jäl­keen ker­too tuon unen ja sen se­li­tyk­sen. Ku­nin­gas an­toi ai­kaa ja Da­niel ker­too ys­tä­vil­leen tuon mah­dot­to­man teh­tä­vän ja he ru­koi­le­vat Ju­ma­laa, et­tä Ju­ma­la aut­tai­si hei­tä. Näin myös ta­pah­tui.

Us­kon, et­tä mei­dän elä­mäs­säm­me on mo­nia ti­lan­tei­ta, joi­den rat­kai­se­mi­seen tar­vit­sem­me ai­kaa. Uu­sia asi­oi­ta koh­da­tes­sam­me tar­vit­sem­me ai­kaa to­tu­tel­la. Asi­oi­den kyp­syt­te­lyyn tar­vit­sem­me myös ys­tä­viä, joi­den kans­sa voim­me kes­kus­tel­la rau­has­sa asi­ois­ta.

Kes­kus­te­lin ker­ran erään lää­kä­riys­tä­vä­ni kans­sa hä­nen työs­tään. Hän koh­ta­si työs­sään po­ti­lai­ta, joil­le hän voi ker­toa vain huo­no­ja uu­ti­sia. Ky­syin, et­tä mi­ten hän ko­kee nuo ti­lan­teet. Vas­taus yl­lät­ti mi­nut, kun hän ker­toi ajat­te­le­van­sa, et­tä Ju­ma­la an­taa vie­lä po­ti­laal­le mah­dol­li­suu­den jär­jes­tää asi­oi­ta kun­toon. Ken­ties tuo po­ti­las käyt­tää tuon ai­kan­sa oi­kein. Mi­kä­li po­ti­las ei ole us­ko­mas­sa, hä­nel­le voi Ju­ma­la an­taa vie­lä et­sik­ko­a­jan ja mah­dol­li­suu­den saa­da pa­ran­nuk­sen ar­mon.

Kun Ju­ma­la kut­suu val­ta­kun­taan­sa, sil­loin ei saa ot­taa ai­ka­li­sää. Raa­ma­tus­sa on mo­nia ke­ho­tuk­sia myös tä­hän asi­aan. Hep­re­a­lais­kir­jees­sä ke­ho­te­taan, et­tä jos te tänä päi­vä­nä kuu­let­te hä­nen ää­nen­sä, äl­kää paa­dut­ta­ko sy­dän­tän­ne (Hepr. 3:15). Saar­naa­jan kir­jan 12 lu­vus­sa ovat py­säyt­tä­vät sa­nat:”Muis­ta Luo­jaa­si nuo­ruu­des­sa­si, en­nen kuin pa­hat päi­vät tu­le­vat ja jou­tu­vat ne vuo­det, jot­ka ei­vät si­nua miel­ly­tä”.

On­ko si­nul­la ai­kaa? Tuo ky­sy­mys on ai­na ajan­koh­tai­nen. Tuo­ta ky­sy­mys­tä voi­sim­me vil­jel­lä enem­män­kin. Näin voi­sim­me osoit­taa lä­him­mäi­sel­lem­me, et­tä hän on tär­keä ja sa­mal­la voim­me pu­hua ilois­ta ja su­ruis­ta. Ker­ran kes­kus­te­lin erään lä­him­mäi­sen kans­sa pu­he­li­mes­sa. Omaan kii­rei­seen tyy­lii­ni olin lo­pet­ta­mas­sa pu­he­lua, kun siel­tä kuu­lui py­säyt­tä­vät sa­nat:

– Ei­kö si­nul­la ole kos­kaan ai­kaa? Sii­hen kii­re lop­pui ja kes­kus­te­lim­me hä­nel­le juu­ri sil­lä het­kel­lä sy­dä­mel­lä ole­vas­ta asi­as­ta.

Ei­kö si­nul­la ole kos­kaan ai­kaa? Tus­kin ku­kaan meis­tä ha­lu­aa kuul­la tuo­ta lau­set­ta. Pa­rem­min­kin ha­lu­am­me kuul­la, et­tä oli­pa mu­ka­va, kun py­säh­dyit jut­te­le­maan kans­sa­ni ja an­noit mi­nul­le ai­kaa­si.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies